Postaustoiveena minulle heitettiin useammassakin blogissa kevään aikana näkynyt postaus omasta miesmausta. Alussa ajattelin, ettei kyseessä ole yhtään tyyliseni postaus saati blogiini sopiva aihe, mutta aikani aihetta sulateltuani, päätin toteuttaa sen omalla tyylilläni.

Heti ensimmäisenä unohdan sen, johon muissa vastaavissa postauksissa on keskitytty, eli ulkonäön. Olen hävyttömän vähän kiinnostunut miehen ulkonäöstä, kaikki lähtee kuitenkin persoonasta, valloittavasta sellaisesta. ;)

Treenattu vartalo ei saa sydäntäni jättämään lyöntiä välistä, eikä renttuimago vedä puoleensa. Sen sijaan rakastan hymyä, lämpöä, lempeyttä, hymyilevää katsetta, naurua ja hyvyyttä, pehmeyttä. En pane pahakseni ylimääräisiä kiloja, pidän pehmeydestä. Vakavat, karut ja ilmeettömät kasvot eivät houkuta, kasvoilla saa näkyä koko tunteiden kirjo. En halua miestä, joka piilottaa kyyneleensä tai on kadottanut hymyn. Pehmeät piirteet viehättävät, herkkyys ja hyväntahtoisuus. Siinä rinnalla hiusten väri tai leuan leveys on merkityksetöntä.

Maanläheisyys viehättää. Minuun vetoaa mies, joka osaa katsoa pintaa syvemmälle, on sopivasti kriittinen, muttei negatiivinen tai riitaisa. Hän ymmärtää syy-seuraussuhteita ja on analyyttinen. Huomioni saa mies, joka on riittävän itsevarma, ettei koe tarvetta pönkittää omaa egoaan sanoilla, teoilla tai materialla. Hän uskaltaa näyttää epävarmuutensa, ja on löytänyt sen, mitkä asiat elämässä merkitsevät. Hän seisoo sanojensa takana aina, ja ymmärtää rehellisyyden ja avoimuuden merkityksen. Olisi raskasta yrittää rakentaa suhdetta ihmiseen, joka ei osaa tai uskalla avautua, mutta tietenkään sisintään ei tarvitse kaikille näyttää.

 

Säröt saavat näkyä, kukapa meistä olisi elänyt elämää ilman vastoinkäymisiä, erottava tekijä on, mitä niistä on oppinut vai onko. Elämänkokemus tuo särmää, mutta elämänkokemus ei ole yhteydessä elettyihin vuosiin, joillekin elämä on näyttänyt ja opettanut enemmän jo parikymppisenä kuin joillekin koko elinaikana. Oleellista on herkkyys ottaa vastaan mitä elämä tuo tulleessaan ja lisätä ne osaksi omaa henkistä pääomaa, nähdä vastaantuleva mahdollisuutena sen sijaan, että yrittäisi taistella muutosta vastaan, pitäisi kynsin hampain kiinni tutusta ja turvallisesta, olisi juurtunut tapoihinsa. Miehessä, siinä missä naisissakin, viehättää halu ja kyky kehittyä. En halua itse jämähtää tiettyyn aikaan, tiettyihin ajatuksiin, tiettyyn rooliin, joten muissakin viehättää halu henkilökohtaiseen kehitykseen, tahto haastaa itsensä. Työhönsä hukuttautuvat, kiireiset ja arjen rutiineihin unohtuneet eivät vedä puoleensa.

Mies on mielestäni parhaimmillaan kiltti, muut huomioonottava, empaattinen ja hyväsydäminen – olen aina viehättynyt jokseenkin feminiinisiksi luokiteltavia ominaisuuksia kantaviin miehiin. Niin kutsutut maskuliiniset piirteet, kuten pyrkimys hallita, valta, aggressiivisuus, kovuus ja etäisyys eivät viehätä, päinvastoin. Hyvyyden merkitystä en kai voi liiaksi korostaa. Toki arvostan miehessä vahvuutta, mutta se vahvuus ei tarkoita fyysistä vahvuutta ja se on valovuosien päässä kovuudesta, vahvuus on minulle rohkeutta, rohkeutta olla oma itsensä joka tilanteessa ja kykyä tehdä valintoja. Se on uskallusta taistella arvojensa ja läheistensä puolesta, mutta kykyä osata myös vetäytyä, ymmärrystä siihen, ettei voittaja ole se, joka pitää itsestään eniten ääntä tai joka sanoo viimeisen sanan, vahvuutta on osata myös joustaa. Pehmeys ei ole selkärangattomuutta.

