Mietteitä

Olen tyytyväinen, että tämä vuosi päättyy. Jollain kierolla tavalla tämä on ollut yhtä aikaa ihanan antoisa ja armottoman nihkeä. Olen oppinut paljon ja kokenut vaikka mitä, mutta olen silti tosi tyytyväinen, että tämä tulee taputelluksi umpeen. Ihan kuin maailma olisi jotenkin erilainen 1.1.2017, mutta ehkä tiedätte sen henkisen fiiliksen, mikä vuoden päätökseen ja ikään kuin kuvitteelliseen … Lue lisää

Katselen harmaata maisemaa lähijunan ikkunasta. Mielessä pyörii edellisiltana Korjaamo Kinossa nähty dokumentti, Oasis: Supersonic. Se meni hetkittäin ihon alle ja jollain tapaa jätti ilmaan leijuvan selittämättömän haikeuden, josta olen yrittänyt saada tänään kiinni. Tuloksetta. Asemien ja kuulokkeista ujuttautuvien kappaleiden vaihtuessa mietin elämysten ja kokemusten merkitystä. Mietin joidenkin tarvetta kuulua ja ilmentää tiettyä kulttuuria ja joidenkin … Lue lisää

Istuin kolmosen ratikassa pää ikkunalasiin painautuneena ja katselin myöhäisillan kaupunkikuvaa. Kuulokkeissa soi Belle ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Oikeastaan se oli jo toinen kerta saman päivän aikana kun kyyneleet pyrkivät hallitsemattomina silmäkulmista ulos. Oma tunteellisuus huvitti. Tänä kesänä olen sitä ollut, vaikka yleensä en niinkään. En tiedä, ehkä stressi, muutokset, kaipaukset ja täyttymättömät tarpeet ovat sen … Lue lisää