Loppuvuoden kiire on hellittänyt ja aikaa ja intoa bloggaukseen löytyy taas, ja kun on aikaa on myös aikaa ajatella. Olen miettinyt viime aikoina blogiani ja sen sisältöä, se kun on elänyt neljän vuoden aikana alun henkilökohtaisuudesta nykyiseen neutraaliin linjaan ja nyt olisi jälleen intoa antaa blogiin ehkä hieman enemmän. Ajattelen monesti tekeväni postauksen vaikkapa päivästäni, työstäni tai jostain pienestä elämään linkittyvästä asiasta, mutta peräännyn viime hetkellä. Huomaan eksyväni ajattelemaan, että se ehkä rikkoisi blogini kepeän linjan ja jotenkin tuntuisi turhalta itsensä korostamiselta kertoa omasta elämästäni, aivan kuin se olisi jotenkin erityisen kiinnostavaa. Asut ovat universaalimpia kuin se mitä tänään söin ja kenen kanssa kahvittelin. Ei sillä, sellaisia yksityiskohtia en blogiin kaipaakaan vaan ehkä pikemminkin sitä, ettei kynnystä asujen ohessa kirjoittaa myös nykyisiä aiheita ohittavista asioista olisi.

Tapasin ihanan ystäväni eilen, joka kauniisti kannusti, ettei hiven lisää henkilökohtaisuutta olisi pahitteeksi. Kaikki taisi alkaa vaalikeskustelustamme, jos oikein muistan? Hän kysyi miksen korvamerkitsisi ehdokastani blogiini ja sattumalta eräs toinen kysyi samaa vähän aiemmin, ja syitä mainitessani ajauduin suurempien kuvioiden pariin. Vastaukseni voi helposti soveltaa laajempaan kokonaisuuteen, sillä samojen teemojen keskellä liikutaan, sellaisten kuten vakavuus ja aiheesta mahdollisesti nousevat keskustelut. Vastauksena kysyjille kerroinkin, että vaikka olen kiinnostunut vaaleista sekä sytyn monipuoliselle keskustelulle aiheesta, en halua sotkea politiikkaa blogiini enkä turhaan kaipaa kommenttiboksiini vahvoja keskusteluja, jotka sopivat paremmin netin virallisille keskustelupalstoille. Minulle tärkeää on pitää kiinni kepeydestä, pienestä hetkestä irti arjesta, eikä vakavoitua liikaa täällä.

Ajattelin ääneen, että blogiani seurannee juuri ne, jotka tästä pehmeästä linjasta pitävätkin ja mielelläni haluaisin pitää kiinni mahdollisuudesta tarjota sen hetken hyvää ja kepeää, jota täältä ehkä haetaankin. En toivo sitä, että aamukahvit joutuvat väärään kurkkuun kun blogini avaa. Nyt kaikki on ollut kepeyden osalta täydellistä, olen pitänyt ihanasta hyvästä hengestä joka blogissani vallitsee, kiitos teidän. Taidan onneksi omata riittävän aikuiset lukijat, jotka osaavat ilmaista asiallisesti myös mikäli jokin ei miellytä, eikä kommentteja ole tarvinnut nimeksikään sensuroida ja siitä haluaisin pitää kiinni, vapaudesta olla mitä mieltä tahansa, mutta aikuisesta itsensä ilmaisusta.

Ystäväni muistutti, ettei muutos ole aina pahasta. Ja tottahan se on, muutokseen sopeutuminen lienee luontaisesti oma lukunsa, mutta muutos kulkee käsi kädessä kehityksen ja kasvun kanssa. Kasvanhan minäkin, miksei blogini saisi? Toki myös blogi vie niin paljon aikaa, että luonnollisesti motivaation pitämiseksi ylhäällä on tehtävä ensisijaisesti sellaisia valintoja jotka ruokkivat omaa motivaatiota, sillä uskon innostuksen tai sen puutteen välittyvän hyvin nopeasti kaikesta tekemisestä.

Haluan pitää kiinni blogin tyylistä, aiheista, hyväntuulisuudesta, kauniista asioista, asuista ja muusta hömpästä, mutta ehkä voisin tuoda mukaan ripauksen enemmän minua? En tiedä, aika näyttää tulenko kokeilemaan omia rajoja tuoden mukaan hivenen sellaisesta mikä monille muille tuntuu olevan arkipäivää mutta minulle hullunkurisen vierasta johtuen kai osin taka-alalle vetäytyvästä luonteestani ja turhasta analyyttisyydestä. Kaikki kuitenkin ennen kaikkea tyylikkäästi ja kaunista kokonaisuutta luoden. En siis kaipaa blogiini hätäisyyttä tai huonolaatuisuutta eikä blogi ole tarkoituskaan kertoa varsinaisesti minusta (jos ymmärrätte mitä tarkoitan?), maailma on täynnä kiinnostavampia henkilöitä seurattavaksi, mutta ehkä pystyisin silti omaan tyyliini ja tapaani sopien lisäämään palan persoonaakin mukaan.

Nyt kun muutoksesta puhutaan, tein ex tempore kokeiluja blogipohjaan, huomaatteko? Olen jo ikuisuuden haaveillut leveämmistä kuvista ja hivenen leveämmästä tekstikentästä, mutta koska en osannut muokata olemassa olevaa pohjaa, jouduin nappaamaan käyttöön valmispohjan, tosin nyt vain tekstikenttä leveni, mutta ei itse kuvat. En ole itse täysin tyytyväinen, kaipaisin pientä muutosta väreihin ja lisää ilmavuutta tekstiin, pallurat tahtoisin pois sivusta ja kehykset kuvista, mutta peukaloni on keskellä kämmentä näissä asioissa, lupaan kuitenkin sinnikkäästi yrittää tehdä kokonaisuudesta esteettisesti miellyttävämmän. Jos tämä ei toimi palaan vanhaan tai yritän jotain muuta. Muutos on pieni, mutta silti pidin ehkä vanhasta enemmän (tai sitten vain olen turhan tottunut siihen), mitä mieltä sinä olet? Älkää välittäkö vielä hieman epäsymmetrisestä asettelusta, teen sille jotain heti kun osaan.

Toinen pieni asukuvista poikkeava postausidea tuli sattumalta eteen Eirenen blogista, ja päätin laittaa sen toteutukseen viimeistään huomenna!

 

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.