>

Kotelomekko: Part two
Neuletakki: Zara
Vyö: Äidin vanha
Sukkahousut: Lindex
Kengät: Wienistä
Kaulakoru: Snö of Sweden

Yllä eilisen asuni, joka tuntui mukavalta ja ”kotoisalta” päällä. Se on oikestaan todella yksinkertainen, mutta ei minusta silti kaipaa enempää. Nuo kevyesti kuvioidut sukkahousut tuovat kivasti eloa asuun. Jostain syystä vain onnistun rikkomaan paksummatkin sukkahousut heti. Taito laji kai sekin..;) Harmittaa vain hirveästi maksaan n.10 euroa sukkahousuista, joissa on todennäköisesti jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen reikä jossain kohtaa!

Kävin eilen kampaajalla, ja kuten kuvista (ehkä) hieman näkyy, niin hiusten sävy on nyt hiukan hunajaisempi eikä niin kirkas vaalea kuin aiemmin. Olen oikein tyytyväinen. Sopii paremmin syksyyn ja toki tuo myös mukanaan pientä vaihtelua!:)

Pääsin tänään vihdoin poistattamaan mieltäni vaivanneen luomen. Muutoksia kokeneen luomen lisäksi minulta poistettiin samalla myös kolme muuta luomea, joten olen taas hieman enemmän leikelty tapaus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kokemus oli kammottava. Minulta on poistettu useita luomia, joten suhtauduin itse operaation hyvin rutiinin omaisesti enkä siis osannut tilannetta jännittää. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että lähdin sairaalasta itkua tuhertaen.
Lääkärini ei vaikuttanut lainkaan ammattitaitoiselta, vaikka hänen kaikesta kokemuksesta päätellen sitä pitäisi olla (huono päivä??). En tiedä mitä tapahtui, mutta sain puudutusnesteet kasvoilleni (ja tarkoitushan ei siis ollut poistaa luomea kasvojen/pään alueelta vaan rintakehästä), ja ei siis puhuta vain parista pisarasta vaan kunnon ryöpystä.
Tottakai säikähdin tästä valtavasti, ja lääkärin kireä olemus alkoi tarttua minuun. Ja sitten, en tiedä mikä meni vikaan, mutta puudutus ei tehonnut ensimmäisen luomen kohdalla, tai ei siis ainakaan siinä kohtaa missä olisi pitänyt.
Olen ennenkin tuntenut jotain leikkauksen aikana, mutta ei minuun koskaan ole sattunut. Nyt se todella sattui, ja tunne oli todella inhottava. Pystyn vieläkin ”tuntemaan” sen värkin (veitsen??) painautumisen ihoon. Säikähdin niin pahasti, että koko loppuaika oli todella tuskallista, sillä en enää kyennyt luottamaan puudutukseen, vaan kehoni oli kauhusta jäykkänä, silä odotin/pelkäsin koko ajan saman tapahtuvan uudelleen. Se oli todella viheliäistä.
Lääkäri valitteli välineitä ja pohti, että mitäköhän lopputuloksesta mahtaa tulla. Olo siis oli todella miellyttävä. Hoitajakin kerran tokaisi lääkärille, että ”rauhoitu nyt”. Tälläistä tänään.:) Eipä ihan heti huvita mennä uudestaan yhtään mihinkään leikkaukseen. En saanut vastauksia kysymyksiini enkä tietoa siitä, että mitä minulle tehtiin (aikaisemmin on kerrottu millä ”tekniikalla” luomet on poistettu). Olin vielä niin hermostunut ja pitädättelin itkua, etten osannut edes vaatia tai tivata vastauksia. Nyt sitten jälkiviisaana pohtii, mitä olisi pitänyt sanoa.
Nyt pitää pitää lappuja arpien päällä seuraavat 1-3 kuukautta ja arvailla, että miltä arvet tulevat näyttämään. Pelottaa kyllä nähdä näitä arpia, sillä jostain kumman syystä odotukset ei ole kovin korkealla…:)

