Joka muutossa tuntuu katoavan jotain, ja jos ei katoa, niin ainakin hajoaa. Mutta on muutolla hyviäkin puolia uuden kodin lisäksi; vanhasta tulee luovuttua ja kun kaappien sisukset on pakko purkaa muuttolaatikoihin, saattaa kasojen keskeltä löytyä kaikenlaista yllättävää. Tällä hetkellä kaikki on vähän hukassa, mutta on jotain löytynytkin, pitkään kateissa ollutta ja sellaista, mitä en edes tiennyt omistavani. Vähän kuin joulu olisi!

Pakkailua aloitellessani käsiini osui jostain farkukkankainen nyytti, ja sitä tarkemmin availtuani löytö paljastui farkkutakiksi, siksi samaksi, jota olen viimeksi käyttänyt joskus lukioaikoina. En ymmärrä miten se on kulkeutunut huomaamatta muutosta toiseen, olisin kyllä väittänyt heittäneeni sen kiertoon jo aikapäiviä sitten.

Se oli nytkin ensiajatukseni, sysätä se suosiolla UFF:in pussiin, mutta ajattelin verestellä muistoja ja sujahdin takkiin. Eikä se näyttänytkään yhtään niin pahalta kuin olin odottanut, nuoruusvuosien farkkutakkikaudesta kun on jäänyt varauksellinen suhtautuminen niihin. Koko oli juuri oikea, ja kunto hämmentävän hyvä. Ohitin kiertoon lähtevien kassin ja pakkasin takin muuttolaatikoon luvaten itselleni, että tämä pääsee ulkoilemaan vielä tämän kevään/kesän aikana. Katsokaakin, että pidän kiinni lupauksestani! ;)

IMG_5495

Seuraavana pakkauspäivänä tyhjensin huivilaatikkoa, ja käteeni sattui pohjilta jotain tyystin toisen tuntuista; koru, jonka luulin hävittäneeni lopullisesti jo aikapäiviä sitten. Suurista etsinnöistä huolimatta, sitä ei vain ollut tullut vastaan, joten epäilin unohtaneeni sen jollekin toissa kesän reissuistani, ja sekös oli ehtinyt harmittaa! Kaikesta päätellen koru oli lipsahtanut ihan väärään paikkaan, josta en osannut ajatellakaan sitä etsiväni, joten voi sitä iloa kun sitä se viimein löytyi – ei epäilystäkään, että tämä pääsee heti käyttöön!

Sitten niitä asteen verran selittämättömämpiä muuttolöytöjä, jostain muualta kuin kylppärin hyllyltä (edellisten perusteella ei ihme jos vaikka sukkalaatikosta tai astiakaapista) sormiini sattui avaamaton Helena Rubinsteinin ripsari, enkä ymmärrä miten olen voinut hankkia Rubinsteinin ripsarin ottamatta sitä heti käyttöön (ja vielä unohtaen koko jutun), yleensä kun ostan ripsarin (erityisesti hintavammat) aina tarpeeseen edellisen ollessa lopuillaan. Rubinstein -kauteni ajoittuu parin vuoden taakse, joten olisiko sitten niiltä ajoilta? Mutta kai sen vielä uskaltaa käyttää kun avaamaton on, joten ei sitten muuta kuin käyttöön.

Toinen mystinen vaatekomeron pohjalta vastaan tullut juttu on vihreät kesäkorkkarit. Availin tyhjänä pitämiäni kenkälaatikkoja, ja niistä yhdestä hämmästyksekseni kurkistivat nämä. Eihän näissä sinällään mitään mystistä ole, uudet kengät selvästi, mutta vaikka kuinka pinnistelen, en pysty muistamaan koska olen tällaiset ostanut (oletan tietenkin, että olen ne itse hankkinut, muuten asiat menisivät entistäkin oudommiksi). Hmm, ehkä tämä kaikki joko kertoo alkavasta dementiastani, suursiivouksen tarpeesta tai ”lievästä” taipumuksesta heräteostoksiin. Tai sitten niistä kaikista, mutta näköjään jos kaipaa jotain uutta, kannattaa ensin siivota vaatekaappi.

