Elämä ilman hormoniehkäisyä

Olen ollut nyt jotakuinkin kuutisen vuotta ilman hormonillista ehkäisyä. Tai jos tarkkoja ollaan, väliin mahtui joitain vuosia sitten muutaman kuukauden kierukkakokeilu. Se vaihtoehto ei kuitenkaan sopinut itselle, eikä tullut enää kysymykseenkään, että olisin ollut valmis palaamaan hormonilliseen ehkäisymuotoon.

Tuntui, että olin vuosikaudet elämästäni uhrannut sille, että napsin pillereitä tai annan muulla tapaa itseeni imeytyä valmistetta, joka kyllä tarjoaa ehkäisyn ja tasapainottaa pahimpia kuukautiskipuja, mutta tuo ei mitään muita itseni kannalta mainittavia hyötyjä – päinvastoin. Myönnän myös, että ajatus jatkuvasta kehon kuormittamisesta ekstrahormonilla alkoi vaivaamaan. Mietinhän muutenkin mitä kehooni kerrytän, enkä muitakaan lääkeaineita mielelläni napsi, ja kun on pakko, harkiten ja mieluiten tilapäisesti.

Niinpä luovutin, enkä ole katunut päätöstäni. Vaikutukset ovat olleet niin monella tapaa positiiviset. Yksinkertaisesti koen nauttivani enemmän. Hormonivalmisteet vaikuttivat suoraan haluuni ja nautintoon, mikä olisi varmasti se kaikkein suurin kynnys minkään valmisteen uudelleen aloittamiselle. Mitä iloa ehkäisyvalmisteesta, jos se samalla leikkaa siivun nautinnosta?

Hormonivalmisteista luopuminen

Toinen näkyvä, joskin melko pinnallinen vaikutus oli turvotus. Jatkuva pieni turvonnut olo katosi hetkessä ja on pysynyt poissa. Toki vanhoja kuvia katsellessa hymähtelen bikineistä turvonneina pursuaville rinnoilleni, mutta mitäpä tuosta huvista jos olo oli muuten koko ajan vähän kumma ja kautta linjan pöhöttynyt olo häiritsi. Niin, ja ne mielialan heilahtelut – tai oikeammin ehkä kärjistymät. Vastaavaa ei ole ollut sittemmin, enkä pysty yhdistämään tuohon mitään muuta asiaa kuin hormonivalmisteiden käytön. Kun lopetin hormonivalmisteet vuosien jälkeen seinään, huomasin olossani muutamassa kuukaudessa selkeän eron. Ymmärrän toki, ettei kaikilla hormonivalmisteiden käyttö tunnu tai näy missään, nämä ovat niin yksilökohtaisia asioita ja voin puhua vain omista kokemuksistani.

Lopetettua tuntui kuin joku olisi avannut verhot, joiden en tiennyt olevan osin kiinni.

Miten olisin voinutkaan, aloitin pillereiden syönnin samaan aikaan kun aloitin seksielämän ylipäätään, siis täydessä kehitysvaiheessa ja siitä asti käytin niitä tauotta eri muodoissaan yli kymmenen vuoden ajan. Ymmärrän ajatuksen siitä, että teini-ikäiselle pillerit ovat hyvä ja varma ehkäisykeino kun kokemusta omaan kehoon, seksiin, kuukautiskiertoon ja ylipäätään elämäntavoitteisiin ei ole kertynyt, mutta samalla kieltämättä joskus eksyy mieleen ajatus siitä, että millä tavoin (vai onko lainkaan) jatkuva hormonivalmisteen syönti vaikuttaa ja on vaikuttanut kehityksen kynnyksellä olevaan mieleen sekä kehoon.

Kierron seuraaminen

Kun sanon luopuneeni hormoniehkäisystä, se ei ole synonyymi sille, että olisin varsinaisesti luopunut ehkäisystä. Tai riippuu mitä sanalla tarkoitetaan. Seuraan kiertoani ja kirjaan sen tarkasti ylös kännykkäsovellukseen. Olen kokeillut aikoinana useampaa eri sovellusta, mutta löytänyt sitten itselleni sopivimman. Onneksi kiertoni on todella säännöllinen, mikä lisää metodin sopivuutta itselle. Ensimmäisen vuoden hormonivalmisteista luopumisen jälkeen kierto tuntui hakevan paikkaansa, mutta nykyään se on varsin ennustettava, lisäksi tuntuma omaa sykliä sekä kehoa kohtaan on kehittynyt.

