Farkkumekko ja pitsipaita

Nykyään ajatuksieni luku on helpompaa kuin koskaan. Tuijotan eleettömänä  seinää, mies kysyy, että taasko mietit lattiamateriaaleja. Herään aikaisin aamulla ja myöhemmin heräävä mies kääntyy kysymään, että taasko aloin selaamaan Pinterestiä jo auringon noustessa ja nukuinko ylipäätään lainkaan. Ja niin edelleen. Eli kyllä remonttihan se on mielessä. Kuten aiemmin viittasin, luonteelleni on tapana perehtyä, mutta se on myös intensiivinen ongelmaratkaisija. Jos jokin asia ei loksahda kohdallaan, pyörittelen sitä niin kauan, kunnes löydän vastauksen. Sama on siis remppajutuissa, jos (tai pikemminkin kun) joku asia tuntuu epäselvälle, unohdun miettimään asiaa siinä toivossa, että erilaisten ajatuspalasten kautta asia loksahtaisi kohdilleen. Ja yleensä niin käykin, sitten jossain vaiheessa. Mutta nyt on kieltämättä melko levinnyt palapeli käsissä. Pienesti kadehdin niitä, joille tyylivalinnat ovat selkeitä ja lempivärit kiistattomia. Pitääkin olla, kuten minä, joka nauttii niin monista tyylisuunnista ja monenlaisista väri- ja muotoyhdistelmistä. Se ei auta pysyvien visuaalisten valintojen teossa.

Nyt tosin olen ottanut itselleni aikaa valintojen suhteen. Olen ajatellut, että mieluummin hyvää kuin nopeasti, eli en halua tehdä isoja valintoja kiireessä. Niinpä esimerkiksi totesin, että samapa tuo, vaikka keittiötä ei vielä muuttaessa olisi (kesälomat pidentävät monia toimituksia) ja oikeastaan, eipä se ole niin vaarallista vaikka jatkaisin kahden asunnon elämää vielä yhden kuukauden pidempään kuin olin ajatellut. Ehkä ajan antaminen takaa parempia lopputuloksia. Joka tapauksessa, jonkinlainen raportti isännöitsijälle pitäisi jo rustata, jotta lupaprosessin saa käyntiin, mutta muuten yritän olla olematta kärsimätön ja edetä asia kerrallaan. Luvan lisäksi kiireisimmät ovat asbestiselvitys ja päätös seinien kohdista, mikään muu ei varsinaisesti ole viikon päälle, joskin lattia tuleekin melko nopeasti näiden perässä.

Pusero: Zara / Denimmekko: H&M / Nilkkurit: Sixty Seven / Laukku: Coccinelle