Uuden Vuoden ilta

4

Kaksi edellistä uutta vuotta kuluivat alakuloisissa merkeissä. Toissa uutena vuotena olin juuri eronnut ja jättäydyin yhteiseksi suunnitellusta illanvietosta pois jääden yksin kotiin, joka olisi sitä virallisesti viimeistä päivää. Seuraavana päivänä sain avaimen tähän, silloin nopeasti etsittyyn asuntoon, jonka suhteen olin kaikkea muuta kuin varma. Mielessä painoi epävarmuus, suru ja tyhjyys. Kuuntelin peiton alla rakettien pauketta pystymättä nukkumaan. Sitä iltaa ajatellessa sydäntä puristaa vieläkin.

Edellinen uusi vuosi oli parempi, mutta silti haikea ja yksinäisyys kalvoi. Puuhastelin päivän ja ajattelin, että ehkä iltaa itsekseen ei pitäisi nähdä huonona asiana. Yritin kääntää mieltä positiiviseen, kunnes päivä kääntyi iltaan ja ilotulitteet alkoivat kaikua. Äänet symbolisoivat jaettuja hetkiä ja hauskanpitoa, ja mieleen valui levottomuus sekä kaipuu. Olisin antanut paljon seurasta, ja sinäkin uutena vuotena nukahdin kyyneliin.

Tänä vuodenvaihteena on toisin. Päätin jo syksyllä, että vuotta 2018 en halua vastaanottaa yksin, ja oikeastaan sain enemmän kuin toivoin. Tänään lakkasin kynteni pitkästä aikaa, hileitä ja kimellatta vielä pidemmästä aikaa. Työnsin kuohuvan kylmään ja laitoin korviin korut, jotka joskus olivat suosikkini, mutta enää vuoteen osannut käyttää, niitä tai näyttäviä korvakoruja ylipäätään. Moni pieni ja iso asia on toisin. Kuten se, että tätä uutta vuotta en pelännyt vaan odotin, saan viettää sen seurassa, jossa kaksi edellistä olisin halunnut. Paljon on epäselvää, mutta nyt tunnen itseni onnekkaaksi. Vaikka ilta ei toisikaan mukanaan hyvää viiniä ja juustotarjotinta ihmeellisempää, olen tyytyväinen. Ihana tunne. Tämä olkoon vuodenvaihteiden suunta tästä eteenpäin.

Toivottavasti teidän vuodenvaihteenne sujuu ihanissa merkeissä ja saatte viettää sen toivomallanne tavalla. Ja kiitos kaikille tästä kuluneesta vuodesta. Ette tiedäkään, miten iso merkitys kaikilla kommenteillanne ja viesteillänne on tämän vuoden aikana ollut, niilläkin, joihin en ole ehtinyt tai osannut vastata. Olette tärkeitä!

Hyvää Uutta Vuotta 2018!

Kodin neljä suosikkia

7

Ensimmäinen viikko rempan jälkeisessä kodissa on mennyt vähän takkuillen, pieniä vastoinkäymisiä ja jopa huonoja viboja. Ehkä juuri siksi on erinomainen hetki keskittyä hyviin asioihin, sellaisiin, joista olen saanut tällä viikolla yllättävänkin paljon iloa.

Kiistatonta kärkipaikkaa ilonaiheissa pitää uusi (ja myös ensimmäinen ihan oma) tehosekoittimeni. On lähestulkoon koomista, kuinka pähkinöinä siitä olen, eikä muuton jälkeen pakkauksesta revittyäni ole kulunut päivääkään, etten olisi sitä käyttänyt. Olen siis purkanut patoutunutta itsetehtyjen smoothieiden kaipuutani ja täyttänyt pakastimeni kotimaisilla marjoilla ja kaapit smoothieaineilla. Voi tätä kokeilemisen riemua!

Osan smoothieista olen tehnyt ihan heitellen kokeilemalla jääkaapin antimia sekä proteiini- ja marjajauheita kannuun, toisiin olen soveltanut reseptejä, joita olen CocoVin sivuilla kuolannut jo pitkään työn kautta. Yksi niistä on tämä vadelma-acaipurkki, joka on juuri niin herkullinen miltä kuulostaakin. Kookoksen tosin jätin pois ja välillä olen korvannut osan vadelmista mansikoilla (kyllä, olen tehnyt tätä jo useamman kerran). Ja purkin sijaan olen tehnyt siitä smoothiekulhon koristellen yhdellä CocoVi-suosikeistani, eli Super5 Siemenet&Marjat –sekoituksella. Se on niin ihana annos, että aion tarjoilla samaisen pinkin bowlin vaikka väkisin seuraavan kerran kun saan kivaa aamupalaseuraa.

Viikon aikana olen myös kehittänyt himon kurkumalatteen. Jostain blogin kautta saadusta goodiebagista paljastui Viridian Organic CurcuminLatte -jauhe, joka sisältää mm.kurkuma- ja inkiväärijuurta. Kokeilin sitä ensin varovaisesti lämmitettyyn kauramaitoon ja hullaannuin heti! Maistuu mielettömän herkulliselle ja mikä parasta, superhelppo käyttää – sekoittaa vain valitsemaansa lämpimään maitojuomaan puoli teelusikallista ja se on siinä!