Kiertorytmiin luottaminen ei toki ole tarkoittanut sitä, että ovulaation lähipäivinä ei voisi harrastaa seksiä vaan sitä, että silloin kuvioon on ollut järkevää ottaa jokin kertakäyttöinen ehkäisymuoto tai on tehtävä jotain muuta hauskaa. Pari kertaa olen varmuuden vuoksi turvautunut jälkiehkäisytablettiin, mutta se sotkee hetkellisesti kiertoa, joten se on syystäkin vain hätävaravaihtoehto, ei ehkäisymuoto.

Tämä tapa on sopinut itselleni ja ymmärrän hyvin riskit ja mahdollisuudet, ja hyväksynyt elää niiden kanssa. Elämä on valintoja, ja hormoniehkäisyttömyys on oma valintani.

Munasoluja lahjoittamaan?

Erityisesti viime vuosina olen aktiivisesti pohtinut erilaisia tapoja auttaa ja havahtunut myös vastentahtoisen lapsettomuuden riipivyyteen. Siitä on kummunnut ajatus mahdollisesta munasolun luovuttamisesta, siitäkin huolimatta, että siihen liittyy hormonihoito. Sen tosin ajattelen eri tavoin, kyseessä ei ole pysyvä ratkaisu vaan ainoastaan luovutusprosessin aikaan liittyvä hoito, jonka jälkeen voin palata takaisin omaan elämäntapaani. En haluaisi hoidon olevan itsellä esteenä asialle, josta voi olla suuri apu jollekin. Munasolujen luovuttajille on jatkuva tarve. Siinä käypää aikaa on enää pari vuotta ja oma elämänvaihe voisi teoriassa sen sallia, joten aika näyttää millaisiin ratkaisuihin tulen siinä päätymään.

Olisi kiva kuulla kokemuksianne ehkäisyvalinnoista ja mikäli jollain on omakohtaista kokemusta, niin myös munasolunluovutusprosessista!

Share on FacebookTweet about this on TwitterGoogle+Pin on Pinterest

Ilahduta kommentilla!

avatar
Emmimarie
Emmimarie

Kiinnostais kovasti kuulla lisää tosta sovelluksesta, jota käytät, sillä aihe on täälläkin ajankohtainen. Lopetin hormonaalisen ehkäisyn (viimeisimpänä ehkäisyrengas) yli 10 vuoden käytön jälkeen nyt pari kuukautta sitten ja olen sen jälkeen tutkaillut näitä nyt kovasti pinnalla olevia hormonittomia vaihtoehtoja mielenkiinnolla (joskin vähän skeptisin fiiliksin). Natural cycles ja sit nää lady compit ja daysyt on semmosii, joista oon kovasti lukenu, mut ekassa kuukausitaksaan sitoutuminen ja jälkimmäisistä kova hankintahinta on yks asia, mikä ei niin houkuta. Kuitenkin pelkkien kortsujen kanssa leikkiminen tuntuu jotenkin ankealta hormonaalisen vaivattomuuden jälkeen…

