Koska lauantai oli täynnä ohjelmaa, otin sunnuntaina mukavan rennosti, mikä tarkoitti myöhään nukkumista ja kiireetöntä päivää. Heräsin aamulla n.10:30, mikä on suhteellisen myöhään minulle. Koska poikaystävä jaksoi vielä vedellä sikeitä, siirryin pois sängystä hänen uniaan häiritsemästä ja aloitin päivän olohuoneen sohvalla viltin alle kääriytyneenä selaillen mm. suosikkiblogeja netistä.
Seesteisissä tunnelmissa alkanut päivä vaihtui kyyneliin nopeasti, kun kiiruhdin poikaystävän luokse sellaisella innolla, että tönäisin kumoon valtavalla tunnearvolla varustetun lamppuni, joka hajosi aivan liian moniksi sirpaleiksi. Lampput (niitä siis oli kaksi) on ostettu reilut 20 vuotta sitten Ranskasta ja olen jo pitkään toivonut saavani ne itselleni vanhemmiltani. Useiden vuosien haave päättyi viimein muuton yhteydessä kun sain ihailemani lamput itselleni, joten tunne oli aikas kaamea kun näin sen sirpaleisena lattialla.
Eipä auttaneet kyyneleet paljoa. Puolituntia makasin peiton alla yrittäen päästä harmituksen syövereistä ja sainkin koottua itseni joten kuten ja suunnattiin poikaystävän kanssa lohdutusaamiaiselle keskustaan. Oltiin liikkeellä suhteellisen myöhään ja ihmisiä oli paljon liikkeellä, joten jouduttiin kiertelemään tovi ennen kuin löydettiin sopiva aamiaispaikka. Ensisijainen vaihtoehtomme Cafe Engel oli tupaten täynnä ja jono jatkui ulos asti, joten lopulta päädyttiin tuttuun ja turvalliseen Cafe Esplanadiin.
Herkuttelujen jälkeen oli mielikin vähän parempi ja jatkettiin päivää vielä pienellä keskustakävelyllä. Ilma oli mitä mainioin, joten oli ihana nauttia kauniista kaupunkimiljööstä.
Kaupungilta suunnattiin vielä ruokaostoksille tarkoituksena kokkailla illalla, mutta suunnitelmat muuttuivat ennen kuin päästiin kokkailujen pariin.:)
Kotona kasattiin ”vaatehuoneeni” viimeistä puuttuvaa palasta, eli lauantaina Ikeasta ostettua kulmakaappia. Nyt siis kokonaisuus on valmis, enää pitää tyhjätä loputkin vaatekassit uuteen komeroon! Jee!
Iltapäivällä vastaanotettiin kutsu Eirenen luokse itsenäisyyspäivän illalliselle, tarjolla oli herkullista gulassikeittoa, joka oli minulle ihan uusi ruokatuttavuus. Aika vierähti hetkessä, mutta lähdettiin silti kotiin ajoissa.
Kotona en malttanut olla ripustelematta muutamia mekkoja uuteen kaappiin ja oli vaikea irrottautua hommasta ja mennä nukkumaan. Kädet syyhysivät sen verran paljon, että olisi tehnyt mieli täyttää koko hyllykkö kerralla.
Ajatus seuraavan aamun aikaisesta herätyksestä palautti kyllä järkiin ja hipsin kohtuullisen hyvissä ajoin sänkyyn. Viimeaikoina on ollut tapana poikaystävän kanssa lukemisen ohella katsella tv-sarjoja netistä ja tämäkin ilta kului tutuissa merkeissä. Siihen oli hyvä nukahtaa!

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.