Pysähdyin eilen kotimatkalla pohtimaan sisustusmakuani, mikä oikeastaan kumpusi siitä, että olen huomannut nyt viime aikoina tykästyväni sellaisiin juttuihin, joista en olisi voinut kuvitellakaan vielä muutama vuosi sitten pitäväni. Kuten vaikkapa pelkistetty skandinaavinen linja yhdistettynä sellaisiin materiaaleihin, kuin puu ja villa. Kotimainen design, joka aiemmin on tuntunut kalsalta, tuntuukin nyt kiinnostavalta. Arvaatte varmaan, että myös vaaleammat puunsävyt, jotka ovat ennen olleet minulle todella iso inhotus, tuntuvat yhtäkkiä ajankohtaisilta ja muuton jälkeen aloin kokemaan huutavaa himotusta pelkistettyyn tammenväriseen sohvapöytään, jonka näkisin olevan täydellinen palanen vaalean sohvamme, (tulevien) vaaleiden kalusteiden ja mustavalkoisen villamaton parina.

Toisaalta, ei mielen muutos niin perin omituista kohdallani ole, sisustusmakuni on heilahdellut läpi elämäni ja viehätyn loppujen lopuksi hyvin erilaisista tyyleistä ja voisin asua monenlaisen sisustuksen keskellä. Ehkä siinä on osin sama kuin pukeutumisessakin, leikittely on kivaa ja kaavoihin kangistuminen tylsää. Myönnän toki, että kompromissit värittävät nykyistä linjaa, yritän sopeuttaa omaa makuani miehen toivomuksiin ja tarpeisiin sisustuksen suhteen ja mies taas yrittää omalta osaltaan kunnioittaa kaipuutani kauniiseen ja visuaalisesti eheään kokonaisuuteen. Olen kokeilevampi, mies taas juurtuneempi klassisiin (minulta kysytteässä jopa tylsiin) asetelmiin. En tiedä millaiseksi sisustus muotoutuisi, jos rakentaisin sitä vain omilla ehdoillani, mutta ei kai sillä ole loppujen lopuksi niin paljoa merkitystäkään, en kuitenkaan ajattele sitä pysyvänä vaan alati elävänä asiana. Kaapin paikkaa voi muuttaa vaikka joka kuukausi, jos se tuntuu hyvältä, tärkeintä on, että molemmat kodin asukkaat voivat hyvin ja viihtyvät!

skandinaavinen sisustus 1Kuvien lähteet alla.

Ympyrä on nyt kuitenkin jollainlailla sulkeutumassa. Lapsuudessani huonettani koristi Peppi Pitkätossu boordi ja seinät kätkivät sisäänsä vaaleita neutraaleja sävyjä toistavan tilan, tehosteina vihreään ja harmaaseen taittuvat värit. Kasvettuani korvasin vihreän hopealla ja haikailin modernimman linjan perään. Hopeaa ja valkoista terästivät lasi ja kausittain vaihtuvat vahvat värit. Sitten asustelin hetken välitilassa, jolloin aloin tuntea vetoa tummiin sävyihin, valkoiseksi maalattu puu alkoi tuntua vieraalta ja vastaavasti syvät ruskeansävyt kiehtovilta. Itämainen henki alkoi vetää yksityiskohdissa puoleensa ja paksut värit miellyttivät silmää. Kulta oli kaunista, kunnes alkoi tuntua tunkkaiselta. Kun korkein huippu oli ylitetty, laskeuduin maanläheisempiin sävyihin ja antiikkisempaan tunnelmaan. Ihastuin kyläilemässä ollessani mummolaa ja citykotia  yhdistelevään asuntoon ja ehkä se viehätys ohjasi omiakin valintoja.

Nyt asiat ovat kääntyneet taas päälaelleen. Tumma puu tuntuu raskaalta, tunkkaiselta, kaipaan valkoista ja raikasta. Edelleen maanläheiset sävyt viehättää, mutta raikkaus on silti pääosassa. Haluan keveää ja tunnelmallista, lapsuuteni huoneen pelkistettyä lempeyttä. Nyt huomio on tietoisemmin materiaaleissa, tekstuureissa ja valossa, ja niiden pohjalta nykyisen kotimme sisustusvalinnat varmasti pitkälti rakentuvat. Tietenkään kaikkea ei vain voi/halua pistää muuttaessa uusiksi, joten lopputuloksessa säilyy väistämättä menneen maun muistot, mutta toisaalta, ehkä se kerroksellisuus juuri tekee kokonaisuudesta persoonallisen, en haluaisikaan asua kokonaan uudessa.

Yllä kollaasissa näkyy tavaroita ja kalusteita, jotka ovat joko jo lähiaikoina kotiutuneet meille tai sitten ovat sellaisia, joita parhaillaan malttamattomana odotan saapuvaksi!

Villamatto: Linie Design, Angel
Sohvapöytäsetti: Yumi
Köysirahi: Anno
Mortteli: Sagaform
Juomalasit: Iittala Kartio
Yrttiruukku: Sagaform, Hold

Katso myös nämä

7 comments

Vastaa

Onpa kivat nuo matto ja rahi – heti ryhdyin miettimään voisiko tuollaisen rahin tehdä itse… :) Ehkä keltaisena tai punaisena?

Valkoinen ja raikas kuulostaa oikein hyvältä, joskin mua ehkä puhuttelisi enemmän se mummula+citykoti… ;)

Vastaa

Kiva, että tykkääte kanssa! Hih, sä varmaan tekisit tuollaisen rahin kädenkäänteessä, minä en :D

Vastaa

Itselläkin sisustusmaku on vaihdellut jonkin verran. Aina olen tykännyt kuitenkin vaaleista sävyistä. Rakkaimpia huonekalujani ovat perityt esim. vanha koivupuinen keittiönpöytä, joka on vieläkin erinomaisessa kunnossa, vaikka on vuosikymmeniä vanha.
Tuo matto ja rahi ovat tosi viehättäviä! :)

Vastaa

Vanhat kalusteet tuntuvat kyllä kestävän aikaa ja käyttöä vaikka kuinka, ja muutoinkin vanhenevat ja elävät kauniisti! Itsellä on pari ”ikivanhaa” massiivipuista hyllykköä (äidin joskus kauan sitten kirpparilta ostamia), uudelleen verhoiltu vanha nojatuoli ja miehellä taas on kaunis vanhempi valkoinen keittiönpöytäryhmä. Mistään niistä ei todella arvaisi, että ovat niin vanhat kuin ovat! Juuri tuollaiset iättömät ja myös muistoja keränneet huonekalut ovat kyllä niitä kaikkein kiehtovimpia ja rakkaimpia :)

Tuo matto oli ihastusta ensisilmäyksellä, enkä malta odottaa, että päästään kohta ruullaamaan se olohuoneen lattialle! :)

Vastaa

Onko odotettavissa lisää sisustusjuttuja ja kuvia uudesta kodista? Olen odotellut niitä siitä asti kun muutit aikanaan kaksiosta pois. Joka tapauksessa kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

Vastaa

Heippa! Oi kyllä on tulossa! Tämä pimeä aika on kaameaa kuvien oton kannalta, mutta sisustuskuviot on ollut mielessä etenkin nyt, kun koti alkaa hiljalleen saada muotoaan :)

Vastaa

Tosi kiva, kiitos! :)

Leave a Reply to Anna-Maria Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.