Joskus päivät vain menevät toisin kuin on suunnitellut, yksi asia johtaa toiseen ja lopulta kokonaisuus onkin jotain muuta kuin mitä olisi osannut odottaa. Toisinaan tapahtumien ketju johtaa alkuperäistä ajatusta parempaan, kuten tänään. Suunniteltu ilta yksin kotona ja varhainen nukkumaanmeno alkoivat vaihtaa suuntaa sinä hetkenä, kun huomasin unohtaneeni kotiavaimet töihin. Niin kauas, että melkein mikä muu vaihtoehto tahansa olisi tuntunut paremmalta kuin niiden hakeminen. Onni onnettomuudessa ja työkaverin tavoittaminen mahdollisti avaimien kulkeutumisen tarpeeksi lähelle vain parin tunnin odottelulla.

Uuden suunnitelman mukainen rauhallinen ruokailu ja ajan tappo keskustan ravintolassa vaihtoi kuitenkin suuntaa kun havaitsin myös lompakon unohtuneen töihin, kuitenkin liian myöhään saadakseni sitä enää saman päivän aikana takaisin. Alkuilta keskustassa rahattomana ja nälkäisenä tuntui julmalta, mutta onneksi ystävät sattuivat olemaan kotosalla ja pääsin pakenemaan toimettomuutta suloiseen lämpöön, joka lopulta imaisi niin mukanaan, ettei kotiin tehnytkään mieli palata heti avaimet takaisin saatuani. Kutsua jäädä ruokailuseuraksi ei voinut vastustaa, etenkin kun kotona olisi odottanut lähinnä jääkaapin valo. Ystävän loihtima herkullinen salaatti vei kielen ja toisen jälkiruoaksi taikomat uunituoreet cookiesit teen kera tuntuivat jo melkein liialta hemmottelulta. Kotiin hipsi nukkumaanmenoajan jo aikaa sitten ohittanut, mutta kylläinen ja onnellinen. Ehkä pitäisi unohtaa useammin avaimet.

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.