Katso myös nämä

18 comments

Vastaa

>Huh, huh! Onpa sinulla ollut raskas päivä tänään. Nyt on kuitenkin varmaan huojentunut olo, kun se epäilyttävä luomi on poistettu. Älä turhaa ota stressiä siitä pyynnöstäni sen iltalaukun ketjukuvan suhteen. On sitä maailmassa tärkeämpiäkin asioita. Ehkä olin vähän tahditon, kun uskalsin sitä edes pyytääkään.Kaikkea hyvää Sinulle!

Vastaa

>Voi itku! Mä pyörryn aina puudutuksessakin joten voin kuvitella mitkä oltavat olis jos se ei tepsisi… Veri ja semmoset ei mua haittaa, mutta veitsistä ja piikeistä menen aika huonoksi.Inhottavaa tosiaan jos lääkärillä on vain ollut pikkasen huono päivä, ehkä jotain omia murheita tms., ettei keskittyminen oikein onnistunut. Ja kumma kun ei pyytänyt anteeksikaan ja ääneen mietti että mitähän koko hommasta tulee… Ihan kuin olis joku kadunmies laitettu hommaan kun lääkäri on sairastunut.Toivottavasti haavat paranevat pian ja arvet myös, koska tikit poistetaan?Mulla on toi edessä, toivottavasti miellyttävämmissä merkeissä, keväällä. Ei ole mitään akuuttia, mutta haluan muutamat luomet pois kaiken varalta, vaikka ne ei just oo ne jotka viime aikoina ois muuttuneet. Niitä on keskivartalossa eri puolilla ja koska tällä hetkellä liikunta on tosi tärkeää, pitää sitä vähän siirtää… Viimeksi kun poistettiin selästä olin varmaan viikon ihan puolirampana ja sai koko ajan varoa ettei haava aukea.Huh. Toivottavasti saat viikonloppuna jotain tosi kivaa tekemistä että unohtuis ne eiliset kokemukset. Inhottavaa vaan mennä sitten seuraavan kerran kun varmasti palautuu muisto mieleen.Voimia!

Vastaa

>Voi, et ollut lainkaan tahditon!! Sitäpaitsi, kuva on nyt lisätty Ikea-postauksen loppuun!;) Toivottavasti niistä on apua, ja jos tarvitset kuvaa jostain muusta kulmasta niin sano vain!Kiitos! Olo on kyllä helpottunut. Tottakai vielä jännitän tuloksia, mutta on ihana tunne kun luomi nyt todella on poissa kehostani! Tosin, vielä jännittää nähdä arvet, mutta ne näkeekin jo pian. Arvet kun on niin pysyvä jälki, niin totta kai toivoisi, että jälki olisi parasta mahdollista, eikä ainakaan lääkärin ”kokeilujen” tulos…:)

