Hajamielisyyteni pätee monen muun asian ohella huulipuniin, ja nimenomaan tummiin sellaisiin. Joku miettii joka kerta kaupassa, että olikohan sitä tomusokeria tai leivinjauhetta nyt kaapissa vai pitäisikö ostaa varmuuden vuoksi, ja ostaa sitten uuden purkin todeten kotona, että samojen arvailujen äärellä on oltu aiemminkin kun kaappi pullistelee avaamattomia paketteja. Minulla noin käy punaisten huulipunien kanssa, sillä erotuksella, ettei mielessä edes käväise, että omistaisin mahdollisesti jo sellaisen. Aina tähän talveen asti olen käyttänyt niin paljon vaaleita sävyjä, että punaisten olemassa olo on vain unohtunut. Jossain vaiheessa mieleen hiipii ajatus, ehkä jonkun lehden tai blogin inspiroimana, että olisipa kiva hankkia sellainen vahva punainen sävy. Suuntaan innoissani kauppaan, ostan tumman huulipunan ja asetellessani hylsyä kotona meikkikätkööni, löydän vastaavia liki korkkaamattomia sieltä jo pienen sievän rivin.

Toivottavasti näin ei pääse enää käymään nyt kun huulipunat on viimein nostettu jalustalle ja otettu kunnolla käyttöön. Silti, käytännössähän minulle riittäisi vielä tällä käyttöasteella hyvin yksi tai maksimissaan kaksi erisävyistä tummaa, mutta niitä on päässyt kertymään seitsemän, eli aivan liikaa tarpeeseeni nähden. Kaikkein hulluinta on, että suosikkini niistä seitsemästä, eli se sävy jonka olette nähneet melkein joka kuvassa jossa huuleni ovat punaisella maalatut, on Lancomen ripsarin kylkiäisenä saatu minikokoinen punainen. Eli se mitä en ole itse valinnut. Mitä tästä voi päätellä? Makuni punaisten suhteen on vielä ilmeisen kehittymätön ja ihastun mansikanpunaiseen hylsyissä, mutta todellisuudessa kasvoihini sopiikin aavistuksen viileämpi punaisen sävy. Onneksi huulipunia on helppo sekoitella, joten tuskinpa loputkaan käyttämättä jäävät, vaikka nyt tätä yhtä olenkin suosinut.

Hajamielisyys näkyy myös oheisessa kuvassa, siinä on kaikki syvänpunaiset huulipunani. Kaikki paitsi yksi. Se unohtui kuvasta.

Omistamani punaiset, ylemmässä kuvassa vasemmalta oikealle:
Chanel Rouge Coco, sävy Peregrina 78

Lumene Wild Rose , sävy Sokkotreffit 3
No7 Moisture Drench, sävy  Siren (blogin kautta saatu)
Lanvin for H&M, sävy Red (blogin kautta saatu)
L’Oréal Colore Riche Star Secrets, sävy Rouge Penélope, 710
Pieni huulipuna etualalla: Lancome L’Absolu Rouge, sävy 365
Puuttuu kuvasta: Lumene Natural Code, sävy Vintage Red 15

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Hahaa, mainiota! Joku kerryttää meikkivarastoja tarkoituksella, toiset vahingossa. :)

Vastaa

Haha, no joo, todellakin! Mulla on kaiken kaikkiaan aivan liikaa meikkejä siihen nähden mitä käytän, mutta vaatteita jatkuvasti ihan liian vähän ;)

Vastaa

Mä metsästin joskus opiskeluvuosina täydellistä nudepunaa, ja voit uskoa, että niitä nudepunia kertyi mulle ”muutama”. Ymmärsin luopua hommasta, kun Aivan Täydellisen punan löydettyäni palasin intona kotiin – vain huomatakseni, että omistin jo ihan just sen samaisen punan jo entuudestaan. Että se siitä hajamielisyydestä :-D

Vastaa

Oi apua :D Heh, mulle kävi vähän samoin kynsilakan kanssa. Iskin silmäni ratikassa erään rouvan tosi kivan sävyisiin kynsiin ja siitä lähtien seuraavat viikot metsästin hulluna just sellaista sävyä. Kolusin joka ikisen kynsilakka hyllyn, kunnes lopulta löysin just sen täydellisen sävyn mitä etsin. Ja kuinkas sitten kävikään, vähän aikaa siitä kun kaivelin lakkalaatikkoani huomasin, että multahan löytyy jo se tismalleen sama sävy melkein käyttämättömänä. Heh ;)

Leave a Reply to Korundi Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.