Viikonloppu Tallinnassa

4

Maisema oli utuinen ja hiljainen tihkusade sumensi Tallinnan siluettia, mutta tarjosi kaupungin valoille kauniin pinnan hajaantua. Ilma oli yllättävän leuto ja kevyellä neulemekolla pärjäsi hyvin, hennon vaaleanpunainen takki sai jäädä auki. Seuraavaan päivään sade haalistui, mutta harmaus jäi. Se sopi teemaan, nyt jo suljettu Patarein vankila sai ikään kuin sanattoman tuen värittömyydestä ja hylätty Noblessnerin telakka tuskin olisi näyttänyt samalle iloisessa auringonpaisteessa. Oli marraskuun puoliväli kaksi vuotta sitten.

Jos elämää ajattelee kappaleina, se oli jonkinlainen taite. Tavallaan jätin mielessä taakse jotain vanhaa ja vapautin tilaa uudelle. Vaikka ei elämä toki ole selkeitä jaksoja, se on kausia, jotka limittyvät. Eri tavoin ajateltavia vaiheita päättyy ja alkaa yhtenään. Viimeisestä kahdesta vuodesta voisi kirjoittaa monta erilaista tarinaa, mutta nuo hetket Tallinnassa välillisesti vaikuttivat useaan niistä.

Tänä lokakuun lopun viikonloppuna Tallinna hehkui. Ruska oli kauneimmillaan. Keltaisenkirjavat lehdet värittivät katujen pintoja ja leijailivat puistoissa oksilta alas lähes ajatuksen voimasta. Kuulas syysaurinko siivilöityi kylläisten puiden ja vanhojen rakennusten lomasta, tarjoten täydelliset puitteet valloittaa kaupunki jalan. Samassa seurassa, jossa tuolloin kaksi vuotta sittenkin Tallinnaa tarkastelin. Silloin muiden joukossa, nyt yhdessä. Kahden.

Tämä on tuntunut sellaiselta vähäeleisten käänteiden tarinalta, jossa seuraajan annetaan odottaa juonen kehittymistä niin, että kärsimättömämpi jättäisi jo kesken. Oma uteliaisuus ajaa katsomaan kertomukset loppuun, ja tällä kertaa hidastempoinen alustus näyttäytyy lähes pitkänä esileikkinä. Vasta myöhemmin osaan sanoa, missä kohtaa on tarinan kliimaksi. Tässä vai tulossa. Joka tapauksessa kaksi vuotta sitten Tallinna jätti ilmaan jotain, johon nyt vastasi.

Takana on monella tapaa kaunis syysviikonloppu. Rentouduin, nautin ja nauroin.

Tallinna on muuttunut paljon. Muistan sen 90-luvun alun kaupungin, jossa isänikin aikansa asui. Harmaa, vähän rähjäinen ja paikoin pelottava. Sitten alkoi muutos, jonka myötä Tallinna tuntuu saaneen jotain uutta joka kerralla. Se ei ole enää vain Viru-hotelli, Kaubamaja ja Vanhakaupunki. Oikeastaan ne ovat jo menettäneet matkailijalle merkitystään, vaikka toki Vanhankaupungin idylliä ei voi kiistää. Nyt erityisen kiinnostavaa on Maakri, Telliskivi, Rottermanni ja Kalamaja.

Tallinna tuntui kiehtovan monipuoliselta, jopa sopivan persoonalliselta. Hetkittäin Swissotelin 26. kerroksesta katsoessa näkymässä oli todellisen suurkaupungin tuntua, mutta kaupunkia ristiin kävellessä sen kotoisuus lämmitti.

Kävelyetäisyydeltä ulottumattomiin jäi lähinnä TV-torni ja Taidemuseo Kumu. Silti viikonlopun aikana sai oikeastaan vain raapaisun mahdollisuuksiin. Toisaalta se oli tarkoituksellista, löytää tasapaino näkemisen ja oleilun välille, olla kiirehtimättä.

Viikonlopun aikana ehti rentoutua, katsella rauhassa kaupunkia ylhäältä eri vuorokauden aikoina. Nauttia hotellihuoneen ylellisyyksistä ja seikkailla Tallinnan kaduilla.