Kolmas ilonaihe on asia, josta olen haaveillut jo pitkään, nimittäin valkoiset puulattiat. Oli positiivinen ylläri, että vuokra-asunnossani oli rempan yhteydessä maalattu vanha puulattia valkoiseksi. Se kompensoi kivasti sitä, että samassa yhteydessä säilytystilaa katosi sisältä runsaasti. Valkoinen lattia raikasti heti kokonaisuutta, mutta muutti myös koko asunnon henkeä ja mietteitä siihen, miten sen sisustaisin. Esimerkiksi vanha matto näyttää sen parina nyt pelkästään tunkkaiselle, joten uusi on hankittava. Kun vain tietäisi millainen.

Neljäs lemppari on uusi viherkasvi. Tiedättekin ehkä jo, että en ole viherpeukalo. Oikeastaan erityislahjani taitaa olla kasvien tahaton tappaminen. En tiedä mitä teen, mutta ne käytännössä katsoen kuolevat käsiini. Olen kastellut ja ollut kastelematta, antanut kuivua ja sumutellut. Yrittänyt tulkita tarpeita ja lukea ohjeita, mutta silti loppu on vääjäämätön. Ehkä ne eivät vain pidä minusta ja kuolevat mieluummin. Sillä perusteella on ehkä hyvä, etten omista eloisampia lemmikkejä. Silti sinnikkäästi aina hankin uuden, sillä tuovathan viherkasvit sekä asunnon ilmeeseen että huoneilmaan sitä jotain.

Tämän fiikuksen ostin ihanasta Wild Things Flower shopista. Mietin valintaa ikuisuuden, mutta kun sain sen paikoilleen vahvistui tyytyväisyys valintaan. Se on niin soma! Ei liian rehevä, vaan sopivan raikas. Ruukun hankin samalla matkalla Granitista. Pupu on pupulta saatu lahja, koska pidän pupuista.

Ps. Vielä tämä viikonloppu aikaa esittää kysymyksiä ja postaustoiveita!

Paluu kotiin remontin jälkeen

3

Muutto, tuo ihana kamala asia. Inhottava säätö, mutta samalla mahdollisuus koota vanhoista palasista jotain uutta.

Ensimmäinen yö takana putkiremontista selvinneessä kodissa, enkä vielä tiedä mitä ajatella. Tunteet heittelevät, mutta niin kai niiden kuuluukin minkä tahansa muutoksen h-hetkellä.

Aamulla herätessä ahdisti. Mietin kuinka edellisenä yönä olin kävellyt kotiin tuttua reittiä, johon kuitenkin liittyi muistoja, joita en oikeastaan halunnut enää muistaa. Aamulla heräsin kalvavaan melankoliaan. Kaikki tuntui jotenkin liian samalta. Niinpä ensimmäisenä päätin, että sängyn on vaihdettava paikkaa. Hilasin sitä seinustalta toiselle yrittäen löytää optimaalista kohtaa. Tajusin, että se missä se on aiemmin ollut, on se järkevin paikka, mutta se ei vain voi olla siinä enää. Niinpä asemoin sen väkisin toisin. Tuntui vähän paremmalta, mutta silti vielä epävarmalta.

Lähdin korjaamaan oloa vesisateen kietomaan keskustaan, tavoitteena pyyhkiä listalta muuton myötä avautuneita tarpeita. Ensiksi suihkuverho. En ymmärtänyt sellaisen löytämisen olevan niin vaikeaa kuin oli. Aiemman ostin Ikeasta, se olisi kelvannut nytkin, mutta ei bussimatka sinne. Niinpä kiersin Stockmannista Tokmanniin ja Clas Ohlsonista toiseen toivoa hiljalleen menettäen. Lopulta en enää jaksanut ja tartuin ajateltua kalliimpaan, mutta kuitenkin oikein kivaan. Finlaysonin kevyesti kuvioitu valkoinen suihkuverho sopii erinomaisesti valkoisen ja harmaan sävyillä laatoitettuun kylppäriini.

Sitten kattila. Jäin aamulla ilman kahvia kun tajusin (tai oikeastaan en sitä tajunnut, vaan purnattuani asiaa somessa, tulin pelastetuksi), että vanhat kattilani eivät toimi yksiin uuden lieden kanssa. Niinpä välttämättömyys oli uusi kattila.

Niin, ja tietenkin pressopannu. Syyskodissa totuin pressopannun käyttöön ja koska juuri ennen edeltävää muuttoa hajotin kahvinkeittimeni, yllätin itseni ja päädyin nyt keittimen sijaan pannuun. Se on nätti ja mutkattomampi käyttää kuin ennen olin kuvitellut. Näillä pääsee alkuun.

Nyt kun vielä löytyisi energiaa ja intoa kahlata läpi pahvilaatikoihin pakattua elämää. Ja inspiraatiota innovoida säilytysratkaisuja olemattomien olemassa olevien oheen. Toisaalta toimeliaisuus voi olla hyvästä, ei ehdi miettiä liikaa, miltä vanha koti nyt oikeastaan tuntuukaan. Sitä ehtii riittävästi myöhemminkin, ja varmasti paremmilla lähtökohdilla.