Saparot ja raitapaita

Olen niin onnellinen siitä, että hiukseni ovat kasvaneet kunnolla. Syy ei pelkästään ole se, että pidempi malli tuntuu omemmalta vaan myös helppous.

Lyhyemmän hiusmallin kanssa käytin paljon enemmän muotoilutuotteita ja ylipäätään käytin hiuksiin merkittävästi enemmän aikaa kuin nyt. Oikeastaan nykyään hiukset lähinnä ovat, ihan joka aamu en muista edes harjata. Pääsääntöisesti olen siis ihan tyytyväinen, mutta jos jotain kaipaan niin variaatiota kampauksiin.

Nyt olisi hyvä pohja, mitä työstää, mutta kampausten suhteen olen peukalo keskellä kämmentä. Käytännössä ainoat mitä osaan ovat perusletit ja saparot. Nekin niin tyttömäisiä, ettei aina huvita. Kaunista ponnaria en osaa tehdä, lähinnä sellaisen jumppaponnarin, joka lässähtää nopeasti. Nuttura taas on ihan tuurista kiinni, eli sen puolesta jo liian hankala arkeen – arkiaamuina ei ole aikaa luottaa onneen.

Olisi niin mahtavaa osata enemmän! Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun totesin, että olisipa kiva jos jossain olisi vastaava kampausopastus kuin mitä meikkiopastuksia on. Menisin. Haluaisin oppia esimerkiksi sellaisen 60-lukuhenkisen ponnarin kädestä pitäen. Tai sitten rennon arkinutturan. Ja muutenkin kuulla vinkkejä ja ideoita nopeaan hiustenlaittoon juuri minulle. Onhan toki Youtube lukuisine tutoriaaleineen, mutta jotenkin ne jäävät etäisiksi. Ehkä siksi olen tuomittu ainaiseen avonaisten hiusten lookiin. Tai saparoihin, joista tämä aihe tuli mieleen. Eihän se muuten näihin asukuviin mitenkään liitykään.