Maanantai on alkanut totaalisessa koomassa, siitäkin huolimatta, että aamulla herätessä valoa tuntui olevan tajolla poikkeuksellisen paljon. Silti päivä ei ole tuntunut lähtevän käyntiin sitten millään, edes aamukahvin jälkeen. Tiedä sitten johtuuko siitä yksinkertaisesta seikasta, että vain sattuu olemaan maanantai, vaiko sitten välistä jääneestä aamupuurosta, joka kuuluu yleensä jokaiseen työpäivääni. Väsymystä tuntuu lisäävän vielä entisestään edessä oleva poikkeuksellisen kiireinen viikko, jokaiselle arki-illalle on tullut ympättyä ohjelmaa, joten vasta viikonloppuna ehtii kunnolla pysähtyä. Kaikkea kivaa kyllä luvassa, ei sillä, itsehän ne olen sinne kalenteriini valkannut, mutta silti en ole tyyppiä joka tykkää olla jatkuvasti menossa vaan arvostan rauhallisia koti-iltoja ja töiden jälkeistä hiljaista latautumista seuraavaan päivään. Ylimääräistä kiirettä aiheuttaa myös viime viikolla tehty päätös luopua nykyisestä asunnostani ja siirtää kaikki tavarat poikaystävän luokse. Koska toiveiden mukaista kotia ei vielä ole tullut tiiviistä etsinnöistä huolimatta vastaan, päädyttiin tähän ratkaisuun kunnes mieleinen asunto löytyy. Kahden asunnon vuokrasta maksaminen tuntuu hölmöltä kun vain toisessa niistä kuitenkin kaikki aika vietetään.

Asunnon etsintä kyllä jatkuu edelleen, suinkaan tarkoitus ei ole jämähtää poikaystävän 50 neliöön kaikkine tavarakasoineni, nyt vain ehkä hieman paineettomammin. Edullisemmin asuminen antaa myös oivan mahdollisuuden siihen, että jos sattuisi vaikka kunnolla remppaa vaativa asunto eteen, niin voimme asua mahdollisen rempan ajan näin ja muuttaa sitten valmiiseen kotiin. Tai sitten muutamme suoraan kivaan kun sellainen tulee vastaan, tiedä vielä mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Silti, minulle tämä tarkoittaa käytännössä muuttoa. Koko asunto täytyy saada järkevästi pakettiin ja tyhjäksi tämän kuun aikana. Tjaa, että missä välissä? En tiedä. Kuukausi hujahtaa epäilemättä tuttuun tapaan nopeasti ohi ja todennäköisesti löydän itseni vikana viikonloppuna hikoilemassa yömyöhällä ja survomassa tavaroita summittaisesti pahvilaatikoihin. Niin käy kuitenkin aina. Muuttaminen on hirveää, mutta järkeistäähän tämä sentään nykyistä tilannetta hieman.

Sitä paitsi, saan sentään nyt kaikki vaatteeni yhteen paikkaan ja sen kokovartalopeilin. Olen selvinnyt pelkällä pienellä kylppärin peilillä viime kesästä ja myönnettävä on, että olen silloin tällöin töihin päästyä päässyt toteamaan, että valittu alaosa ei sitten kyllä ollutkaan se paras valinta juuri sen yläosan pariksi. Mutta minkäs teet, vaikka kuinka varpailla seisoisi, niin ei se pikkupeili kelmeässä valossa vain paljasta kokonaisuuden toimivuutta. On ollut pakko luottaa mututuntumaan, mutta ei ehkä aina kannattaisi. Jos siis kaipaan kuumeisesti koko vaatekaappini sisältöä, niin vielä enemmän hingun peilin perään.

Ulkona on kipakka pakkanen ja lumimäärä lisääntynyt, mutta senkin uhalla keveämpää kesäkelpoista vaatetta matka-asukuvien muodossa. Oheinen asu on Hong Kongista reissun alusta, silloin sentään oli peili käytettävissä.