Vastaa

>Herttainen: Se oli kyllä todella iljettävä kokemus, en ole aikaisemmin tuntenut vastaavaa, tunnetta. Tuon tapauksen jälkeen et halua kuulla toteamusta ”kokeillaan uudestaan” tai ”sano jos tunnet tämän”…:)Pahinta oli kuitenkin se säikähdys, sillä en osannut odottaa sellaista, etkä pääse siinä tilanteessa vetäytymään pois vaan olet toisen ”armoilla” etkä tiedä tarkalleen mitä tapahtuu.Tuollaisessa tilanteessa katoaa se luottamus, joka lääkäriin pitäisi olla. Jokaisella potilaalla kuuluisi olla tunne, että lääkäri tekee kaikkensa/parhaansa ja kuuntelee potilasta. Pahinta on tunne, että toinen tulee hutaisemaan jotain ennen kotiin lähtöä, etenkin kun kyse on pysyvistä jäljistä näkyvällä paikalla. En haluaisi katsella jälkiä kehossa miettein, että tämä näyttää tältä, kun jollakin vain sattui olemaan huono päivä. Noh, en manaa ennen kuin olen nähnyt! Eihän tämä vielä tarkoita, että leikkaustuloksessakin olisi jotain vikaa! Jännittää vain…Tikit poistetaan viikonkuluttua. Alla on ilmeisesti jokin sulava tukitikki, mutta päällä on kuitenkin normaalit poistettavat tikit. Tämän jälkeen alan käyttämään haavojen päällä Mepiform -laastaria, jota tosiaan tulee käyttää se 1-3kk. Minulla kun on taipumus siihen, että muodostuu todella rumia keloideja. Harmillinen yhtälö se, että paljon on jouduttu leikaamaan, mutta arvet harvemmin jäävät kauniiksi/huomaamattomiksi.Nyt on kyllä toivon, etten vähään aikaan joudu mihinkään operaatioon. Olen niin herkkä, että tuollaiset jutut vaikuttavat vähän liiankin vahvasti minuun.Ymmärrän hyvin, että haluat luomia pois vaikka muutosta ei olisikaan tapahtunu! Itselläkin on sellainen tunne, että poistattaisin kaikki jos se vain olisi mahdollista. En haluaisi enää tuijotella luomia suurennuslasin kanssa päätyen lopulta siihen vakuuttuneeseen tilaan, että juuri tässä ja tässä yksilössä on jotain vialla. Jos joku luomi vaivaa mieltä, niin parempi poistattaa se kuin jäädä odottelemaan ja pohtimaan.:)Yritän kyllä järjestää jotain miellekästä tekemistä ja laitan poikaystävni tarkastamaan arvet ennen minua!;) Paljon parempi tehdä jotain kuin jäädä miettimään ja tunnustelemaan jokaista tunnettaan kehossa!:)

Vastaa

>Oli pakko tulla kommentoimaan, kun symppasin sua nyt niin täysillä tässä jutussa!Itseltäni on kanssa poistettu luomia ihan urakalla. Viimeisimmällä kerralla lähti neljä; rintakehästä, selästä, kainalosta ja lapaluun päältä.Lääkärinä oli hyvinkin arvostettu vanhempi nainen… Hän oli aivan kauhea! Todella kovakourainen, ei kertonut minulle mitään mitä tapahtuu, ei jutellut minulle muutenkaan tai osoittanut minkäänlaista kiinnostusta voinnistani. Rintakehältä poistettavassa luomessa puudutus ei riittänyt ollenkaan ja tunsin koko ajan kaiken, mitä lääkäri teki. Itkin kivusta ja sanoin sen sattuvan, mutta lääkäri totesi vain, ettei tässä vaiheessa viitsisi enää lisätä puudutusta! No, onneksi hoitaja oli aivan uskomattoman herttainen ja lisäsi muihin poistettaviin luomiin lisää puudutusta ja loput poistuivat kohtuullisen kivuttomasti. Pelkäsin kuitenkin aivan kamalasti.No, viimein kun luomet olivat poissa ja tikit paikallaan hoitaja teippasi ja puhdisti ne, sekä sanoi minulle (koska näytin varmasti todella huonovointiselta!) että minun olisi syytä vielä levätä hieman ennenkuin lähden. Sitten hän meni viemään tarvikkeita pois, niin tämä ”ihana” lääkäritäti tiuskaisi minulle että hänelle on toinen potilas tulossa, että voisin nousta jo ylös. Sain hädintuskin vaatteet päälleni ja itku silmässä hain vastaanotosta laskuni ja hoitotarvikkeet. Istuin ulkona sairaalan rappusilla varmaan tunnin, ennenkuin oloni korjaantui.Kolmen kuukauden päästä, kun viimein sain suojateipit pois(luomeni ja näinollen arpenikin olivat isoja) ja näin arvet, en voinut uskoa silmiäni.. ne olivat kaikki liian löysään tikattuja, joten arpi on ns. levinnyt. Nyt minulla on esim. yläselässä yli peukalonpään kokoinen arpi, joka näyttää siltä kuin minua olisi purrut jokin eläin. Se on sitten loppuelämän mittainen ”no can do”- selän paljastaville paidoille!En halua pelotella ketään tällä tekstillä. Aiemmat poistetut luomeni (useita) ovat lähteneet täysin kivutta ja pelotta, eikä niistä ole muistona pientä kohoumaa suurempaa muistoa. Suosittelen kaikille, että he poistaisivat epäilyttävät luomensa, koska loppupelissä on kuitenkin helpompi elää arven kuin pelon kanssa.Voimia Sinulle paranemisessasi ja jaksamista, luultavasti arpesi ovat kuitenkin aivan siistitn ja nätit!

