Aloitin aamun tipauttamalla upouuden sähäkän punaisen kynsilakkapullon poikaystävän vaalealle lattialle verenpunaiseksi lammeksi, jatkoin päivää kiirehtimällä ratikkaan ja aukiota ylittäessäni hihkaisin, ”tässä oli eilen tosi liukasta…”. Seuraavaksi keräilin itseäni peilipinnalta ja katselin ratikan takavaloja. Sukkahousut koko reiden mitalta revenneinä raahustin töihin ja kaadoin itselleni kupin kahvia. Tavaksi tullut.

Olen tutuille ja puolitutuille hymähdellyt, että on se kumma kun suhteseen hypättyä illat ovat alkaneet venähtämään ja unitunnit vähenemään, ennen nyrpistelemäni kahvi on alkanut maistumaan ja lauantaiaamuisin jopa odotan poikaystävän tarjoilemaa maitovaahtoista kuppia. Ja viini, sitä on kulunut puolen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koko entisen elämäni aikana yhteensä. Mutta jottei nyt ihan väärää kuvaa tulisi, niin helppohan niin on sanoa kun on suuren osan elämästään ollut ilman. Tuskinpa käyttöni on nyt edes keskivertotasolla, mutta ero vanhaan on luonnollisesti helposti nähtävissä.

Siinä missä minä olen lipunut varsin säntillisestä tavastani olla, on poikaystävä vuorostaan hiipinyt paheettomampaan suuntaan, siirtynyt varhaisempiin nukkumaanmenoaikoihin ja luopunut tupakasta. Kun minä olen alkanut valittamaan tummista silmänalusista on poikaystävä heräillyt jopa verrattain ajoissa, nyt kun ne nukkumaanmenoajat ovat löytäneet puolivälin minun iltayhdeksästä ja hänen yöyhdestä. Huomaamaton lipuminen liki toista taitaa aiheuttaa minulle muutaman ylimääräisen rypyn ja säästää toista sellaisilta, tasan ei käy.. ;)

Katso myös nämä

25 comments

Vastaa

Voi kuin nätisti sanottu elämän suurista kompromisseistä !

Vastaa

Voi, kiitos sinulle kommentistasi! Niistähän tosiaan se yhteinen tie muodostuu, kompromisseista, joista moni tapahtuu ihan huomatta :)

Vastaa

Oi voi, punainen kynsilakka ja lattia, toivottavasti saitte puhdistettua… Mä kokeilin joskus pudottaa punaisen lakan valkoiselle villamatolle – se oli siinä! :)

Eiköhän ne jaetut (yhteiset) paheet ole kuitenkin ihan hyvä juttu, varsinkin kun ne kuitenkin on noin viattomia! :) Ja ihanaa lukea, että kompromissit näyttää onnistuvan, kuitenkin varmaan yksi niistä hyvän suhteen tärkeimmistä asioista…

Vastaa

Kun kuulin lakan kilahtavan lattialle, ensiajatus oli, että eihän se nyt tuolta korkeudelta hajoa, mutta mitä vielä, lattiaa koristi kiva punainen lampi ja kynsilakka kahdessa osassa. Ja tiputusta tosiaan oli ehkäpä vaivaiset 40 senttiä, siltä korkeudelta ei ikinä uskoisi tuollaista sotkua saavan aikaan :)

Kokemuksesta tiesin, ettei kynsilakka lähde millään (tai siis ainakaan muulla kuin kynsilakan poistoaineella), joten hivenen jännittyneenä kaavittuani ensin lakkakerroksen lattialta, tuputin lattiaan piirtyneen läikän värin supervarovaisesti pois kynsikanpoistoaineella. En tiedä olisiko saanut, mutta aamukiireessä ei mitään muutakaan tullut mieleen ja onneksi, lattiaan ei jäänyt mitään – eikä poistoaine vienyt pintaa lattiasta. :) Voih, onneksi sentään ei mennyt matolle tai muulle kankaalle!