Toppi: Vero Moda / Housut: Zara / Vyö: H&M / Jakku: H&M / Laukku: KappAhl / Kengät: ChampionVerde, Malesiasta / Kaulakoru: Spirit Store

Katso myös nämä

11 comments

Vastaa

Ihana kaulakoru ja pusero! Täydellinen keltaisen sävy tuossa paidassa :)

Vastaa

Oi kiitos! Totta, istekin tykkään juuri tuosta keltaisesta – ei liian kirkas, muttei liian oranssinenkaan :)

Vastaa

Kooma on päivän sana täälläkin! Mua piristi nyt iltasella oppikirjaesittely hyvässä seurassa ja kiinnostavan esittelijän pitämänä, mutta muuten olen ollut päivän ajan täysin hyödytön tapaus. Työkavereilla oli onneksi sama fiilis. Yksi tiivisti päivänsä oikein hyvin: ”Minusta ei ole ollut tänään mihinkään. Paitsi olen mä jokeltanut.”
Peukku sille.

Vastaa

Oi apua, ihana työkaveri! Ja ihana kuulla, että muillakin on ollut “vähän” kankea aloitus viikolle :) Nyt on vähän elävämpi olo, onneksi, kyllä yksi vetämätön työpäivä viikkoa kohden saakin jo riittää – toivottavasti myös ruudun siellä puolella kooma on alkanut irrottamaan otettaan :)

Vastaa

Kiva koru ja toppi! joo muuttamisessa on kova urakka ja lähes aina jotain tavaraa häviää, yleensä vielä niitä suosikkitavaroita.

Vastaa

Kiitos! Ihan totta, miten niitä tavaroita onnistuukin aina muutossa katoamaan ja minne ihmeeseen ne häviää? Sitä omasta mielestään pakkaa kaiken tarkasti, mutta silti laatikkoja purkaessa aina jotain jää teille tietämättömille, tai menee rikki :(

Vastaa

Tätä lukiessa tuli mieleen oma eilinen päivä, jolloin ei mikään, ei niin mikään, tuntunut menevän putkeen. Ajattelin jo, että voiko kamalampaa työpäivää ollakaan ja kyseenalaistin oman soveltuvuuteni. Kaikki päätyi kuitenkin hyvin ja selvisin päivästä, noh, jos en kunnialla, niin ainakin hyvällä omatunnolla. ;)

Vastaa

Voi että, vastaavat päivät ovat kamalia ja itsellä ainakin vielä juuri tuollaiset päivät tuntuvat kaikkein pisimmiltä, ihan liian pitkiltä! :/ Ihana kuulla kuitenkin, että päiväsi kuitenkin päättyi hyvin, ja toivottavasti tänään on jo paljon parempi päivä! Itse ainakin huomaan, että olo on jo vähän elävämpi ja työtehokin jo normaali – mitä lie maanantaikankeutta ollut eilen ilmassa :)

Vastaa

Ai niin, tykkään siun asusta erityisen paljon! Ihana asukokonaisuus, todella! :) Voisin kuvitella itsellenikin jotain tämäntyylistä. ;)

Vastaa

Tosi kiva kuulla, että tykkäät! Kiitoksia <3

Vastaa

Varmasti fiksu päätös tuo yhteen asuntoon muuttaminen, vaikka muutto ja pakkaaminen ja tavaramäärän väliaikaissijoitus yms. kuulostavatkin rankalta puuhalta päivätöiden lisäksi. Mutta, eiköhän tässä toimi sekin ihmeellisyys, että juuri, kun olette saaneet tavarat yhden katon alle, ettekä välttämättä niin aktiivisesti uutta asuntoa etsi, niin se jostain kulman takaa elämäänne tupsahtaakin. :-)

Tsemppiä muutto- ja pakkauspuuhiin!

t. Tupuna

Leave a Reply to Vivi Vinna Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.