Tropiikin helleasu

Pettymys ohi menneestä asunnosta on painanut mieltä, vaikka yritänkin keskittyä positiivisiin ja kannustaviin ajatuksiin. Nyt ensimmäistä kertaa asunnon etsinnä aikana olen tarvinnut prosessiin parin päivän irtioton, mikä on tarkoittanut sitä, etten ole pystynyt edes katsomaan keskeneräistä sisustusohjelmaa loppuun tai halunnut avata Pinterestin lähettämiä remppakansiooni sopivia kuvaehdotuksia. Asuntoja olen silmäillyt rutiinilla, mutta vain uusimmat tsekaten. Kun ajatukset lipuu asumiseen, lipuvat ne samalla menetettyyn asuntoon ja itsensä soimaamiseen siitä, etten ollut nopeampi. Niinpä on ollut helpompaa keskittää huomiota muuhun hetkeksi ja antaa itselle tilaa rauhoittua sekä sitten lopulta innostua uudelleen.

Niinpä nyt kun en ole ollut ihan asuntohuumassa, kaivoin vihdoin koneen syövereistä loppuja matkakuvia ja aloitin reissupostausten koostamisen. Hyvä uppoutua hetkeksi johonkin muuhun, ja keventää ajatuksia reissumuisteluilla. Tosin nekin tuntuvat jo tosi kaukaisille, erityisesti vallitsevassa maailmantilanteessa.

Tansanian kuvia kahlatessa tuli vastaan unohtuneet asukuvat Sansibarilta. Näitä katsoessa muistaa hyvin, millainen kuumankostea sää tuonakin päivänä oli. Iho helmeili hetkessä ja hiusten pituus ei tuntunut kuivuvan kerran kastuttuaan. Mutta annos tropiikkia tuli todellakin tarpeeseen keskellä loppusyksyä, kaikki se ihana valo ja lämpö. Ja matkan merkityksellisyyttä korostaa kun näin jälkeenpäin tietää, millaista arki on näin muutamaa kuukautta myöhemmin.