Juhlat on juhlittu ja takaisin sateeseen palattu. Viimeisinä kolmena yönä ei järin ole tullut nukuttua, joten maanantai tuntui tavallistakin pidemmältä. Kuten jo mainitsin, tein matkaa käsimatkatavaroin, ja laukun sisältö tuli pakattua sen ihmeemmin miettimättä. Käytännössä siis lähdin reissuun perjantaina päällä olleiden vaatteiden lisäksi yhdellä ylä- ja alaosalla sekä juhla-asulla.

Juhla-asukin valikoitu pahemmin miettimättä, nappasin vaatetangolta kasan mekkoja syliin ja valitsin pinosta ensimmäsienä vastaan tulleen silmää miellyttävän yksilön. Päälle kuvien beigemusta, vuosia sitten hankittu mekko. Paikalliseen juhlapukeutumiseen verrattuna se oli varsin väritön ja kieltämättä hivenen harmaalta asu tuntui jo Suomessa, mutta koska juhlamekkovalikoimani on edelleen huono, ei auttanut alkaa nirsoilemaan. Kynnet maalasin turkooseiksi tuomaan edes hivenen piristystä kokonaisuuteen ja lämpimien säiden toivossa valitsin juhlakengiksi sandaalit, joita en ehtinyt koko kesänä Suomessa lainkaan käyttää. Onneksi säät suosivat. :)

Katso myös nämä

6 comments

Vastaa

Mä olen pohtinut tota väsymyshommaa..koen olevani Suomessa 9kk vuodesta, kuin horroksessa. Nukun, urheilen, ulkoilen, syön terveellisesti, vedän paljon D-vitamiinia…muttei se auta. Olen, kuin eri ihminen etelässä tai kesällä. Elämä on silloin, kuin seikkailu, on kiva tehdä kaikkea, saan inspiraatioita ja energiaa riittää. Jo tähän aikaan vuodesta väsymys ja nuutumus, johon nukkuminen ei auta iskee päälle. Elämä tuntuu olevan vain vääntäytymistä paikasta toiseen, lämpimänä pysymistä ja herkuttelua, koska siitä ainakin tulee hyvä olo;) Jotenkin harmittaa, koska tuntuu, että elämää menee paljon hukkaan, koska tekee mieli vaan olla, käpertyä peiton alle jne.

Vastaa

Voih, kuulostaa ihan minun kynästäni tulleelta sanasi! Yleensä ensimmäisenä kun mainitsen tuntemattomille kaamosajan voimakkaasta vaikutuksesta minuun saan muistutuksia liikunnan ja d-vitamiinin tärkeydestä jne. Vaikka missään noissa sinunkin luettelemistasi ei minunkaan kohdalla pitäisi olla vikaa, sama toistuu vuodesta toiseen ja aina liki saman ajan, suurin piirtein tästä syyshetkestä alkukevääseen. Suomessa ollessa poikkeuksetta.

Muistelen kaiholla taannoin viettämääni talvea Malesiassa, jolloin koko vuosi tuntui tyystin erilaiselta. Väsymys oli tipotiessään, heräsin aamulla virkeänä ympäri vuoden, olo oli energinen ja muutenkin hyvinvoiva. Kun palasin, Suomeenkin oli jo kesä saapunut, joten ohitin onnellisesti koko kaamosajan. Usein mietin miten surullsita on, että niin suuri osa vuodesta ja siten myös elämästä kuluu vähän kuin puoliteholla – kuinka paljon paremmin voisin eteläisemmillä leveysasteilla ja kuinka paljon enemmän saisin aikaan. En pidä mitenkään poissuljettuna, että muuttaisinkin muualle, päinvastoin, jos tilaisuus tulee vastaan, en aio olla tarttumatta sellaiseen! :)

Vastaa

Mä ajattelen NIIN samoin. Jos mahdollisuus tulee, haluaisin asua muualla, edes osan vuotta. Suomessa kaikki sietävät samaa pimeyttä ja kylmyyttä, jonka takia siihen jotenkin suostuu ja turtuu. Mutta sisäinen vuoropuhelu alkaa aina, kun palaan matkalta kotiin ja mietin, miten ihmiset muualla elävät. Koen suorastaan jonkinlaisia kriisejä aiheeseen liittyen;) Saako kysyä, miten koet isäsi elämän Wienissä. Koetko, että hänen elämänlaatu on noussut? Sitähän aina jauhetaan, että arki on arkea ja lomalaisena ei voi tehdä johtopäätöksiä. Siksi on aina mielenkiintoista kuulla niiden mielipiteitä, jotka tosiaan asuvat ulkomailla.

Vastaa

Edelleen, allekirjoitan täysin! Usein mietin miten muut pystyvät vain sietämään pimeän kauden, kun itselle joka kerta yhtä suuri elämänlaatua heikentävä tekijä, jota näen suorastaan pelottavaksi sietää loppu elämäni. Sitä paitsi, en kai edes haluaisi vain sietää jotain, jolla on näinkin suuri vaikutus olemiseen. Miksi ihmeessä pitäisi alistua elämään puolet vuodesta liki koomassa?