Makuni mukaisen miehen ei tarvitse olla supersosiaalinen, vaikka usein ihastunkin itseäni sosiaalisempiin, kunhan silti näkee kommunikaation tärkeyden ja osaa käyttää sanoja luodakseen yhteyttä etäisyyden sijaan. Olen huono sietämään hitautta, jahkailua, saamattomuutta ja epävarmuutta, arvostankin kykyä tehdä päätöksiä, nopeaälyisyyttä, aloitteellisuutta, sanavalmiutta ja kykyä innostua. Älykkyys on ominaisuuksista luonnollisesti se kaikkein tärkein, ja oikeastaanhan suuri osa tästä postauksessa kiteytyy sen alle. Minulle älykkyys ei ole mitattavissa tiedon määrällä, vaan älykkyys on yhdistelmä hyvästä tilannetajusta, halusta oppia ja kehittyä, yleissivistyksestä ja hyvyydestä. Älykkään ja hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse lyödä muita maahan eikä muistuttaa omasta erinomaisuudestaan, vaan ihmisestä huokuu tietty tasapaino, hänellä on halu ymmärtää ja kärsivällisyys auttaa ymmärtämään.

Kaikki kuvat täältä.
Älykkyyteen yhdistyy huumori, pilke silmäkulmassa, kyky löytää hauskuutta arjen keskellä, epäsovinnaisistakin tilanteista. Ihminen ei ole koskaan liian vanha hassuttelemaan. Elämän ei pidä olla suoritus tai ilotonta. Läsnäolo hetkessä on korvaamatonta, sillä niistähän elämä koostuu, hetkistä. Halu nauttia elämästä ja kyky nauraa itselle ovat arvokkaita piirteitä. Kukapa haluaisi lähelleen perusnegatiivista ihmistä, jonka ensireaktio kaikkeen on kielteinen. On tärkeää osata nähdä mahdollisuuksia ja omata riittävä määrä työkaluja, jottei muutu avuttomaksi vastoinkäymisten edessä.
Uusavuttomuus ja turha valittaminen eivät viehätä, kuten ei tarve ylläpitää jo aikansa eläneitä sukupuoliroolejakaan. Ihailuni saava mies ei koe olevansa yhtään vähemmän mies ompelukoneen lankaa vaihtaessaan kuin porakonetta pidellessään. Minua on aina häirinnyt liika tarve peilata itseään ympäristöön, keskittyminen siihen mitä muut ajattelevat. Jokaisella meistä toki korostuvat eri piirteet seurasta/tilanteesta riippuen, mutta mielestäni ihminen itsessään, mielipiteet ja tavat toimia, eivät saa muuttua toiseksi seuran vaihtuessa, minulle se kielii epävarmuudesta.
Kiteytettynä mies makuuni on itsevarma, rauhallinen, pehmeä ja kiltti. Hän on löytänyt tasapainon ja osaa iloita elämästä ja kykenee asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Hänen seuransa saa säteilemään ja olo on turvallinen ja hyvä, hän kannustaa ja iloitsee muiden onnistumisesta. Hänellä on hyvä tilannetaju ja kyky nähdä pintaa syvemmälle. Hän ei yritä pitää kaikista, eikä omaa tarvetta saada kaikkia pitämään hänestä. Hän rakastaa elämää, ja haluaa ottaa sen vastaan hyvine ja huonoine hetkineen. Hän uskaltaa olla herkkä ja heikko, pyytää apua. Hänessä on viisautta, jota on ihana ihailla. Ja ennen kaikkea hän on vahvasti läsnä. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni tunteesta, siitä millaiselta toinen tuntuu ja aivan erityiseksi, tunnetko olosi paremmaksi versioksi itsestäsi toisen seurassa.

Katso myös nämä

Yksi kommentti

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.