…vai pitäisikö sanoa tyylimokat!

Vaahtosammuttimen kokoisena tyttönä minulle oli jo tärkeää, mitä laitan päälle. Jotkut värit ja asut (kuten liian rimpsuiset ja kukkaiset vaatteet) eivät vain käyneet vaikka mikä oli, näin äiti on kertonut. :) Mekonkin kanssa täytyi olla hattu, tietty.

Sitten tapahtui jotain, ehkä koulukiusaamisen aikaansaannosta, itsetunto latistui ja  pukeutuminenkaan ei innostanut. En siis kiinnittänyt lainkaan huomiota vaatteisiin, vaan mitä enemmän hukuin seinään sen parempi. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja ja kirppiksiltä ostettuja – ei juuri koskaan mitään uutta.

Vasta murrosiässä alkoi kuplia vastareaktio. Mietin, että mitä tahansa teen, en kuitenkaan kuulu joukkoon, joten miksen sitten käyttäisi sellaisia vaatteita kuin haluan, samahan se lopputulos kuitenkin on. Aloin käyttämään hameita, paljon ja päivittäin. Väreihin en silti uskaltanut koskea, vaan vaatteeni olivat lähinnä mustaa ja harmaata. Kolmiraitaverkkareita en ole koskaan käyttänyt, mutta sen sijaan hame + housut yhdistelmä kuului suosikkeihini. Fanitukseni Michael Jacksoniin näkyi, takinkaulukseni oli vuorattu pinssein.

Vasta lukiossa uskaltauduin kokeilemaan jotain uutta ja kävin kunnolla vaateostoksilla. Tuntui vapauttavalta, ja uusi kaunis vaate sormissa tuntui kutkuttavalta. Opiskelijabudjetilla ostokset kuitenkin jäivät harvaan, mutta sitäkin isompi asia uusi nätti vaate oli.

Kuvia varhaisteiniän seinään hukkuvasta tyylistäni ei juuri ole, ihan syystä, mutta tyyliä etsiessä alkoi vaatemokiakin ihan toisella tavalla näkyä kun oma kehonkuva oli vielä muotoutumassa siinä missä se tyylikin.

Saisinko nuo hiukset takaisin?

Koen, että olen löytänyt tyylini vasta parina viime vuotena. Aiemmin olen kuunnellut liikaa muita ja erityisesti silloisia seurustelukumppaneita, mikä ei ole ollut lainkaan hyvä asia. Noh, onhan se luonnollista, että epävarmuudessaan on halunnut miellyttää ainakin sitä läheisintään. Nyt viime vuosina kun ollut oikeasti hyvä ja terve pohja kuunnella itseään, niin onkin huomannut ihan toisenlaisien juttujen miellyttävän silmää, mutta se mistä en luovu, on pukeutumisen tietty naisellisuus ja korkeat korot.

Alla muutamia läpikäytyjä ”tyyliteemoja”. Joukossa useita sellaisia, jotka jaksavat hymyilyttävät joka kerta kuvia katsoessa. En ehkä ihan vaihtaisi nykyistä vaatekaappini sisältöä (vaikka sekin vielä kehitystä kaipaa) näihin.
1. Eläinkuosit
Taitaa johtua tästä kaudesta, että eläinkuosien käyttö nykyään vaati totuttelua… Kaikkea on siis löytynyt, pantteria, leopardia, kirahvia, krokoa, käärmettä, lehmää… Liika on aina liikaa. Tarvinneeko enää ihmetellä miksi mm. leopardikuosi suurina pintoina aiheuttaa valitettavasti vieläkin kylmiä väreitä?

Nämä allaolevat asut olivat ainoat, jotka löysin, joissa näkyvän määrän pantteria voisin vielä nähdä nykyiseen tyylini sopivana.2. Super lyhyet hameet ja hyvin avoin yläosa

Ei enää ikinä kiitos. Tai no, voihan sitä olla lyhyttäkin, ei se ole poissuljettu, mutta alla olevan minimekon kaltaiset jääköön kauppoihin. Kyllähän kroppa vielä tuossa täysi-ikäisyyden kynnyksellä sen jotenkuten kesti, eriasia sitten on tyylikkyysaspekti. Enää en liikkeelle lähtisi, ellei sitten säärten peittona olisi edes paksummat sukkikset. Farkkuhame kävisi vielä, ja ruutuhameeseen yhdistäisin ehdottomasti ne paksut sukkikset. Mustan hameen ja valkoisen topin parissa saisi yläosa peittää vähän enemmän. Alimman rivin vasempaan kuvaan jätän kommentoimatta..

3. Vaaleanpunaista, glitteriä, läpikuultavaa ja lisää avaria päänteitä

Voiko mikään tehdä enää asuja pahemmaksi. Tai no, ei tuo vaaleanpunainen itsessään ole paha, mutta noilla muilla voi kyllä pilata paljon. Mitään näistä asuista en laittaisi enää päälleni sellaisenaan.

4. Kirkkaat värit ja halvan näköiset materiaalit

5. Tekoturkis

Mitäs tähän enää sanomaan. Hävettää jo niin paljon, että puolustuspuheet ovat ihan turhia. Olen aina sanonut ei aidolle turkikselle, mutta olisi vissiin pitänyt osata sanoa myös ei tekoturkikselle (ja valkoisille saappaille!).6. Businesslook

Parempaan suuntaan tyylillisesti menossa, eikä tässä sinällään pahasti vikaa olle, mutta ehkä turhan virallista parikymppiselle. Ehtisihän sitä nimittäin mainiosti myöhemminkin!

Pistääkö kukaan paremmaksi meinneiden vuosien tyylin tai tyylimokein suhteen?:)

 

Katso myös nämä

Yksi kommentti

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.