Viikonloppu on ollut ohjelmantäytteinen, muttei kuitenkaan yhtään kiireinen. Sormet ovat syyhynneet päästä blogiin uutta sisältöä tuomaan, mutta muut jutut ovat ajaneet näinä vähinä vapaapäivinä ohi. Eilen oli siivouspäivä. Upottin sormeni poikaystävän nurkkiin kasaantuneisiin vaatekasoihini ja lajittelin ne himpun verran edustavammiksi pinoiksi, jotta päästiin imuroimaan ja saatiin yleisilme muutenkin viihtyisämmäksi. Siivous ei ollutkaan ihan vain parin tunnin keikka, että voitte sitten miettiä paljonko olen ehtinyt sotkemaan.. Illalla nautittiin järjestyksestä ja kokattiin. Siinä siis jo pari tulevaa postausta, pikkiriikkinen petivaatepostaus eli kurkkaus makuuhuoneen puolelle tulossa, sekä myös oikein mainio illallisreseptikin heti kun ehdin.

Tänään poikettiin asuntonäytössä. Oikein sievä asunto, mutta ihan liikaa muttia tässäkin, joten etsinnät jatkuu. Kuinka vaikeaa onkaan löytää koti! Onko tarjonta nyt yleisesti ottaen jotenkin huono, vai onko sitä vain tullut nirsommaksi menneisiin vuosiin verrattuna? Tai ehkä sitä ihan tosissaan etsii kotia, asuntoa pitkäksi aikaa ja tulevaisuutta ajatellen, jolloin ei ole ihan sama mihin tavaransa siirtää.

Näytön jälkeen hhypähdettiin sunnuntaibrunssille Kiilaan, siinä siis kolmas postaus aihe, brunssiarvio. Herkuttelun jälkeen vielä Stockalle poikaystävälle vaatteita katsomaan (kuinka yllättävää, että minä olin se, joka kuitenkin poistui pikkuisen vaateostoskassin kanssa). Sitten kotiin, rauhallista sunnuntai-iltaa viettämään ja nyt on viimein hetki aikaa istahtaa koneen ääreen. Ai niin, tulevia postauksia nro 4, päivän asukuvat (plus perjantain asukuvat ja muutama asukuva reissultakin vielä julkaisematta, näitä siis riittää, vielä kun riittäisi aikaakin). Ai niin, kengätkin pitäisi vielä tänään hoitaa, siinä yksi tuleva aihe lisää, joten ainakaan postausideoista ei nyt ole pulaa!

Operaatio hiuksiin totuttelu jatkuu, tosin ei kovin menestyksekkäästi, sillä kietaisin ne heti aamusta kiinni. Tosin hiukset kiinni ei ole minulle se itsestään selvin kampaus vaan yleensä päädyn avoimiin. Oikeastaan en ennen pariakymmentä ikävuotta pitänyt hiuksiani ikinä kiinni, sillä olin täysin vakuuttunut, etteivät kiinni olevat hiukset sovi sitten millään pääni muotoon. Noh, olen siitä mielipiteestä hieman vuosien varrella pehmentynyt ja opetellut pitämään hiuksia myös kiinni, ja jolemaan lopputulokseen paikoin jopa oikein tyytyväinen. Eikä kukaan ole vielä juossut karkuun, että ehkä lopputulos ei sitten kuitenkaan ole ollut ihan friikkisirkuksesta karannut. ;) Harmi, että meni vähän turhan kauan hoksata asia, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan!

Katso myös nämä

8 comments

Vastaa

No ahaa, nyt mä vasta hoksasin että sulla on ollut pidennykset. Olin lukenut sen edellisen postauksen vähän puolella silmällä, enkä kiinnittänyt kuvissakaan asiaan huomiota. Tosi hyvältä näytti olkamittainenkin tukka, ei mitään vikaa. :)

Vastaa

Joo, omat hiuksenihan ovat kärsineet pari vuotta sitten pahasti sinettipidennyksistä, ja sittemmin olen yrittänyt kasvattaa tuhoutunutta osaa clip on:ien avulla, nyt alkaa mitta lähentelemään siedettävää ja paksuuskin on jo kohtuullinen, niin alkaa jo olemaan sellainen, että pystyy elämään ilman klipsejä. Tosi kiva kuulla, että lyhytkin malli toimii! :) Itsellä on aina ollut pitkät, niin on ollu tosi vaikea tottua uuteen peilikuvaan, ja muutenkin viimeiset pari vuotta ovat olleet aikamoista aikaa hiusten kanssa. Omat hiukset kun vaurioituivat niin pahasti, että on joutunut tekemään monia asioita, mitä muuten ei olisi koskaan tehnyt, jotta hiukset saisi palautettua vanhaan loistoonsa. Siksi tässä niin paljon vahtaan kasvua ja odotan uutta hiusta valtavalla innolla ;)

Vastaa

Pakko minunkin kommentoida hiuksiasi, kun muutkin ovat ”uskaltaneet”. Minustakin lyhyet sopivat sinulle todella hyvin, paljon paremmin kuin pitkät. Toivottavasti et pahastu mielipiteestäni, mutta pitkät ovat näyttäneet helposti keinotekoisilta (varsinkin noin supervaaleina), ja kohtuullisen ohuehkoina ne eivät ole ehkä edustavimmatkaan. Tämä on siis tietenkin vain minun mielipiteeni!

