Viikonloppu Raumalla

2

Asiat loksahtelivat lopulta viikonlopun suhteen kivasti paikoilleen. Minilomalle pääsin lopulta kohteeseen, jota olin mielessä pyöritellyt, eli Raumalle. Viime hetkillä saavuttanut informaatio hotellihuoneperuutuksista suosi. Sen sijaan, että olisi täytynyt tyytyä vain johonkin majoitukseen, hotellihuoneen jonotuslistalle ilmoittautuminen tuotti tulosta ja Kalliohovista vapautuikin sellainen vähän parempi huone parvekkeella, jossa saattoi katsella iltaan taittuvaa Raumaa sekä puiden lomassa vilkkuvaa Merimuseota. Ja sää, senkin suhteen onnisti! Jos Riian matka oli kelien suhteen lähes katastrofi, nyt ihanan lämmön myötä hetkittäin tuntui kuin olisi ollut matkalla jossain asteen verran etelämpänä.

Lisäksi päätin pitää jonkinmoista somelomaa. Pitkästä aikaa myös viikonloppu, kun en tehnyt yhtään töitä ja samalla ensimmäinen paripäiväinen (tai reissu) vuosikausiin kun en ottanut matkaan kameraa ja läpppäriä. Keskityin siis ihan vain fiilistelemään, niinpä tämän postauksen harvat otokset ovat ihan vain kännykällä napattuja.

Kahteen päivään mahtui yllättävän paljon ja jälleen pääsen liputtamaan mini-irtioton puolesta. Arkikuvioiden vaihtaminen johonkin uuteen tekee häkellyttävän hyvää. Eikä tarvitse lähteä ulkomaille kun kotimaastakin löytyy ihastuttavia kohteita.

Raumalle veti sellaiset asiat kuin idyllinen vanhakaupunki, meren läheisyys ja sen mukanaan tuomat aktiviteetit, saaristo ja tietenkin ruokaravintolatarjonta. Parissa päivässä ehti tutustua paikalliseen yöelämään, pelata lautapelejä, ottaa erän minigolfia Poroholmassa, kadottaa ja lopulta löytää puhelimen (kiitos paikannusaplikaation ja talteen noukkineen löytäjän), suppailla, heittää talviturkin, veneillä läheiseen Kuuskajaskarin saareen, fiilistellä hienon hiekan tuntua jalkapohjien alla, tutustua Merimuseoon, ihmetellä Vanhan Rauman sunnuntaikirpparin antia sekä vanhoja filmikameroita, lököillä hotellihuoneessa parvekkeen ovi auki sinistä taivasta katsellen ja ihan vain kulkea ympäri vanhan Rauman katuja.

Niin, ja tietenkin herkutella! Kiitos Elsan täsmävinkin tutustuin jo ensimmäisenä iltana viehättävään italialaiseen Osteria da Filippoon täydellisine pizzoineen ja hyvine punaviineineen. Tätä ravintolaa ei kannata ohittaa jos vierailet Raumalla! Ruokien ja tunnelman hurmaamana se valikoitui illallispaikaksi myös seuraavana päivänä ja kokeiluun päätyi pizzojen sijaan pastat.

Vähän samoin kävi kahvittelujen suhteen, Kaffebar oli niin suloinen, että mitä hyvää vaihtamaan. Herkulliset munkkirinkilät vetivät iltapäiväkahville vielä lähtöpäivänäkin. Aika ihanaa. Ja niin kesäistä! Tämän voimalla jaksaa puristaa viimeisen viikon ennen lomaa.

Hyvää oloa Haikon Kartanossa

5

haikon-kartano-029

Löhöän sängylläni harmaaseen kollegeasuun kietoutuneena ja mietin mennyttä kuukautta. Pimeys iski voimalla ja oli päiviä, jolloin tuntui, että hädin tuskin pääsin hereille. Aamut takkusivat ja unirytmi hapuili. Kehon kaamosshokkia vastaan taistelin hyvillä asioilla, hyvällä seuralla ja hyvää tekevällä ruoalla.

Kiinnitin tavallista enemmän huomiota ravinnon säännöllisyyteen, vähensin makeaa, vaikka pimeys saikin kropan huutamaan suklaata. Alkoholia ei tehnyt mieli, joten kuun aikana viiniä kului olemattomasti. Niin, ja sitten liikunta, pakotin itseni jumppaan, joogaan ja pilatekseen. Ehkä kiitos kaiken sen selvisin marraskuusta jotenkuten. Ja vaikka väsymys hallitseekin edelleen, niin ainakin kroppa tuntuu vähän freesimmältä kuin ennen marraskuuta, se on sentään jotain.

