Tänään olen ollut todella poikkeuksellisen tehokas ja saanut niin paljon aikaan, että ihmetyttää itseäkin miten olen ehtinyt kaiken sen. Tosin ehkä se johtuu siitä, että kerrankin en ole roikkunut päivää blogin ääressä tai ylipäätään koneella, vaan olen kolunnut siivousvälineet kainalossa asunnon nurkkia tehden kunnon kevätsiivousta. Koti ottikin taas yhden päivän aikana aimo harppauksen oikeaan suuntaan ja alan hiljalleen uskoa, että tästä ihan oikeasti joskus tulee valmis. En näköjään saa aikaan pienissä paloissa ja pikkuhiljaa vaan joko paljon tai ei yhtään (harmillisen usein tosin jälkimmäistä), viime aikoina onneksi vähän aktiivisemmin. Ehkä se on tämä kevät (ja pölyn aivan erityinen silmiin pistäminen) joka inspiroi? Joka tapauksessa, kroppa on kuin olisin tehnyt pitkänkin treenin salilla vaikka olen vain siirrellyt, kurotellut, imuroinut, kantanut ja kaikkea siltä väliltä. Aamupäivästä ehdin käydä myös kippaamassa kassillisen kirppiskamaa Kaivarin kanuunaan (pöytä 48), mutta saa nähdä kuinka paljon niistä ehtii enää näiden viimeisten kahden päivän aikana käydä kaupaksi. Rekit olivat kuitenkin jo selvästi tyhjentyneet sitten viime poikkeamisen, mikä on oikein hyvä juttu! Mitä vähemmän tarvitsee kantaa takaisin, sen parempi!

Jos päivään mahtui paljon hyvää niin vastaan tuli myös kylmä kääntöpuoli kun suru-uutiset matkasivat luokseni, tosin vasta illalla, muuten tuskin olisin saanut tehtyä kaikkea sitä mitä nyt ehdin. Olemme jo aikaa sitten merkanneet kalenteriin tulevalle viikonlopulle reissun isoäitini luokse, koko kevät kun on ollut tarkoitus käydä, mutta sitten sitä ei muka vain ole ehtinyt. Niinpä nyt olen odottanut kovasti tulevaa lauantaita ja näkemistä pitkästä aikaa, mutta aina asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Illalla tuli soitto, että hän on saanut sairaskohtauksen ja tila on romahtanut hetkessä. Nyt niin lyhyen ajan päässä siintävä lauantai onkin yhtäkkiä valtavan kaukana, niin kaukana, että voin vain itsekkäästi toivoa, että ehtisin vielä nähdä hänet ja silittää kättä, vaikkei hän kaikella todennäköisyydellä enää minua tunnista tai tervehdi. Siinä riittää sulateltavaa.

kukalliset farkut 1kukalliset farkut 5kukalliset farkut 3kukalliset farkut 6kukalliset farkut 7Farkut & pusero: Zara / Kengät: Marian / Laukku: Michael Kors

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

10 comments

Vastaa

Housut näyttää sun päällä tosi hyviltä, mutta luulen, etten itse tuntisi oloani kovin kotoisaksi noin kuviollisissa housuissa. Toisaalta, ehkä niihin totttuisi pian? :) Ja hei, en ole vielä kerennyt onnittelemaan pyöreistä vuosista, joten oikein paljon onnea näin jälkikäteen ja lämmin virtuaalihalaus päälle! <3

Tiedän tuon tunteen, mitä varmasti nyt käyt läpi isoäitisi vuoksi. Menetin oman rakkaan vaarini kohta vuosi sitten ja vaikka suru on jo muuttanut muotoaan, kaipaus ei häviä. Hän oli maailman paras vaari! Toivottavasti näette vielä isoäitisi kanssa. Paljon voimia <3

Vastaa

Oi, kiitos ihanasta kommentistasi! Ostin nämä housut lopputalvesta juuri kuosin takia, mutta käyttöön ne pääsivät vasta nyt ja vaikka pidänkin siitä miltä näyttävät (noin niin kuin ylipäätään), ei olo ollut järin luonteva ja kotoisa kun ne olivat päällä. Vitsit, kunpa osaisi käyttää enemmän housuja ja farkkuja, eikä olo olisi näin hassu! Näissä vielä olo tuntui jotenkin tavallista tönkömmältä ja lantio näytti omaan silmään hervottomalta, vilkas kuosi ei varmasti auttanut asiaa! :)

Kiitos kovasti onnitteluista ja halauksista! Niinpä, sitä todella toivon että ehtisin vielä kerran nähdä ja jättää hyvästit! <3

Vastaa

Lämmin tukihalaus näin virtuaalisesti; toivottavasti pääset vielä yhteyteen isoäitisi kanssa. Minulla ei ole enää yhtään isovanhempaa elossa, ja kyllähän siinä yksi ajanjakso selkeästi päättyi, kun piti heistä viimeisin hyvästellä… Jännästi sitä kyllä muuten havaitsee omassa itsessä isovanhemmista tuttuja juttuja: sanoja, sanontoja, luonteenpiirteitä tai tapoja. Näin he tavallaan elävät edelleen. Lohdullista.

Voimia Sinulle ja läheisillesi!

t. Tupuna

Vastaa

Kiitos ihana kommentistasi! Nyt todella alkaa olemaan siinä iässä, että viimeisetkään isovanhemmat eivät enää kauaa kulje matkalla mukana, tai vaikka olisivatkin fyysisesti tavallaan täällä, mieli on jo aikaa sitten matkannut muihin maisemiin. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen saanut kasvaa kaikki isovanhemmat ja jopa isoisoäiti pitkään elossa, mutta nyt yksi kerrallaan joutuu sanomaan hyvästejä. Vaikka sen tietää, ei se tee siitä kuitenan helppoa.

Tuo on muuten niin totta, että tavallaan he elävät edelleen meissä! Olen löytänyt niin paljon samankaltaisuutta itsestäni verrattuna toiseen isoäideistäni, että hymyilyttää! Se todella on lohdullista.

Kiitos tuesta ja kauniista sanoistasi <3

Vastaa

Voi että, kurja uutinen. Menetin itse oman isoäitini kolmekymppisenä, ja vaikka siihen oli osannut varautua, se oli silti tosi raskasta. Toivottavasti ehdit vielä hänet nähdä! Voimia!

Vastaa

Kiitos ihana tuesta! No niinpä juuri, samaa itsekin olen miettinyt, tavallaan tämän väistämättömyyden tietää ja jollain tapaa on osannut varautua, mutta silti, kyllä tämä vain silti osasi yllättää ja osua. Ehkä kaikki on nyt mennyt jotenkin niin nopeasti (tosin parempi niin isoäidilleni), ettei ole ehtinyt sisäistää tilannetta ja toisaalta, ei kai menetyksiin koskaan voi täysin varautua, vaikka kuinka tietäisi niiden vääjämättömyden :(

Kiitos sinulle ihana sanoistasi <3

Vastaa

Voi, paljon voimia ja jaksamista raskaan ajan keskelle.

Vastaa

Kiitos kovasti tuesta!!

Vastaa

Tosi ihana asu! Ite en ole kuviollisia housuja uskaltanut ostaa, mutta tossa asussa on niin nappi värit että jotain vastaavaa voisi käyttää.

Vastaa

Kiitos kovasti, mahtava kuulla, että toimii! Näiden housujen värimaailma oli just se, mikä minuunkin iski – en usko, että olisivat päässeet kassalle asti muun värisinä! :)

Leave a Reply to Tupuna Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.