Arkikiireiden keskellä

10

Viime viikolla havahduin voimalla siihen, että olen todella loman tarpeessa. Yhtäkkiä tuntui kasaantuvan ihan liikaa kaikkea; perhehuolia, asumissäätöä, työkiireitä, ihmissuhdehaasteita. Kaikkea, joka yhteen kasattuna vain oli liikaa ja keho reagoi, mieli viimeistään sen seurauksena. Niinpä nämä kaksi viikkoa ovat menneet osin koomassa. Olen ollut hajamielinen ja yrittänyt keskittyä kriittisimpiin asioihin. Samalla soimannut itseäni, etten pistänyt lomaviikkoja jo juhannukselta alkamaan vaan tavalliseen tapaani ujutin ne vasta loppukesään.

Nyt todella olisin tarvinnut niitä. Ja ennen kaikkea unta. Vaikka hassusti on käynyt päinvastoin, en nuku. Stressipiikki on ehkä hetkellisesti ollut liian iso ja sekoittanut kehoni, joka muutenkin reagoi herkästi kaikkeen. Mutta kyllä se tästä. Asiat yksi kerrallaan uomiinsa.

Yksi pieni saavutus tapahtui tänään kun sain kellarini näin kriittisillä viime hetkillä tyhjäksi, putkiremppa saapuu ja alkaa jo alhaalta. Muutto on siis pian edessä ja juuri nyt ei jaksaisi ajatella sitäkään, mutta onneksi sain viimein välikuvionkin selväksi. Enää pitäisi vain toteuttaa kaikki. Ja siinä jossain välissä pystyä ottamaan se hetken lomakin.

Mutta sen kaiken keskellä tekee hyvää pienet arjen paot, jotka voivat olla ihan vain hetki ystävän seurassa. Samanlaisissa kengissä, pizzaa syöden ja lippiksiä Stockan sporttiosastolla sovitellessa. Olla puhumatta mistään vakavasta. Ne nollaavat mieltä ainakin hetkellisesti ja se tekee hyvää, sillä hetkittäin ärsyttää se, ettei omasta mielestä löydy on/off – painiketta. Ottaisin mielelläni.

Mutta nyt. Ujuttaudun peiton alle ja hetken vain olen. Sitten siirrän ajatuksia juhannukseen. Aihe, jota en ole liiemmin ehtinyt vielä ajattelemaan. Vaikka se on tässä ja nyt. Keskikesä. Nauttikaa te kaikki ihanat!

(Mun kameleonttihiukset näyttää muuten edelleen joskus keinovalossa ihan blondeilta, tai noh, keltaisilta, vaikka luonnonvalossa ei sitä todellakaan enää ole. Hupsua.)

Mökkiviikonlopun herkut

0

Terkut maaseudun rauhasta! Otin ja lähdin pois Helsingin hälystä viikonlopuksi Ilonan torpalle, ihan vain olemaan villasukat jalassa ja eräilemään Leivonmäen kansallispuistoon. Mukaan pakkasin lehtiä ja Elsalta myöhäsenä synttärilahajana saadun ananaksen. Täydellistä herkkua kotimaisten antimien äärelle, joita täällä on herkuteltu. Vuohenputkia ja poimulehtiä. Kaikkea hyvää.

Sitten ne pakolliset kosmetiikat. Evon ihana, ihana Love perpetua shine drops*. Täydellinen silottaja ja niin näppärä pikkupurkki, joka hätätapauskessa – toisin sanoen näin lyhyillä lomilla (oli muuten mukanani myös Roomassa) oikein mainio jätettävän hoitoaineen korvike. Sitten kuivashampoo. Yleensä suosin reissuilla minikokoja, mutta nyt kaapissa ei ollut, joten nappasin Nioxin Instant Fullness kuivashampoo*, joka on huiman hyvä! Ekaa kertaa pitkään aikaan olen kohdannut kaksi kuvashampoota, jotka luovat kovan vastuksen luotto-Batistelleni. Toinen niistä on muuten Balmainin kuivashampoo.

Sitten tietty luonnonkosmetiikkaa, Estelle&Thildin silmänympärysgeeli* on ihana, keveä ja raikas. Juuri hyvä luonnonhelmaan. Niin, ja dödö. Loverfresh Pamplemousse’ on loistava lomakoko, ja mikä parasta, stick-muotoinen, eli sopisi hyvin lentoreissulle. Näin muutaman kerran testailun perusteella toimii kivasti. Tuoksu on ihanan mieto ja luonnollinen ja pito on hyvä.

*saatu blogin kautta

 

 

Vappu kotona

14

Itsellä on melko kummallinen vappu, tai tavallaan poikkeuksellinen. En toki ole viime vuosinakaan riekkunut keskustan vappuhulinassa, mutta olen sentään tehnyt jotain seurassa. Nyt kävi jotenkin niin kummasti, että kaikilla oli jotain muuta, ja loppujen lopuksi jäin vappuaatoksi itsekseni – samoin kuin näillä näkymillä olen myös ylihuomisen synttäripäiväni.

Huomenna onneksi on pientä ohjelmaa, jossa toivottavasti onnistun tavoittamaan vapun kepeyttä. Ehkäpä pieni vappubrunssi tai jotain vastaavaa?

Olen yrittänyt ajatella, että eihän tämän tarvitse poiketa muistakaan sunnuntaista, jotka kuitenkin pääsääntöisesti vietän omissa oloissani, mutta en voi kieltää, että jossain takaraivossa kummittelee ajatus siitä, että koko kaupunki pitää hauskaa, mutta minä en. Vaikka eihän se pidä paikkaansa! Moni on töissä tai muuten sidottuja kuka mihinkin, tai ihan vain vapaasta halustaan köllöttelee kotona.

Erinäisinä juhlapyhinä mietin, että mitä kaikki yksin elävät ja olevat silloin tekee, meitä kun on paljon. Tokihan kaikki eivät kaipaa aktiviteetteja ja joillain on tiivis ystäväpiiri, joka pitää huolen, että jokaiselle juhlapyhälle on jotain, mutta varmasti on monta muutakin, joilla samanlaista verkostoa ei ole.

Mutta nyt puolellani siis on sää! Näin harmaassa koleudessa kotona olo ei tunnu ihan niin tympeältä kuin mitä se saattaisi upeassa auringonpaisteessa olla. Vaikka sitä toki toivonkin muiden vapun viettäjien puolesta!

Ajattelinkin siis tehdä päiväkävelyn Stockalle, hakea jotain pientä hyvää itselleni ja jos oikein villiksi heittäydyn, korkata minikokoisen skumppapullon sekä sovin deitit Netflixin kanssa. Pitäkää te siis hauskaa puolestani!

Ihanaa vappua kaikille!