Lauantaifiilis

4

Heräsin juuri lauantaiaamuun ja sohvalla marraskuun synkkää maisemaa katsellessa iski pieni lamaantuminen. Tekisi mieli pysäyttää aika hetkeksi ja jäädä vain tähän, mutta oikeasti en voi, sillä tänään on – tai oikeastaan koko viikonloppuna on – kamalan paljon kaikkea tekemistä. Sen myötä nukuin huonosti, levottomasti, ja kovasti toivon, että jossain vaiheessa näinä parina päivänä ehtisi tavoittaa edes hetken raukeuden. Nyt pitäisi vain koota voimat, lähteä liikkeelle ja alkaa hoitaa tehtävälistaa yksi kerrallaan.

Tänä viikonloppuna muuten blogissani tehdään huoltotöitä, tarkoitus on parantaa käyttömukavuutta, nopeuttaa latautumista ja tietenkin korjata muutamia bugeja. Niin, ja tehdä omasta sisällöntuotannosta asteen verran mukavampaa. En tiedä ehditäänkö kaikkea juuri tänä viikonloppuna, mutta toivottavasti ainakin tärkeimmät. Käyttökatkoksia saattaa olla, joten älkää ihmetelkö. Huomisiltana kuitenkin kannattaa suunnata blogiin takaisin, sillä luvassa kauteen sopiva postaus ja superkiva arvonta!

Nyt, mukavaa lauantaita!

Konvehteja ja konfetteja

2

Viikonloppu sai ylimäääräisen tunnin, mutta silti mietin minne se oikein katosi. Hyviin asioihin, mutta samalla silti jotenkin huomaamatta ohi. Innostuin juhlakrääsästä, merkkipäivätä ja kuohuvasta.

Yritin löytää kakkua, joka ei niin maistuisi kakulle. Siis jotain muuta kuin mousseista, höttöistä tai kermaista. Epäonnistuin, mutta ehkä sen korvasi Pop Up Kemujen tähtisädetikut tai konfetit.

Kaupan kassalla sivukorvalla kuulin vinkin Annan Suklaatehtaasta, jonne saman tien ulotin kauppareissuni. Miten soma paikka. Käsintehtyjä praliineja kiinnostavilla makukomboilla, mutta silti lempeän hempeän makuisina. Herkuttelua siis, ja konfettisadetta.

Siihenhän tuo viikonloppu meni. Voisi olla hullumminkin käytetty! Toivottavasti teilläkin on ollut kivaa!

Syysilta

0

Eilen katselin vesipisaravanojen yhtymistä työpaikan ikkunassa ja liikenteen valojen siivilöitymistä niissä eläväksi värimassaksi.

Tänään kävelin tihkusateessa pimeyden saapuessa. Vielä vähän lisää, aina yksi kortteli enemmän. Valitsin kiertoteitä, jotta saisin aistia syysiltaa vielä yhden hetken kauemmin. Kostea kaupunki näyttää erityisen kauniille. Salaperäiselle.

Rikoin nappikuulokkeeni iltapäivällä, tähän hätään löysin laatikon pohjalta jykevämmät. Kännykän uumenista kaivoin soittolistan, jota en hetkeen kuunnellut. Kevyen sadesumun osuessa kasvoihin ja musiikin painaessa kaupungin äänet kauaksi tuntui kuin maailmaa katsoisi oudon verhon läpi. Syksyn melankoliaa ilman surua sisälläni.

Soittolista muistutti menneistä hetkistä.

Yhtä niistä monista itselle vielä nimeltä tuntemattomista kaduista kävellessäni mietin, kuinka olen tehnyt vastaavia kävelyitä ja lenkkejä viimeisen parin vuoden aikana useita. Kulkenut yksin meren linjaa ja sukeltanut jossain vaiheessa kaupungin sisään, nyt vain eri puolella kaupunkia.

Niillä kävelyillä olen kantanut mukanania monia tunteita. Lenkeille olen myös paennut niitä.

Olen itkenyt. Toisinaan vain helposti kätkettävänä kosteutena silmäkulmassa, joskus vuolaasti takkini kaulukseen. Olen huolinut ja pohtinut niin paljon, että mietin kestääkö keho edes sellaista ajatusten tulvaa.

Tai sitten olen vain ollut. Ihastellut kaupunkia. Katsellut ihmisiä, kuulostellut kehoani. Nauttinut liikkeestä ja vuodenaikojen ominaispiirteistä. Pysähtynyt yksityiskohtien äärelle ja hengitellyt syvään, kuten tänään pysähtyessäni seisomaan Viiskulmaan kuin olisin yhtäkkiä kadottanut kävelykykyni. Seisoin siinä aikani. Katselin risteäviä katuja ja kai kuvittelin pysäyttäväni hetken, mutta maailma pyöri ympärilläni, minä vain unohduin jalkakäytävän reunalle.

Tänä iltana hymyilin. Havahduin siihen vasta kun huomasin vastaan rauhassa askeltavan koiranulkoiluttaja katsovan tarpeettoman intensiivisesti. Siinä pimeyden keskellä, punaisessa takissani ja valkoisissa kuulokkeissa rantaviivaa kävellessä hymyilin. Ehkä outo näky syysillassa.

Lenkille lähdin väsyneenä, kotiin palasin rentoutuneena. Sytytin vain pienen valon ikkunalaudella ja keitin teetä iltaseuraksi ennen kuin sukellan sänkyyn.

Syksy on ihanaa aikaa. Ei mulla muuta tänään.