Totta, jaetut asiat ovat kyllä lähentävä asia, olivat sitten hyveitä tai pieniä paheita ;)

Vastaa

Kerro kolmikymppiselle naiselle, että mistä tänä päivänä löytää hyvän miehen? :D Baareissa kun ei viihdy niin kukaan tuskin tulee kotoa hakemaan. Netissä tuntuvat liikkuvan vain ne ”joita kukaan ei huoli”. Onnea teille joka tapauksessa ;)

Vastaa

Vuosi sitten olisin varmaan sanonut, ettei mistään, mutta kummasti usko on tässä päässyt palautumaan ;) Tosiaan, tuossa puolitoista vuotta enemmän tai vähemmän yksin ollessa ja treffaillessa tuli jo olo, että olen käyttänyt siihen astisen elämäni aikana kaikki ’hyvä mies’ –korttini ja tyhmänä luopunut sellaisista. Kyllähän sitä seuraa löytyy, ja ihan mukaviakin on maailma pullollaan, mutta itse halusin rinnalle jotain sellaista, mitä ei todellakaan tuosta vain kävele vastaan.

Hyvissä suhteissa olleena tiesin kuitenkin, että odotuksieni ei pitäisi olla epärealistisia, mutta kieltämättä alkoi tulla tunne, ettei enää vapaalla ole ketään, joka voisi ne täyttää. Mahdollisuuksia huononsi entisestään, etten ole sosiaalinen tai muutenkaan käy ulkona tai tuo itseäni esille, näin ollen tilaisuudet tavata ihmisiä olivat siis todella surkeat. Enkä haluaisi sanoa, että varsinaisesti edes etsin, mutta halusin toki antaa itselleni mahdollisuuden kohdata jotain :)

Viime talvena olin jo sinut asian kanssa, että voin oikein hyvin elää yksinkin, ja mieluummin niin kuin vain jonkun kanssa. Tietysti sitten ei kauaa siitä mennytkään kun vatsan pohjaan tuli se tunne, että nyt tässä on jotain todella erityistä edessä. Omasta kokemuksesta voin siis sanoa, että kyllä niitä on netissäkin ;) Tosin sekaan mahtuu kaikkea, itse olin jo hyvin turhautunut ja hämmentynyt nettimaailman latteuksista ja ihmisten oudoista omakuvista, suhdeodotuksista ja kaikesta sellaisesta, enkä juuri ollut innostunut siellä roikkumaan. Nykyiseni profiili oli ensimmäinen ja ainoa joka pysäytti, jotain ihan muuta, kuorrutus kuorittu ja oleellinen ilmaistu. Siitä paistoi ymmärrys ja kiehtova kerroksellisuus, ja niitä ensitunteita en ole joutunut vetämään takaisin, päinvastoin. Silti, jos tämä kaatuisi, en olisi varma jaksaisinko roikkua netissä, sen verran paljon höttöä sinne mahtuu.

Mutta toisaalta, kuten sanoit, meidän kaltaisilla vähemmän aktiivisilla tapaamismahdollisuudet ovat hyvin rajalliset! Ja toisaalta, en usko, että olisimme ikinä nykyiseni kanssa voineet tavata arkielämässä, ensinnäkään emme liiku samoilla kulmilla ja toiseksi, vaikka olisimme sattumien kautta ajautuneet samaan tilaan, tuskin olisimme lähteneet samaa matkaa, ei sillä etteikö välillä olisi voinut olla jotain, mutta itse olen maailman surkein aloitteen tekijä, ja epäilen, että poikaystävästänikään sitä olisi tehnyt, joten autuaasti olisimme ohittaneet toisemme – toisin sanoen, tapasimme ilmaisutapoihimme ja ylipäänsä tapoihimme nähden ehkä siten siinä ainoassa mahdollisessa paikassa. :)

Vastaa

Komppaan kyllä täysin Korundin vastausta, varsinkin netin mahdollisuuksia käsittelevää osaa! ;)

