Sää viileni huimasti viikonlopuksi ja pilviverho rakoili vain paikoittain, sininen taivas astui esiin kokonaan vasta liki lähdön koittaessa. Viikonloppua edeltänyt lämpimämpi kausi oli kuitenkin päästänyt kevään puhkeamaan, puiden silmut rimpuilivat koleudesta huolimatta itseään auki ja keväänvihreä nurmikko puski mullan läpi. Kirsikkapuut kukkivat jo täydessä loistossaan valkoista ja vaaleanpunaista, ja kamera täyttyikin nopeasti kävelykadun reunustamien puiden hehkusta. Vaalean kukkaloiston keskellä vihreä tuntui pelkältä tehosteväriltä, eikä vangitseva hempeys meinannut päästää irti kauneudesta vaikuttuneen katsetta. Kirsikankukkien keveydessä on sitä jotain, jotain sellaista herkkyyttä, mikä on saanut minut haaveilemaan jo pitkään matkasta Japaniin juuri kukinnan aikaan. Ehkä ensi vuonna.. ;)

Katso myös nämä

Yksi kommentti

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.