Mutta mitä sitten ei löytynyt? Ostin edelliskesän reissultani kauniin rusettineuletakin, ja viimeisen kerran näin sen muistaakseni heti reissun jälkeen laukun purun aloitettuani, mutta sittemmin siitä ei ole mitään näköhavaintoja. En muista koskeneeni siihen enää, liioin siirtäneeni, mutta kun koko muu laukku oli tyhjä, aloin ihmettelemään missä neuletakki on. Kävin pesupussit sun muut läpi, mutta ei jälkeäkään. Eihän se ole voinut tuhkana tuuleen kadota ja vieläpä selvitä piilosilla muutosta, mutta poissa näyttää pysyvän, ja sekös vasta outoa on.

Kaikessa tässä on kuitenkin yksi yhtenevä tekijä, minä, joten aika katsoa peiliin. :)

Katso myös nämä

6 comments

Vastaa

Toi on kyllä kummaa kun vaatteet katoaa, joskus lopullisestikin, omaan kotiin… Ja löytöjäkin on kivaa tehdä, mäkin löysin jonkin aikaa sitten kaappejani siivoillessani valkoisen housupuvun, jota en todellakaan muista ostaneeni. Aivan käyttämätön, ja laputkin vielä kiinni – harmi kyllä, se oli myös jo liian iso. Mutta alkoi kyllä hieman hävettää, kertoo aika paljon ostotottumuksistani, kun tuollaisia unohdan… :(

Mutta sun vihreät kesäkengät, upea löytö ja aivan ihana väri! :)

Vastaa

Lohdullista, että tapahtuu muillekin ;) Mutta ihan totta, kertoo kyllä ostotottumuksista, gröhöm..

Heh, mutta kivempi tehdä löytöjä kuin huomata kadottaneensa! Nämä vihreät kengät olivat kyllä kiva löytö, ja aivan varmasti pääsevät käyttöön tänä kesänä! Myös sun valkoinen jakkupuku kuulostaa upealta, tosi harmi vain, ettei koko enää käy :)

Vastaa

Minäkin tein löytöjä omasta vaatekaapistani tullessani takaisin Suomeen. Löysin toppahousut, joita en muistanut olevan olemassakaan sekä hameen, josta jonkinlainen muistikuva kyllä oli. Ja tuo vaatteiden katoaminen kuulostaa myös tutulta, ikävä kyllä. Harmittelen ja ihmettelen edelleen eräitä vakosamettihousuja, miten ne katosi tosta noin vaan omassa kodissa. Olen kyllä pikkuisen hajamielinen, mutta olevinaan silloin niin hyvin laitoin talteen omaan huoneeseeni. Näköjään laitoin liian hyvään piiloon. :D Ei kyllä ole tullut enää vastaan, vaikka koko huoneen olen myllänyt lattiasta kattoon. Ne katosi sitten lopullisesti. Mutta miten, se on arvoitus minulle itsellenikin.

Vastaa

Ah, nyt kun sanoit, niin muistan kyllä hyvin ajan kun palasin vaihdosta takaisin Suomeen ja aloin oikeastaan vasta jonkin aikaa siitä purkamaan hyvin pakattuja laatikoita, voi mitä kaikkea niistä löytyikään vielä pitkänkin ajan kuluttua! :)

Huojentavaa kuulla, että muillakin tapahtuu samanlaista katoamista! Olen ollut jo varma, että itsessä on jotain todella pahasti vialla kun pystyn kadottamaan niinkin konkreettisen ja kookkaan asian kuin vaatteen savuna ilmaan, ja vaikka kuinka käännän asuntoa ja vaivaan päätä, ei vain löydy. Se alkaa välillä tuntua jo niin oudolta, että väkisinkin miettii ketä kotona on käynyt :) Mutta ei parane syyttää muita, omas yy se kuitenkin on ;)

Vastaa

Hieno koru ja hyvä kun löytyi uudelleen! minultakin hävisi yhdessä muutossa suosikkisormus, mutta onneksi olin jo aiemmin ostanut lähes samanlaisen katoamisen varalle..

Vastaa

Niinpä, ihana juttu, että löytyi – ja vieläpä näin kesää vasten :) Joskus kannattaa tosiaan ostaa kahtena, jos on erityisen kiva juttu kyseessä, itsekin olen tehnyt niin muun muassa yhden kaulakorun kanssa, siltä varalta jos sattuu toinen hajoamaan :)

Leave a Reply to bea Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.