Vastaa

>huh!kuulostipa kaameelta lääkärireissulta, kannattaa tehdä tuosta valitus, kyllä sen lääkärin pitäisi osata hommansa ja käytöstavat vaikka kuinka olisi huono päivä tms..lääkärin tehtävähän on auttaa eikä vaan pahentaa oloa ja aiheuttaa pelkoa :)

Vastaa

>Onpas harmi :S Tuollaisista kokemuksista jää paha mieli pitkäksi aikaa. Onneksi luomi on nyt pois, toivottavasti arpikin paranee pian :) Kauniita syyspäiviä!

Vastaa

>Lähetä tuosta joku reklamaatio sairaalaan, vaikka se ei muuten auta niin ainakin lääkri saa palautetta käytöksestään! Todella ikävä tapaus, saat kyllä sympatiat minultakin. Joskus lääkärit eivät muuten meinaa uskoa, jos itse sanoo että puudutus ei tunnu auttavan (tai eivät malta odottaa että puuduts vaikuttaa)…

Vastaa

>Tuollaiset kokemukset ovat inhottavia… Itselleni kauhein kokemus oli, kun hammasontelo tai joku tulehtui viisaudenhampaan poiston yhteydessä eikä puudutuspiikki enää tehonnut. Ja silti tulehtunutta kudosta oli pakko leikata… Sen jälkeen kun se koko kuukauden koettelemus oli ohi itkin onnesta kun sain syödä kaikkia ruokia jälleen normaalisti. Pahinta oli se, että hammaskirurgi oli aivan empatiakyvytön tyyppi, töykeä ym… Kyllä lääkäreillä täytyisi olla samanlaiset psykologiset testit kuin sairaanhoitajilla!Voimia kovasti!PS. ihana kotelomekko, juuri tuollaisia klassisia elementtejä haluaisin enemmän vaatekaappiini :)

Vastaa

>Voi ei mikä lääkäri. Olen itsekin menossa piakkoin luomenpoistoon ja nyt alkoi jännittämään, vaikka samasta lääkäristä ei olekkaan kyse. Minulla on myös tuo keloidi-taipumus, siksi yritänkin aina venyttää luomenpoistoja mahdollisimman pitkään.

