Kampin kirpputori, pöytä 19

2

Olen saanut taas erän syksyn putkiremppapaon ajanvarastossa olleita vaatelaatikoita käytyä läpi ja todennut, että vaikka kuinka olen viime vuosina yrittänyt karsia, on silti mukana kulkenut vaikka mitä tähän elämäntilanteeseen peilaten turhaa ja tarpeetonta. Suunnitelmissa oli ottaa kirppispöytä myöhemmin keväällä, mutta tuskastuin ja tein sen jo, unohdin vain täällä vinkata asiasta. Kampin kirpputorilta (Runeberginkatu 8) löytyy siis vielä ensi viikon torstaihin asti pöytä (nro 19), jota täydennän aina kun ehdin. Kävin tänään viemässä erän tavaraa ja totesin koko pienen paikkani ajautuneen järjettömään kaaokseen parissa päivässä. Toivottavasti se ei ole ollut koko aikaa niin surkea näky! Huomenna poikkean viemässä täydennystä, muiden muassa mokkanahkaisen takin ja muutamia muita yläosia.

Jos siis liikut kulmilla, kannattaa käydä kurkkaamassa! Hinnat ovat matalat, sillä tarkoitus on aivan ehdottomasti saada hyväkuntoisille vaatteille uudet kodit.

Rekkikuvat eivät liity kirppariin, mutta on jotain, mitä tässä ohessa olen puuhaillut. Laatikoita läpikäydessä olen saanut myös asteittain kotia kuntoon ja säilytystilan vähyys pakotti palaamaan ratkaisuun, jollaista kymmenisen vuotta sitten hyödynsin silloisessa asunnossani, eli vaaterekkiin. Epäilemättä edessä on tasapainoilu siitä, ettei rekistä tule yksi iso vaatekasa, vaan jotain kauniin elementin ja käytännöllisen ratkaisun välistä. Saa nähdä!

Viikon parhaita paloja

0

Tämä viikko on ollut hyvän energian viikko. Tai noh, energiasta puhuminen on vähän turhan paljon, sillä jostain syystä edelleen olen ollut todella poikki työpäivien jälkeen ja on tehnyt mieli kömpiä sänkyyn (ja joinain päivinä olenkin) jo alkuillasta. Mutta ehkä pikemminkin hyvän fiiliksen viikko. On ollut hyvä ja rento olo.

On ollut ihanaa havahtua siihen, että aamut eivät ole enää pilkkopimeitä. Varasin myös matkan ensi kuulle ja on kiva kun on jotain mitä odottaa. Lisäksi olen saanut kotia asteen enemmän kodin näköiseksi, toisin sanoen tällä viikolla saapui varastosta viimeiset tärkeät kalusteet ja heti koti tuntuu tunnelmaltaan lämpimämmäksi. Suuria pähkäilyn aiheita edelleen on, kuten millaisen maton hankin ja mistä löydän mielikuvieni täydelliset verhot. Tai kuinka loihtia pieneen asuntooni lisää säilytystilaa. Mutta asia kerrallaan.

On viikkoon mahtunut myös mukavia kohtaamisia ja tekemistäkin, kuten leffassa käyntiä pitkästä aikaa ja aktivioitumista kiinnostavien pressitilaisuuksien saralla. Yksi inspiroivista tilaisuuksista oli katsaus Marks&Spencerin kevääseen, josta kuvienkin hauska raitaneule* ja 60-lukua henkivä hame* ovat. Kevätkaudella tulossa on paljon värejä, erityisesti murrettua ja lämpimiä, sellaisia Kuubaa hauskasti henkiviä. Harmillisesti murretut värit eivät ole niitä parhaita itselle, joten jää nähtäväksi mikä tulevan kevään muodissa loksahtaa omaan makuun.

Marks&Spencerillä on muuten tämän kuun ajan kampanja, jossa kaikki Instagramiin oman M&S-kuvan marksandspencerfinland -hashtagilla merkinneet saavat kuvaa näyttämällä 10 prossan alen ostoksestaan!


*Saatu blogin kautta.

Viikonlopun fiiliksiä

2

Tämä viikonloppu on ollut laiska. Ihan muuta kuin superaktiivinen edellisviikon reissuviikonloppu. Ehkä se on hyvä, tai ainakin yritän ajatella niin, vaikka oikeasti mieli on vähän hapuillut. Yhtäkkinen ohjelmattomuus on saanut mielen temppuilemaan ja lipumaan ajattelemaan, että mitä nyt tai tästä eteenpäin. Viihdyn itsekseni, mutta huomaan, että tietyn oman ajan jälkeen alan miettimään ihan liikaa, joten seura tekee säännöllisin väliajoin hyvää.

Se olisi varmasti tehnyt jo eilen, mutta sitä oli vähänlaisesti tarjolla, joten onneksi asia paikkaantui tänään lounaalla kaiman seurassa. Teki hyvää, sekä kömpiä ulos neljän seinällä että nähdä pitkästä aikaa. Olo rentoutui ja jos eilisilta kului levottomissa merkeissä, on nyt sunnuntai-illassa huomattavasti rennompi olo. Pienillä asioilla on iso merkitys.

Eilen oli tarkoitus tehdä jotain pientä pinnallista hyvää itselle, mutta se sitten jäi kun kierin pääni sisäisessä maailmassa. Sen sijaan tänään repäisin auki pitkään käyttöä odottaneen ja kovasti kehutun Whamisan blogin kautta saadun naamion (tuntui aivan ihanalle!) ja päätin pitkästä aikaa lakata kynnet. Toki reissuunkin sen tein, mutta harvemmin nykyään enää ihan vain arjessa jaksan. En ole koskaan ollut kovin aktiivinen kauneudenhoidossa, mutta nyt menneenä vuotena vielä entistäkin vähemmän. Siksi ehkä niinkin hupsussa asiassa kuin kynsien lakkaamisessa voi olla jotain spessua.

Spessua oli muuten Date+Kale -ravintolan kvinoapannereissakin. Poikkean ravintolassa suht usein, mutta pannareita en ollut vielä maistanut, joten tänään oli loistava hetki. Maistuivat juuri niin hyvälle kuin maistuivatkin ja ruokaisuudessa kävivät lounaasta. Näitä toistekin!