Olen kuullut tuon saman arkikortin niin monesti kun olen puhunut ulkomaille muutosta, mutta en tiedä ovatko sen sanoneet henkilöit sellaisia, jotka eivät itse ole asuneet ulkomailla ;) Sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat pysyvästi muuttaneet ulkomaille tai ovat olleet vaikkapa pidemmällä työkomennuksella, on korviini kantautunut palaute kokonaisuudessaan lähinnä positiivista (tokihan paikoissa on ero, kokemuksetkin riippuvat minne maailmassa asettuu). Toisaalta ehkä ulkomaille hakeutuvatkin juuri sellaiset ihmiset, jotka sitä haluavat, en siis tietenkään sano, että kaikille se olisi parempi vaihtoehto, monelle varmasti olisi painajainen lähteä pidemmäksi aikaa Suomen rajojen ulkopuolelle. :)

Isäni on hyvä esimerkki heistä, joille muualla asuminen tuntuu luontevalta ja paremmalta vaihtoehdolta, hän jaksaa edelleenkin ylistää valoisuutta ja talven myöhäistä tuloa/kevään varhaista saapumista. Hän ei tunnu järin asioita Suomesta kaipaavan, vaan pitää arjen laatuaan selvästi parempana Itävallassa – ei pelkästään säiden puolesta, vaan myös muiden mahdollisuuksien, aina luonnosta kulttuuriin ja ruokaan.

Tuttavani taas muutti Etelä-Saksaan joitain vuosia sitten, ja nauttii suuresti vähälumisuudesta ja muutenkin leudoista talvista, on maininnut, että pitäisi olla todella painava syy, että hänet saisi palaamaan. Mutta, tarinoita on varmasti niin paljon kuin ihmisiäkin, kuka tykkää mistäkin. :) Uskallan kuitenkin väittää, että minulle sopisi erinomaisesti muualla kokonaan asuminen tai osan vuodesta, uskallan jopa väittää, että vaikka arki onkin arkea kaikkialla, niin voisin ainakin hieman paremmin muunlaisessa ilmastossa ja erityisesti valoisammassa maailmankolkassa. Ne saadakseen ei tarvitsisi edes hirveän kauas lähteä :)

Niin sama olo täällä…Mua myös suorastaan pelottaa syksyn ja talven tulo. Kauhistuttaa kadunko joskus sitä, että olen viettänyt suurimman osan vuodesta horroselämää. Jo muutaman päivän jälkeen etelässä huomaan, kuinka olen ”oma itseni”, iloinen pirteä, energinen. On surullista miettiä, että en ole sellainen suurinta osaa aikaa Suomesa:( Moni kiva asia jää tekemättä ja pahimpana ehkä pidän sitä, että mieli on jotenkin sumuinen ja varjoisa. Pettymykset tuntuvat pahemmilta, elämä ei tunnu niin kivalta…Sulla on varmaan työn kautta mais muuttaa joskus ulkomaille. Mä olen alalla, että se voisi myös olla mahdollista. Mutta sinkkuna asia on mutkikas…ilman läheisiä ja tukiverkkoa…Hmm. Ihana jakaa aiheesta, kun ymmärrät<3

Vastaa

Ihan totta! Moni ei tunnu täysin ymmärtävän kaamosajan tuomaa kokonaisvaltaista ahdistusta. Moni kyllä ymmärtää kaamosajan uupuneisuuden ja hyväksyy sen vaikutuksen mieleen sekä oloon, mutta ei sitä, että se voi viedä ihan kaiken energian ja vaikuttaa itseen ihan luita ja ytimiä myöten.

Teoriassa työnkautta olisi mahdollisuuksia, mutta asia on vähän kaksipiippuinen. Itsekin kaikkein mieluiten lähtisin toisen kanssa, mutta sitten toisenkin pitäisi tahtoa lähteä yhtä kovasti ja olla siinä tilanteessa, että pystyy myös oman työnsä mukauttamaan muuttoon, ja se, noh, sekään ei ole itsestään selvää. Entisessä suhteessani siitä paljon puhuttiin, mutta toinen ei ollut vielä valmis lähtemään. Nytkin aihetta on sivuttu, onneksi toinen ei näe poissuljettuna vaihtoehtona lähteä, muttei sitten taas ole yhtä kovalla palolla poiskaan muuttamassa kuin minä. Pääasia, että toivoa silti on!

Syvä huokaus.

Jaksamista sinulle!! Joka vuosi tästä on jotenkin selvitty, vaikka aina jaksan ihmetellä miten. Toivottavasti odotus kannattaa, ja jossain vaiheessa pääsemme joko katoamaan kaamosajaksi parempiin maisemiin tai muuten asumaan miellyttävämmässä ilmastossa. :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.