Vastaa

>Hailenne: Olen jo lähes seonnut laskuissa, että kuinka monta luomea on poistettu!;) Taitaa jopa olla takana 19 poistettua luomea, joista yli puolet vasta melanoomalöydön jälkeen. Arpinen keho siis!;)Tulokset ovat vaihdelleet ihan leikkaajan mukaan. Parhaimmat luomenpoistot tapahtuivat yllättävää kyllä Malesiassa! Niistä on jäljellä arpia, jotka ovat vuodessa hävinneet siis todellakin lähes olemattomiin!Kuulostaa kamalalta tuo sinun kokemuksesi! On todella surullista, että tuollaista tapahtuu lääkärin puolelta! Minusta lääkärin pitäisi olla ehdottomasti kiinnostunut siitä miltä tuntuu ja miltä lopputulos tulee näyttämään. Tuo voi jättää (ja jättää) pahoja henkisiä ja fyysisiä arpia! Itsellänikin purkautui pelko hyvin voimakkaasti tärisin jo vastaan otolla ja puristin silmiä kiinn, etten olisi alkanut itkemään. Kotimatkan sain todella keskittyä, että pysyin kasassa ja itku purkaantui vasta kotona.Tuo tapauksesi on kyllä lääkäri suoraan helvetistä. Mikä tuossa olisi voinut enää mennä huonommin! Väkisinkin alkaa miettimään, että entä jos vastaavan tyyppinen lääkäri/kirugi on vastassa kun kyse on todellaa vakavasta asiasta tai muusta kirurgiasta.Tämänkin lääkärin olisi pitänyt olla todella pätevä (googlasin nimen) ja aloin väkisinkin miettimään, että oliko työ liian ”rutiininomainen” kun kiinnostusta ei näyttänyt löytyvän. Eli ”kelpaisiko” ainoastaan hienokirurgia, johon sitten ”jaksaisi” panostaa? Tai sitten se vain oli se huono päivä…Kävin kerran poistattamassa luomea lääkärillä, joka sanoi minulle, että ”eihän sillä ole mitään väliä miltä se näyttää, tärkeintä, että on poissa”. Kyllä, ymmärrän pointin, että terveys ennen kaikkea. Mutta tuo ei mielestäni ole joko – tai kysymys. Arpi kuitenkin voi olla todella näkyvällä paikalla, ja siinähän sitä sitten katselet loppu elämäsi joka päivä!Minulla on kanssa kolme tuollaista painajaisarpea, joista yksi edessä keskellä, navan ja rintojen välissä, eli ei muille näkyvällä paikalla, mutta itse näen sen joka päivä. Pituutta sillä on kolmisen senttiä ja leveyttä jopa lähes 2cm (on siis todella levähtänyt ja kaikki tikin jäljet näkyvät edelleenkin selvästi vieläkin näin 10 vuoden jälkeen). Tämä on pahin, mutta kaksi samantyylistä levähtänyttä punoittavaa jälkeä on myös selässäni, mutta niitä en itse näe. Toki ne harmittavat hirveästi sillä ovat todellakin esteettinen haitta.Kävin myöhemmin tällä luomet poistaneella lääkärillä uudestaan, ja hän ihmetteli kuka on tehnyt tehnyt niin rumaa jälkeä. Sain jonkinmoista tyydytystä vastatessani, että ovat sinun leikkamiasi. Lääkäri mutisi jotain siitä, että ehkä hän voisi niitä yrittää korjailla. Mutta juu, ei enää hänen leikattavakseen!Ymmärrän siis todella hyvin miltä nuo rumat arvet tuntuvat ja miten paljon ne harmittavat! Ja tuo sinun kokemuksesi oli kokonaisuudessaan hirveä, ei pelkästään lopputulos! Onneksi ja valitetettavasti vastapainona on myös täydellisesti poistettuja luomia, onneksi siksi, että tietää sen olevan mahdollista, valitettavasti samaisesta syystä, eli silloin tietää miltä ne olisivat voineet näyttää jos joku muu olisi ne tehnyt!Ylipäänsäkin sain Malesiassa elämäni parasta sairaanhoitoa. Todella ammattitaitoista ja empaattista, eikä tippaakaan tylyä! Kunpa yhtä läsnäolevan lääkärin löytäisi täältä!