Vastaa

Höpöhöpö, miksi pahastuihin, mielestänihän tämä oli kehu! :) Tosi kiva kuulla, että tykkään! Eikä mikään ihme, jos itse laitetut pidennykset näyttävät keinotekoisilta, kun kerran sitä ovat ;) Olen tismalleen samaa mieltä tuosta, että ohuemmat hiukset eivät ole edustavimmillaan pitkinä, siksi olenkin suurista kirpaisuista huolimatta tehnyt sen päätöksen, että annan omien hiuksieni alkaa kerryttämään pituutta vasta kun ovat saavuttaneet normaalin paksutensa.

Itselläni on luonnostaan aika paksut hiukset, siksikin tämä ”pidennystapaturma” on iskenyt niin kovin, kun ensimmäistä kertaa elämässä ne ovat tuntuneet todella ohuilta kun hiuksia lähti niin paljon ja näyttäneet muutenkin varjolta siihen, mitä ovat joskus olleet. Viimein ne alkavat muistuttaa aikaa ennen sinettejä, mutta vielä on vähän matkaa täyteen paksuuteensa. Silti, nyt liikutaan jo sen verran lähellä, että kun muutaman sentin vielä nappaan ohutta latvaa pois, voin alkaa kasvattamaan omaa pitkää. Miten ihana ajatus – siihen tosin on vielä niin paljon aikaa, että parempi ottaa kaikki irti tästä lyhkäisestä mallista. Mistäs sitä koskaan tietää, vaikka itsekin tykästyisi!;)

Mukavaa maanantaita sinulle!

Vastaa

Nyt kuule hiukset auki ja keikistelemään joka ainoan peilin ja näyteikkunan ja muun kiiltävän pinnan eteen. Kohta et pitempiä hiuksia haluakaan!

Vastaa

Ihana, kiitos piristyksestä, näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa viikko! on kyllä totta, että ensin tottuminen voi olla haastavaa, mutta kun aikaa menee ja pääsee sinuiksi, niin voikin käydä niin, ettei vanhaan enää edes haluaisi palata! ;)

Vastaa

Tupuna täällä taas. :-) Kommentoin nyt tähänkin, vaikka jo kerran aiemminkin kirjoitin: loistavasti sopivat Sinulle sekä a) lyhyemmät että b) kiinniolevat hiukset! Kannustan totuttelemaan uuteen peilikuvaan… :-)

Vakavasti puhuen: tosi tiukassa istuvat, ainakin minulla, mielipiteet omasta peilikuvasta. Törmäsin tähän samaan juuri pari viikkoa sitten, kun edessä oli uusien silmälasien hankinta, ja hirvittävä ajatuksellinen jumppa oli edessä, kun ystäväni sanoi, että ”kyllä nuo hieman suuremmat pokat ovat paremmat kuin nuo samanlaiset, kuin mitkä sinulla aiemmin oli”. Uskoin häntä kyllä, mutta tunnustan: en ole vielä uskaltanut laittaa niitä töihin. Hassusti toimii ihmisen mieli.

Mukavaa alkanutta viikkoa – ja kiitos pastareseptistä! Pääsee kokeiluun tämän viikon aikana!

t. Tupuna

Vastaa

Kiitos Tupuna sanoistasi! Ihana kuulla, että sopii hiukset kiinnikin :)

Olen huomannut tuon ihan saman, miten sitä omaa peilikuvaa katsookin tosi juurtuneiden värillisten lasien läpi!

Olen törmännyt vastaavaan monen vaatteen/asusteen osalta, joku läheinen on kehunut jonkun sopivan erityisen hyvin minulle ja olen mennyt sen ostamaan, vaikka itse en ole ollutkaan ihan varma, ja kas, eipä niitä sitten tule käytettyä kun itse ei vain tunne oloaan kotoisaksi siinä samaisessa kehuja keränneessä vaatekappaleessa vaikka teoriassa siitä pitäisikin ja läheisen sanoja kyllä uskoisi.

Sama juttu kai näissä uusissa hiuksissa, oman katseen vain täytyy tulla sinuiksi peilikuvan kanssa ennen kuin pystyy tuntemaan olonsa varmaksi. Toki on aivan ihana saada kannustusta ja kenenpä mieltä eivät kehut lämmittäisi, mutta ei omakuva silti huolimatta sormia napsauttamalla muutu. Tietenkin muilta saatu palaute auttaa oikeaan suuntaan, herättää rohkeutta kokeilla jotain rutiinista poikkeavaa, ja eritoten antaa mahdollisuuden nähdä peilikuvasta jotain sellaista, minkä aiemmin on sokeasti ohittanut. :)

Ihanaa tiistain jatkoa sinulle!

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.