Yksi kuun hyvinvointiteoista oli miniloma Haikon kartanossa, jonne suuntasin yhdessä kaimani kanssa. Tavoitteena oli panostaa hyvinvointiin ja tietenkin rentoutua.

haikon-kartano-06haikon-kartano-05haikon-kartano-04 haikon-kartano-0024 ruutumekko-0038haikon-kartano-036haikon-kartano-025

Se viikonloppu teki hyvää, kuten pieni maisemanvaihdos yleensäkin. Ei tarvitse mennä kauas päästäkseen irti arjesta. Vaikka emme edes tehneet kummia, kävimme kartanon pilates-tunnilla, söimme hyvän illallisen ja vain haahuilimme kauniissa miljöössä, sekin riitti rentoutumiseen. Lauantai-illankin nuokuimme sohvalla, juttelimme ja ihan vain olimme. Arjen kiireiden keskellä oli oikeastaan aika kivaa, ettei viikonloppuun ollut tullut ladattua liiaksi, vaikka toki tekemistä olisi riittänyt. Pilates oli meille juuri sopivasti!

Haikossa olen vieraillut aiemminkin ja sinne on aina kiva palata. Keväällä muuten poikkesin tutustumassa uudistettuun Haikon kylpylään testaten tuolloin kylmähoitoa, eli kapselia, jossa lämpötila laskee jopa -130 asteeseen – mielenkiintoinen kokemus kaltaiselleni kylmäkammoiselle!

haikon-kartano-013chaikon-kartano-09haikon-kartano-019

Majoitus saatu blogin kautta.

Syksyinen Suomenlinna

0

Ajankulun nopeuden päivittelyllä voisi aloittaa myös tämän postauksen. Vietimme nimittäin ihanaa sunnuntaipäivää Elsan ja Kaamoksen kanssa Suomenlinna ihan muutama päivä sitten. Eikun. Oikeasti kaksi viikkoa sitten. Mitä ihmettä? Ja koko sen ajan olen ollut muka kirjoittamassa tätä postausta. Hui, päivät vain katovat.

No joka tapauksessa, se sunnuntai oli ihana ja tuli todella tarpeeseen. Juhlien jälkeen iski melankolia – joko se odotettu päivä oli ohi. Missä kaikki ihana ihmiset, musiikki ja ruoka? Lauantain makasin koomassa peittokerrosten alla jaksamatta edes siirtää kakun rippeitä pöydältä muualle. Kun valittelin maassa laahaavaa mieltä Elsalle, sain ehdotuksen lähteä sunnuntairetkelle Suomenlinnaan. Täydellistä!

suomeanllina-5 suomenalinna-14 suomenlainna-10 suomenlinna-22

Sää oli harmaa ja kolea (tosin ei niin kolea kuin nyt), mutta se ei haitannut. Ilmeisesti ei haitannut montaa muutakaan, sillä massat olivat liikkeellä Pokemoneja jahtaamassa. Hölmönä olin kuvitellut, että syksyinen sunnuntai Suomenlinnassa olisi ihanan rauhallinen.

Mutta löytyi rauhaakin. Poikkesimme reiteiltä, kurkimme pimeisiin käytäviin taskulamppujen kanssa ja tasapainoilimme rantakivetyksellä. Istuimme syömään munkkeja kalliolle, kunnes lokkien päällekäyvä asenne sai peruuttamaan takavasemmalle ja vaihtamaan maisemaa.

Kiireetön kävely ympäri saarta teki hyvää. Seura teki. Mieliala kohosi askel askeleelta ja tunti tunnilta, iltapäivällä jo hymyilin ja hutera olokin oli tiessään. Lähtiessä istuttiin vielä panimoravintolaan lämmittelemään ja karistamaan pois iholta syvälle hiipinyttä syysviileää.

suomenlinna-1 suomenlinna-21 suomenlinna-3details-wellington suomenlinna-15

Jälleen siis yksi asia, mitä pitäisi tehdä useammin.

Tai oikeastaan kaksi.

Käydä Suomenlinnassa muulloinkin kuin kesällä, vaikka ihan vain ex tempore. Näin Helsingissä asuva kun pääsee sinne kuukausilipulla ja lauttamatka on lyhyt. Miksei poikkeaisi vaikka vain iltakävelylle kauniina syys- tai kevätiltana? Ja toiseksi, tehdä jotain tällaista ystävien kanssa. Vähän niin kuin Ilonan kanssa päivä Vallisaaressa alkukesästä (mitä ihmettä, joko siitäkin on yli neljä kuukautta?). Tekeminen on aina vähän eri kuin kahvilla istuminen, vaikka sekin toki ihanaa on.

munkkirinkilasuomenlinna-elsa-3suomenlinna-19 suomenlinna-01