Vastaa

>Kitty Kat: Olet täysin oikeassa, että pitäisi tehdä valitus! Sitä niin helposti vain ”tyytyy” ja ajattelee, ettei asia vaikuta, mutta näin asiaa jälkikäteen ajateltuna, laitan varmasti jonkinmoisen palautteen menemään!Vilma: Sepä se! Eniten pelkään sitä, että jääkö tästä jotain pelkotiloja, jotka sitten vaivaavat seuraavilla kerroilla ja tekevät kynnyksen leikkaukseen menoon!Onneksi tosin on vastapainona niitä hyviäkin lääkäri-/hoitokokemuksia!Ilona: Täysin oikeassa olet! Ja jos se edes vähän vaikuttaisi siihen, miten hän tuleviin potilaisiinsa suhtautuu!Turun Tilda: Auts! Kuulostaa todella kammottavalta! Suu vielä mielestäni on herkkä alue, kuten koko muukin kasvoje alue. Ajattele jos vaikka silmäleikkauksessa olisi tyly ja hermostuneen oloinen lääkäri!!Empatia on mielestäni yksi lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista! Tottakai se pitää pitää oikeissa mittasuhteissa, mutta myötätunnolla ja ammattimaisella, mutta myönteisellä suhtautumisella voi kummasti rentouttaa potilaan oloa ja sitä kautta myös lievittää kipuja ja tuntemuksia. Kukapa haluaisi antaa itsensä henkilön käsiin, joka ei tunnu välittävän juuri sinusta lainkaan.Ja kiitos!:)Shandi: Nuo keloidit on kyllä inhottavia, ja todella rumia! Itse olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt tuon Mepiform -laastarin, jonka pitäisi estää keloidin syntyminen- Jos et ole vielä kokeillut, niin kannattaa kokeilla! Olen tosin vasta avin kerran kokeillut sitä, mutta sillä kertaa se toimi eikä keloidia muodostunut, joten on ainakin kokeilemisen arvoista!;)Onneksi myös niitä hyviäkin lääkäreitä on, tosin pelottavaa on se, että myös tälläisiä!:( Lääkärin luona kun pitäisi vallita poikkeuksellisen hyvä luottamus. Toivotaan, että sinun operaatiosi onnistuu hyvin!!:)

Vastaa

>Kiitos Korundi niistä kuvista. Erikoinen on tuo ketjusi.Nyt on viikonloppu tulossa. Toivottavasti keksit jotain kivaa ja rentouttavaa tekemistä. Niin ne kovat kokemukset ja ahdistavat muistot pikku hiljaa haalistuvat, ja elämä saa taas positiivisemmat sävynsä.Viikonloppuja siis!

Vastaa

>voi kamalaa! tee valitus siitä lääkäristä. jos sillä vaikka olisi vaikutusta siihen, miten seuraavia potilaita kohdellaan.

Vastaa

>Voi kamalaa… :( :( Kuulostaapa TODELLA amatöörimäiseltä käytökseltä! Todellisen ammatilaisen pitäisi pystyä kätkemään hermostuneisuutensa.. Missä luomet poistettiin? Tuota puudutteen ”ruiskahtelua” näkee paljonkin, mutta ikinä en ole nähnyt yhdenkään lääkärin hermostuvan siitä vaikka tilanne saattaa tuntua nololta. Ja jos ei puudu niin pitää puuduttaa uudestaan! Kiinnostaisipa tietää millä tekniikalla luomet on siellä Malesiassa poistettu jos jälki on ollut niin hyvää (itse ainakin haluaisin potilailleni mahdollisimman siistit arvet).. Tietysti arpimuodostus vaihtelee kehon eri kohdissa ja on myös mahdollista että luomet on poistettu ns. pinnallisemmin?