sanniiiiis
sanniiiiis

Mulla on itellä kuparikierukka, jonka otin kun olin ensin ollut pillereillä 2 vuotta ja sitten vähän alle vuoden ilman. Aloitin pillerit paljon myöhempään kuin melkein kaikki muut tytöt eli vasta 19-vuotiaana, ja silloin se oli jotenkin iso juttu kun kaikilla muillakin oli. Nyt oikeasti hirvittää, koska ne kaksi vuotta oli elämäni hirveimmät, ja mietin vaan että millaista olisi ollut jos olisin teini-iän myrskyissä myös joutunut kärsimään niistä mielialaoireista, joita sain hormoneista. Tykkään ihan hirveästi kuparikierukasta vaikka siinäkin on tietenkin omia huonoja puolia, mutta ne on mielestäni ainakin omalla kohdalla täysin kestettäviä. On myös mahtavaa että oma 5-vuoden kierukka tosiaan toimii sen viisi vuotta ja ennen sitä asiaa ei tarvitse ajatella ollenkaan! Harmittaa vaan että monella on vieläkin se luulo, että se sopii vaan synnyttäneille (oon ite 22), mutta oon viime aikoina huomannut että useampi oman ikäinen on kiinnostunut kuparikierukasta/muista hormonittomista ehkäisykeinoista, ja että ne kaikki kauhutarinat sivuoireista ei todellakaan koske läheskään kaikkia. On tosi hyvä että näistä asiasta puhutaan, koska itsellä meni melkein vuosi ymmärtää että kamalat oireet johtuivat pillereistä. Kukaan kun ei niistä puhunut, niin oli hankala yksin päättää lopettaa.

Arja
Arja

Koin saman tunteen luopuessani pillereistä vuosia sitten. Tämmönenkö mä olen oikeesti! Kun on syönyt pillereitä koko aikuiselämänsä, ei voi tietää. Iloinen, tasapainoisempi, halukas! Lääkärit ovat sitä mieltä, että hyödyt on suuremmat kuin haitat. Haitathan jää käyttäjille. Pillerit muuttaa persoonaa ja suhtautumista elämään siinä vaiheessa, kun oma persoona on kehittymässä. Luulen, että vaikutukset elämään on laajemmat, kuin mitä yleensä ajatellaan.

ReetaJohanna
ReetaJohanna

Minulle taas pillerit ovat aina sopineet. Luotettavat, eikä mitään sivuvaikutuksia. Reuman takia en ole voinut edes miettiä kierukoita, mutta eipä se minua haitannut. Nyt olen ollut luomuna jo yli 5 vuotta. Varmoja päiviäkään en ole laskenut, koska kun jätin pillerit pois, toivotimme toisen lapsen tervetulleeksi, mutta sitä ei meille enää suotu. Ajattelin yrittämisen jälkeen jatkaa ilman, koska nyt ikää on jo sen verran, että olisi suuri ihme, jos tulisi raskaaksi. (Ja täytyy myöntää, että 45-vuotiaana en enää haluaisikaan.)

Tuosta munasolujen luovutuksesta vielä. Itse kävin monta vuotta sitten Ava-klinikalla selvityksessä sitä varten, mutta reumani oli silloin niin aktiivinen, että katsottiin parhaaksi, että en luovuta. Sittemmin ajatus unohtui. Ystäväni taas luovutti 3 kertaa ennen omien lasten saamista. Sen muistan, että munasolujen keräämisen hän koki erittäin kivuliaana.

Johku
Johku

Ihanan rehellinen postaus. Itse aloitin pillereiden syömisen jo 15-vuotiaana alipainon aiheuttamiin hormonihäiriöihin, ja tavallaan kasvoin ja kehityin aikuiseksi (jos nyt näin voi sanoa) siinä pillereitä syödessä. Kun lopetin pillerit 20-vuotiaana useamman vuoden ajaksi, hormonitoimintani kyllä toimi taas hienosti kuin junan vessa, mutta minua vaivasivat ihan hirveät PMS-oireet. Täysin liioittelematta jopa kolme viikkoa neljästä menivät vatsan turvottaessa, rintojen ollessa superkipeät, naaman kukkiessa iloisesti ja mitä kaikkea vielä. Ehdottomasti se vatsan kipu ja turvotus oli se pahin elämästä nauttimista rajoittava tekijä. :'( Lopulta jouduin luovuttaa ja marssia gynekologille, ja nyt 24-vuotiaana syön sitten taas pillereitä. Minulle ne toivat ison helpotuksen ja paransivat ihan merkittävästi elämänlaatuani, puhumattakaan siitä, että raskauden pelko hälveni suuresti. Mielestäni on hienoa ja arvokasta, että pillereiden huonoista puolista puhutaan, unohtamatta kuitenkaan sitä, miten paljon apua ne voivat toisille tuoda. <3

wpDiscuz