Vastaa

Kiitos Korundi kun kerroit tapaamisestanne; antaa varmasti muillekin uskoa että netin kautta voi jonkun löytää! Itselläni on myöskin kokemuksia aiheesta. Avomiehenikin tapasin oikeastaan netin kautta, saman harrastuksen piiristä. Olimme tahoillamme liikkuneet samoilla kulmilla, jopa samassa koulussa, muttemme tietääkseni koskaan olleet törmänneet aiemmin. Netti oli meillekin se ainut mahdollinen paikka tavata. Entiseni puolestaan vastasi aikanaan omaan ilmoitukseeni nyttemmin jo kuopatussa sinkut.netissä :)

Vastaa

Kiitos kommentistasi ja ihana kuulla, että netti on linkittänyt myös sinua yhteen :) Nykyään ei netissä tapaaminen taida enää olla harvinaisuus, ehkäpä jopa päinvastoin! Nettitreffailun imagokin on ehkä juuri sen myötä saanut pienen kohennuksen, ainakin joskus aikaa sitten tunnuttiin herkästi jotenkin väheksyvän netissä alkaneita ihmissuhteita, mutta enpä vastaavaan ole enää aikoihin törmännyt. Onneksi, mitäpä sillä on merkitystä missä ihmiset tapaavat, pääasia, että tapaavat ja löytävät toisensa – ja sekös vasta aina ihanaa onkin :)

Vastaa

Kiitos toivoa antavasta vastauksesta :)

Vastaa

Sun aamusi kuulosti ihan meikäläisittäin normaalilta menolta. :-O Ihanaa kuulla, että jopa sinulla pelmahtaa meno välillä vähän pyrstölleen, enemmän tai vähemmän sananmukaisesti! Minä kun kohellan koko ajan jotain, tänään viimeksi tuli yks oppilas opehuoneen ovelta kysymään että milloin hän oikein istuu tämän jälki-istunnon, kun minä olin kirjoittanut paperiin istumispäiväksi syysloman torstain…

Vastaa

Hehe, kyllä sitä sattuu ja tapahtuu täälläkin, etenkin ne aamut ovat juuri pahimpia! Kiireessä ja puoliunisena on uhka itselleen ja ympäristölleen! ;) Voi että, ihana että tuli kysymään, raukka parka :)

Vastaa

Tämä ei nyt liity tähän postaukseen, mutta millainen on ruokavaliosi, kun pysyt noin hoikkana? :)
Niin ja blogisi on niin mukavaa luettavaa ja kuvat ovat kauniita!

Vastaa

Heippa, ihana kuulla, että pidät blogistani! Hmm, kesällä tuli syötyä vähän turhan hyvin (se näkyi ja tuntui!), mutta kun palasi tuttuun ja eritoten säännölliseen arkirytmiin, niin kesäturvotuskin katosi nopeasti. Luulen, että ainakin itsellä tuo säännöllisyys on tärkeää, kun syö riittävän usein (parin tunnin välein) ei tule herkuttelun tarvetta ja sen myötä tule syötyä mitä sattuu :) Arkisin syön usein kevyttä, mutta viikonloppuisin sitten tulee herkuteltua :)

Vastaa

Noin se meilläkin on mennyt. Onneksi aiemmin valvomista harrastanut poikaystävä on intoutunut varhaisista nukkuma-ajoista (osin toki aikaistuneiden herätysten takia) siinä määrin, että minä olen aina se, joka kymmenen aikaan viimeisenä sänkyyn kömpii. Myös viininkulutus on kasvanut alettuani seurustella viinejä harrastavan miehen kanssa. Mutta se on minusta ennemminkin hyve kuin pahe, kun kohtuudella ja hyvässä seurassa nauttii!

Vastaa

Heh, eikös sitä sanota, että paljon toistensa kanssa aikaa viettävät ihmiset lipuvat tavoiltaan ja ajatuksiltaan hiljalleen likemmäs toisiaan! :) Totta, viinit eivät kohtuukäytössä minustakaan varsinaisesti pahe ole, päinvastoin, yksi mahdollinen ilo ja nautinto arkeen lisää, siinä missä vaikkapa hyvä ruoka, seura tai suklaa. Ja onhan se ihanaa, että makumaailma on laajentunut ja on ollut hauska oppia viinien ja ruokien yhteensopivuuksista ja sen sellaisista :)

Vastaa

Unirytmin muutos ja viinin käytön lisääntyminen suhteen alkuvaiheessa kuulostavat tutuilta. Voin lohduttaa, että nämä kaikki tasaantuvat alkuhuuman jälkeen. Enää ei välttämättä tarvitse mennä samaan aikaan nukkumaan ja viiniäkin kuluu huomattavasti alkuhuumavaihetta vähemmän.