Vastaa

>Anonyymi: Kiva jos niistä on hyötyä!:) Juu, kyllä tämä olo tästä pikku hiljaa. Harmittaa vain tapahtunut, mutta nyt jännittelen lopputulosta!:)Mursuliina: Joo kyllä siitä tosiaan olsii viisasta palaute antaa, niin voisi tosiaan välttyä seuraavat samalta.Lotte K: Luomet poistettiin Mehiläisessä. Olen aiemmin saanut siellä hirveän hyvää palvelua, mutta tämä kerta meni kyllä vikaan. Enpä muuten tiennytkään, että tuo aineen purskahtelu on normaalia. Sitä tuntui tulleen niin paljon, ettei tullut mieleenkään, että olisi normaalia. Aina oppii uutta!:)Malesiassa luomet poistettiin leikkaamalla, ei siis vain ns. pinnallisemmin. Koska minulta oli löydetty melanoomaa, niin kaikki luomet haluttiin poistaa siten, että ne on mahdollista tutkia. Mitään ulkoisia näkyviä tikkejä ei käytetty, eli kaikki tikit olivat sulavaa ja haavan sisäpuolella. Ulospäin näkyi siis ainoastaan viilto, ja näytti kuin mikään ei olisi pitänyt sitä yhdessä. Tosiasiassa haavat pysyivät erinomaisesti yhdessä, myös ranteessani oleva pitkä haava kurottiin umpeen samalla tekniikalla. Suomessa leikkaushaavoihini on aina käytetty ulospäin näkyviä tikkejä, joiden poiston jälkeen haava on lähes poikkeuksetta lähtenyt leviämään ja tikeistä on myös jäänyt pienet jäljet. Malesiassa minua leikattiin seitsemästä kohtaa, ja kaikki jäljet ovat selvästi siistimpiä kuin kaikki muut aiemmat/myöhemmät leikkausjälkeni. Toki myös jälkihoito oli erilaista, niissä oli pitkään (muistaakseni kolmisen viikkoa) läpinäkyvät ”kelmut” päällä kun taas suomessa on aina ollut ainoastaan haavateippiä (mikä sen oikea termi nyt onkaan…) tai sitten Mepiform -laastaria. Malesiassa käytin myös haavoihin vielä leikkauksen jälkeen Scar Fade -geeliä kolmisen kuukautta.Hassua oli se, että jännitin siellä valtavasti paikallista hoitoa, mietin, että onko se yhtä pätevää ja turvallista kuin ”meidän” hoito. Oli uskomatonta miten lääkäri ansaitsi heti kaiken luottamukseni käytöksellään, enkä voi muuta kuin toivoa vastaavaa läsnäoloa ja asioiden tarkkaa selittämistä tuleviin lääkäri/sairaalakokemuksiini (joita toivottavasti silti ei kuitenkaan tule).:)Mielenkiinnolla odotan, että onko nyt käytetyllä ”tukitikillä” haavan sisäpuollea vaikutusta siihen, että haava pysyisi tavallista siistimpänä. Harmillista on se, että etukäteen ei oikein voi tietää, että millainen lääkäri vastaan tulee. Paljon on erittäin hyviä ja ammattitaitoisia, mutta valitettavasti vastaan on tullut myös paljon sellaisia, joiden pätevyyden on joutunut kyseenalaistamaan.

Vastaa

>Kuulostaa ihan järkyttävältä, ihan kuin kyseessä olisi TAYS.. =/(hoitaja huusi minulle leikkauksen jälkeen,etten saa liikkua tai haava repeää ja arvesta tulee iso ja järkyttävän näköinen..)Ei lääkäri tai hoitaja saa ikinä mennä möläyttämään mitään tuollaista. Olen vihainen puolestasi. Haleja! Pidän peukkuja, että jää vain pienet nätit huomaamattomat arvet.

Vastaa

>RagDoll: Auts! Lääkäri ei ikinä saisi sanoa mitään tuollaista! Ihmeellistä, että näitäkin lääkäreitä, joilla sitten joko huono päivä tai vaikea luonne näkyy työssä näin voimakkaasti. Se on aikas pelottavaa ja todella ikävää. Etenkin kun kyse on terveydestä ja asiasta, joihin monilla voi olla pelkoja ja jännitystiloja, pitäisi olla todella tietoinen siitä mitä ja miten potilaalle puhuu! Ja nimenomaan tuon tapahtuman jälkeen on puhjennut kiukki. Aluksi oli hämmentynyt ja säikähtänyt, mutta nyt on vihainen. Noh, kauniilla lopputuloksella voi vielä hieman silottaa kuvaa kokemukseta, joten toivottavasti sellaisen saan!:)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.