Parasta on se, että blogiaiheesta toiseen voi hypätä tuosta noin vain. Mutta niinhän sen on elämässäkin. Yhtenä yönä tuntuu kantavan koko maailmaa harteillaan, seuraavana aamuna pitää maailman tärkeimpänä asiana kunnon kokoista aamukahvia. Siksi välillä kummastelenkin, kuinka helposti moni tuntuu erehtyvän ajattelemaan, että lakatut kynnet ovat pois suurista aiheista tai vaatteiden kuvaaminen maailman kerrosten tarkastelusta. Päiviin, viikkoihin ja vuosiin mahtuu paljon ajateltavaa, joten on ihan ok välillä miettiä, pitääkö enemmän ruutu- vai raitakuosista.

Kysymys, johon itse en osaa vastata. Rakastan ruutuhameita ja -huiveja, mutta voi että, klassisia raitapaitoja ei voita mikään. Tai ehkä joinain päivinä vähän rouheampi ruutupusero on juuri se oikea valinta, mutta taidan silti yläosissa olla enemmän raitaan kallellaan.

Tässä vuodenajassa taitaa olla jotain, joka vetää raitojen puoleen vähän tavallista enemmän. Kirjoitin nimittäin jotakuinkin vuosi sitten lempiraitapaidoistani, eli ranskalaisen Armor Luxin vaatteista, ja aivan erityisesti klassisista raitapaidoista. Omistan niitä useita, ja nyt pari lisää, joulun alla nimittäin tartuin nettikaupan tarjoukseen ja tilasin pari lisää. Mieluummin shoppailisin myymälässä, mutta harmillisesti Suomessa yksittäisissä myymälöissä on lähinnä vain ne perinteisimmät mallit ja värit myynnissä, vaikka oikeasti Armor Luxilla on runsaasti eri malleja sekä värejä, joista osa vaihtuu kausittain.

Nyt päädyin trikoiseen raitapaitaan, jossa viehättää siro venepääntie ja napitus toisessa hartiassa, sekä puuteribeigeraidalliseen puseroon, joka on samaa mallia kuin jo ennestään omistamani mustavalkoinen. Koon kanssa tosin jatkuvasti pähkäilen, malli vaikuttaa olennaisesti siihen, mikä on se osuvin koko, minkä takia olisi ihanaa päästä sovittamaan. Lisäksi jotkut materiaalit ovat himpun verran kutistuneet pesussa, mikä sai nyt pelaamaan varman päälle, ja tilaamaan yhden koon isomman kuin mitä aiemmat peruspaitani ovat. Beigessä se oli loisto veto, mutta mustavalkoinen saisi olla koon pienempi, mutta ehkäpä pesu ratkaisee asian ja toisaalta, yksi koko ei tämän mallisessa paidassa ole mitenkään iso heitto.

Lisäksi väri saattaa heittää vähän nettikaupan kuvissa. Parikin tilaamaani puseroa ovat sävyiltään olleet hieman eri kuin kuvien perusteella odotin. Kivat ovat toki silti, mutta aina parempi jos saa täysin sitä mitä odottaa, etenkin kun palautus on hankalaa. Zalandolta tosin löytyy joitain malleja, mutta ei sekään lyö vertoja Armor Luxin omalle verkkokaupalle, jossa myös usein on hyviä tarjouksia. Ostaisin mielelläni myös muita Armor Luxin vaatteita, mutta en uskalla yhtään kalliimpia tilata ilman kunnon palautusmahdollisuutta. Ehkäpä täytyy matkustaa Ranskaan?

Näin loppuun vielä iso kiitos upeista kommenteistanne edelliseen postaukseen, olen lukenut kaikki ajatuksella ja liikuttunut monien niistä äärellä. Kirjoititte niin aidosti, että oli helppo tavoittaa pilkahdus kokemustenne tai tilanteenne tunnemaailmasta. Vastailen niihin osissa. Aihe on niin suuri, etten vain osaa nopeasti huitaista vastauksia vaikka toki nopeasti haluaisinkin reagoida.

Huomaan nyt, kuinka tärkeää itselle on kuulla erilaisia tarinoita ja kokemuksia. Aiheen kanssa on ollut niin yksin, että kokee aikuisen ja järkevän keskustelun, sellaisen yksilöllisten kokemusten kuulemisen todella arvokkaaksi. Se siirtää asian omassa mielessä pyörittämisestä enemmän keskustelullisempaan sävyyn, jossa on tilaa heijastella uudella tapaa omia ajatuksia ja siten ehkä (ja toivottavasti) ajan kanssa se johtaa oman vastauksen löytämiseen.

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Hei, luin lapsettomuuspostauksesi vasta nyt, joten tässä hieman omia mietteitäni. Ensin alkuun totean, että olen jäänyt ? lapsettomaksi syystä, että ensimmäinen avomieheni oli epäkelpo ja kypsymätön isäksi ja hänen kanssaan meni kymmenen vuotta. Seuraavat kymmenen vuotta kului sopivaa etsiessä. Sitä ei löytynyt ja taas meni aikaa. Yli nelikymppisenäkin löysin elämäni miehen, mutta oma aikani raskauksien osalta oli ohi.
No, sanoisin yhteenvetona, että ei se nyt niin kamalaa ole lapsettomanakaan olla. Jotain murheita on ainakin vähemmän, ehkä tosin ilojakin. Yleisesti ottaen miehet ovat aika hitaita, ja sinäkin olet kolme vuotta jauhanut tämän nykyisen kanssa. Sanoisin, että miettiminen kannattaa heittää romukoppaan, niin tein ainakin itse, ja kuinkas kävikään mies tupsahti eteeni etsimättä. Ja se oli menoa, kyllä sen tietää kun oikean kohtaa ja saa vastarakkautta. Ei sitä tarvitse anoa, eikä pyytää. Kaikkea hyvää sinulle ensi vuoteen ja anna elämän viedä.

Vastaa

Kiitos kommentistasi, todella mielenkiintoista lukea erilaisista kokemuksista! On lohdullista tietää, että pystyisi oikein hyvinkin olla oikein onnellinen ja tasapainoinen erilaisissa versioissa omasta elämästä, mutta samalla jos ja kun voi vaikuttaa, haluaisi ymmärtää miksi päätyy mihinkin suuntaan :)

Ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle! <3

Vastaa

Mä olen ehdottomasti raitaihminen, ruutukuosi ei ole koskaan yhtä lailla sykähdyttänyt, vaikka taitaa multa jotain ruutuakin (ehkä) löytyä. Mutta kaikkein suurin rakkaus mulla varmaan on kukkakuosiset paidat ja mekot! Niitä multa löytyy ehkä vähän liikaakin :D

Ps. Luin myös sun edellisen postauksen, kun istuin bussissa toissapäivänä ja se herätti paljon samoja tuttuja ajatuksia ja mietteitä. Mä olen jotenkin ajatellut asian niin, että elämää ei vaan voi liiaksi suunnitella ja miettiä, vaikka kuinka haluaisikin. Jotkut asiat vaan tapahtuu jos/kun niin on tarkoitus. Noin ajattelemalla yritän saada mielenrauhaa itselleni. Halaus sinne! <3

Vastaa

Oih, kukkakuosit! Niitä(kin) rakastan – etenkin mekoissa! :)

Ja kiitos sanoistasi, joskus tosiaan vain pitää katsoa hetki kerrallaan ja antaa asioille mahdollisuus edetä omalla painollaan :) Ihanaa alkanutta vuotta <3

Leave a Reply to Anna-Maria Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.