Parisuhteeni, sen olemassa oleminen tai olemattomuus, on vuoden aikana tuntunut kiinnostavan joko yllättävän monia tai harvoja yllättävän paljon.

Puolentoista vuoden aikana olen tutustunut moneen mielenkiintoiseen ihmiseen, käynyt treffeillä, ihastunutkin, matkustanut valloittavassa seurassa, viettänyt aikaa yksin. Välillä ikävöinyt ja kaivannut jotakuta jonka kanssa jakaa arki, toisaalta nauttinut äärettömästi yksinolosta ja viehtynyt ajatukseen, ettei tarvitse toista ollakseen onnellinen. Loppujen lopuksi huomannut sen, ettei jalat katoa alta aikuisällä enää kovin helposti. Menneet upeat suhteet ovat saaneet riman korkealle, kuka tahansa ei sovi elämään ja arkeen, vaan on oltava jotain erityistä, jotain enemmän kuin mikään aiemmista, muutenhan vanhojen päättyminen olisi ollut älytöntä.

Fiksuja ihmisiä on, mukavia vielä enemmän, seuraa saa aina, mutta jäädäkseen elämän matkalle mukaan vaatii jotain paljon enemmän ja huomaan, että ihmistyyppi joka minua viehättää, on harvinaisuus. Kun ei ole baarissa notkuvaa sorttia eikä muutenkaan odottele hyvän tyypin kävelyä vastaan kadunkulmassa, on suorastaan yllättävää, ettei ole juuri kuluneena vuotena ehtinyt kotona lattialautoja laskea. Jostain joku on aina sattunut kohdalle, vinkannut kahville kaupassa, tarttunut hihasta arjen kuvioissa, kaivanut yhteystiedot vaivalla. Yllättäen, odottamatta.

Treffeillä käynti on ollut virkistävää pitkän parisuhteen jälkeen, tuonut hauskuutta ja jännitystä arkeen, hivellyt itsetuntoakin ja antanut mahdollisuuden nähdä palasia toisenlaisista maailmoista. On helpottavaa, ettei ole etsinyt suhdetta, se on antanut vapauden nauttia hetkistä, antanut mahdollisuuden asioille edetä luonnostaan, jos on edetäkseen. Se on tuonut varmuuden sille, että se kuka elämään pidemmäksi aikaa jääkään, on siinä juuri oikeista syistä ja se on paikka, jossa itse haluaa silloin olla enemmän kuin missään muualla. Eikös sitä sanota, että hyvää kannattaa odottaa, ja lisäisin, että sitä ennen on hyvä osata nauttia matkasta. :)

Katso myös nämä

Yksi kommentti

Vastaa

Moikka! Mä bongasin sun blogin tietysti täältä uutena tulokkaana. Lueskelin tuossa tekstejäsi ja blogisi alkoi kiinnostaa enemmänkin. Kivoja asukokonaisuuksia! Sulla on myös varmaan unelmatyö, kun pääset näkemään tulevat mallistot etukäteen. :)

Olet hieman minua nuorempi mutta samanlaisia ”hetkessä elämisen” periaatteita näyttäisi olevan sullakin, sehän on just tärkeintä. Hauska oli myös lukea, vastauksia tämän sivun kysymyksiin, missä olet 10 vuoden päästä. Minulla vähän samanlainen ajattelu, olen tällä hetkellä muuttamassa työn perässä väliaikasesti toiseen maahan ja jännittäähän se, uudet tuuleet, uudet asiat! Muutto ja matkustaminen on tuonut myös vanhat piirteet minussa esiin, sen että voin tehdä ja mennä mihin tahansa ja muuttaa mihin vain. Luulin jo että asettuisin Helsinkiin aloilleni mutta näyttää taas siltä että tyttöä viedään nyt uran mukana muualle oikein kunnolla ja mikäs sen parempi ulkomailla on aina jotenkin niin vapaa olo ja matkustaminen on aina hauskaa! :D

Mukavaa kesän jatkoa! :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.