KGB:n tyrmät ja Miehitysmuseo, Telliskiven putiikit ja vintageliikkeet sekä kiinnostavat ravintolat. Vegeruokaa ja drinkkejä Must Puudelissa, intialaista Elevantissa, vaaleanpunaista makeaa mukaan Vahvlihaldjadista, sushia SushiPlazassa ja päiväkahvit Sveta Baarissa Telliskivessä.

Hemmottelu ja herkuttelu on Tallinnassa edelleen edullista, ja kiinnostavia ravintoloita sekä baareja on useita. Jos pöytävaraukseen olisi havahtunut aiemmin, olisin mielelläni kokeillut sellaisia kuin Parrot Minibar, Tai Boh tai Manna la Roosa. Mutta ehkä toisella kertaa sitten.

Teatterimatka Raumalle! + alekoodi

10

Yhteistyössä Rauman Kaupunginteatterin kanssa.

Vannon pienien irtiottojen nimeen. Ei tarvitse lähteä kauaksi päästäkseen hetkeksi ulos arjen kuvioista, mutta tärkeää on, että välillä muistaa irrottautua ja ottaa etäisyyttä rutiineihin.

Rakastan matkailua ulkomaille, mutta viihdyn erinomaisesti myös kotimaan kohteissa. Viikonloppumatka pohjoiseen tai edes yksi hotelliyö jossain pienessä tai isommassa kaupungissa voi antaa kummasti energiaa arjen keskellä.

Tänä vuonna olen ihastunut Raumaan.

Vierailin ensimmäistä kertaa koskaan Raumalla heinäkuussa. Matka oli kaunis, pieni virstanpylväs pitkään hapuilleessa ihmissuhteessa. Omanlaisensa vedenjakaja. Oli aika ennen Raumaa ja aika Rauman jälkeen. Aika jälkeen on ollut hyvää. Ehkä Raumalla on sellainen vaikutus.

Kaupunki veti puoleensa pian uudelleen. Rauman Kaupunginteatteri kutsui kulttuuri-illanviettoon ja se kuulosti täydelliseltä ystävyysajalta. Niinpä Ilonan kanssa suuntasimme viime lauantaina Helsingistä suoralla bussiyhteydellä Raumalle, sillä samalla, jolla kesäreissukin toteutui. Majoituimme samaan hotelliin, illallistimme samassa ravintolassa (Osteria da Filippon pizzat, ah!) ja joimme päiväkahvia samoissa kahviloissa. Mitä sitä hyvää vaihtamaan, vaikka Raumalla tuntuukin olevan hyviä ravintoloita kokoonsa nähden runsaasti.

Kuuma kesä vain oli vaihtunut lempeään syksyyn. Vanha Rauma oli kaunis ja kuulas. Yhtä rauhallinen, mutta toisella tapaa raikas. Maisemaan hiipinyt ruska pääsi esiin syvempänä kuin vielä Helsingissä.

Rauman Kaupunginteatteri sijaitsee ihan Vanhan Rauman kupeessa. Nyt sitä ympäröi Silakkamarkkinat, jonne puoli kaupunkia tuntui saapuneen markkinoiden henkeä aistimaan.

Teatterin tunnelma ilahdutti mutkattomuudella ja kotoisuudella. Helposti tavoitettavana ja kooltaan kompaktina siinä oli jotain sellaista lähestyttävyyttä, mitä kulttuuriin toisinaan kaipaankin. Tunnetta, että se on ihan kaikille – konstailematon aistien aukaisija, joka tarjoaa elämyksiä ihan kenelle vain, ikään, sukupuoleen ja asemaan katsomatta.

Vauhdikas Koukussa-näytelmä oli juuri olotilaamme sopiva ja yhtä miellyttävän mutkaton kuin teatterin tunnelmakin. Melko rankkojen kesäkuukausien jälkeen kaipasimme molemmat rentoutta ja hauskuutta. Sitä Lontooseen sijoittunut farssi antoi.