TT:lle vinkkinä, että kyllä niitä helmiä netistäkin löytyy ;) Täytyy vain olla kärsivällinen ja osata erottaa jyvät akanoista.

Vastaa

Heh, totta tietenkin, että suhteen vaihekin ehdottoamsti vaikuttaa – tavat, yhetiset ja omat elävät :) Meillä jostain syystä edellisessä pitkässä suhteessa unirytmi pysyi loppuun asti samana, toisin sanoen mentiin joka ilta vajaan kuuden vuoden aikana samaan aikaan nukkumaan, ellei nyt tietenkin toinen ollut jossain reissussa. Mutta ehkä sekin olisi muuttunut sitten kymmenen vuoden tai jotain kohdalla, jos olisi sinne kantanut ;)

Allekirjoitan täysin, että netistäkin löytyy, vaikkei ensin siltä tuntuisikaan. :)

Vastaa

On kiva kuulla, että olet löytänyt mukavan tyypin elämääsi, vaikka en sinua tunnekaan. :)Muistan, kuinka luin silloin pitkän aikaa sitten kirjoituksesi erostasi ja suhteisiin liittyvistä asioista. Mietin silloin, kuinka rohkeaa ja pelottavaa voi olla, olla vain ”yksin”, täysin itsenäinen nainen. Itse olen juuri hetki sitten eronnut pitkästä suhteesta ja voi että, kuinka toivon, että joku päivä löydän jonkun ihanan jyvän kaikkien akanoiden joukosta. Tämä kirjoitus rohkaisi, että ehkä vielä joku päivä minäkin löydän. Kiitos :)

Vastaa

Kaunis kiitos ihanasta kommentistasi! Ja oikein paljon jaksamista sinulle uuden arkirytmin löytymiseen, se vie varmasti oman aikansa. Juuri tuossa pari viikkoa sitten entiseni kanssa istuttiin teen ääressä ja puhuttiin siitä, miten aika eron jälkeen on muuttanut (tai oikea sana olisi ehkä kasvattanut) molempia. Toki suhteessa kasvettiin molemmat yksin ja erikseen, mutta vasta pitkän suhteen jälkeen oli edessä kunnon kasvupyrähdys, olimme kuitenkin hypänneet tiiviiseen suhteeseen suht nuorina.

Yksin ollessa pystyi ja joutui tarkastelemaan itseään ihan toisella tapaa, toisista näkökulmista, ja ennen kaikkea täytyi oppia selviämään yksin. Entisestäni oli tullut entistä tietoisempi siitä, miten elämää haluaa elää, mihin ajan käyttää, ja itse olin saanut aimo annoksella rohkeutta ja itsevarmuutta, ja ennen kaikkea, molemmilla oli vielä entistäkin suurempi kunnioitus yhdessä elettyä elämää kohtaan. Eron myötä osasi katsoa ei pelkästään itseä, vaan myös mennyttä suhdetta etäältä.

Kaikki kai vie oman aikansa, mikä ei tietnkään tarkoita, että asioita pitäisi jäädä vain odottamaan, mutta se kärsivällisyys – siinä ainakin itsellä on ollut valtavasti oppimista ;)

Vastaa

Onnellisuutesi välittyy hyvin meille lukijoille. Suorastaan säteilet hyvää oloa. Mukavaa loppusyksyä ja alkutalvea teille molemmille! Ja kiitokset pettämättömästä tyylitajustasi!

Vastaa

Oi, kiitos ihanasta kommentistasi ja kauniista sanoistasi! Oikein hyvää talven odotusta myös sinulle! :)

Vastaa

kaunis kuvat :)

Vastaa

Kiitoksia :)

Vastaa

rica ederim :)

Leave a Reply to Pauliina Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.