Alusta loppuun otteessaan pitänyt Ray Cooneyn käsikirjoittama ja Petri Jäärnin ohjaama Koukussa nauratti. Ei turhia venyttelyjä vaan eheänä punoutunut ja alati tihenevä juoni sekä osuvat näyttelijävalinnat. Loppuratkaisu pääsi yllättämään, ja sen odottamattomuus ilahdutti.  Kerrankin sellaista, jonka etenemistä ei jo alussa tullut arvanneksi.

Jos joku, niin juuri tämä näytelmä sopii moneen makuun ja eri ikäisille. Teatteri-noviisille uskaltaisin helposti suositella Koukussa-näytelmää ensimmäisenä askeleena teatterin pariin, mutta osuu se vaativampaankin makuun.

Koko reilun kaksituntisen aikana en tullut ajatelleeksi aikaa kertaakaan. Itse esitys eteni niin eheänä ja väliajan iltateet jälkiruokineen täyttivät välipaussin täydellisesti, ettei kelloa tullut mieleenkään katsoa. Ihanaa. Rentouttavaa!

Esityksen jälkeen jatkoimme vielä kävelylle ja illalliselle vanhaankaupunkiin, joka on Unescon maailmanperintökohde ja pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Tuntien lipuessa yöhön palasimme Kalliohoviin tavoitteena pitkät ja hyvät yöunet.

Rakastan hotelliöitä. Puhtaat pehmeät lakanat ja valmis aamupala ovat pientä ylellisyyttä.

Sunnuntaina sukelsimme markkinatunnelmaan ja poikkesimme avoinna olleisiin putiikkeihin tehden pieniä löytöjä kotiin viemisiksi.

Yhden yön mittaisella kaupunkilomalla Raumaan ehtii oikein hyvin tutustua. Kävelyetäisyydeltä löytyy Vanha Rauma, Kaupunginteatteri, ravintolat ja putiikit. Niin ja museot, kuten vaikka Merimuseo ja Taidemuseo. Mikäli mielii niiden lisäksi vielä lähisaarilla poikkeamaan, kannattaa varata koko viikonloppu.

Rauman kauneinta antia on ehdottomasti vanhat kuvaukselliset kortteli sekä saaristo. Poroholman lomakeskuksen rantareuna on myös ihastuttavat, mutta sijaitsevat pienen kävelymatkan päässä ydinkeskustassa.

Alennus!

Nyt on loistava hetki rakastua Raumaan!

Rauman kaupunginteatteri tarjoaa koodilla Wardrobe 5 euron alennuksen hintaryhmien 1 ja 2 teatterilipuista Koukussa-esityksen näytöksiin
(2 lippua asiakas, hinta alennuksen jälkeen 22,50 € / lippu).

Varauksen voi tehdä Lippupiste kautta ja koodi toimii myös liput suoraan teatterilta ostaessa.

Alekoodi on voimassa 31.10.2017 asti.

Asu Vanhan Rauman kaduilla

6

Viime viikonloppu oli ääriään myöten täynnä, mutta pullollaan ihania hetkiä. Tein pienen teatteriloman Raumalle ystävän kanssa ja olosuhteiden kanssa onnisti täydellisesti, oli upea lempeä syyssää, silakkamarkkinat ja kaikki. Palaan Rauman reissuun vielä tuonnempana, mutta näin alkuun asukuvia sunnuntailta, Vanhan Rauman kauniilta kaduilta.

Lähdin sen verran kiireessä matkaan (lähestulkoon myöhästyin Onnibussista ja jouduin kurvaamaan viime hetkillä kotoa bussiasemalle taksilla), että pakkaus jäi aivan puolitiehen. Käytännössä se tarkoitti sitä, että unohdin vaikka mitä oleellista. Kuten vaikka sukat, neuletakin ja kaulahuivin. Hups.

Säiden suosiminen oli siis monella tapaa hyvä juttu eikä kylmä päässyt yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta hiipimään kehoon!

Neule: H&M / Bleiseri: Mango / Nilkkurit: Beatrice /
Laukku: Coccinelle / Hame: Oasis, saatu blogin kautta
Kuvat: Ilona / Torpan tyttö

Ps. Kuvissa näkyvä hame nyt Oasiksen verkkokaupassa alessa!