Istun hölmistyneenä kotisohvalla sen sijaan, että olisin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti matkalla erääseen tapahtumaan. Suunnitelmat menivät lennossa uusiksi aamupäiväisen hammaslääkärikäynnin myötä, jossa ex tempore poistettiin viisaudenhammas. Olen nähnyt painajaisia viisaudenhampaan poistosta siitä lähtien kun tajusin, että jossain vaiheessa elämääni hyvin suurella todennäköisyydellä joudun tuon mielikuvieni hirmuoperaation kohtaamaan. Siitä kasvoi pieni peikko, joka tanssi ilosta joka kerta kun hammaslääkäri nyökkäsi, ettei mainittavaa syytä poistoon ole, ellen sitten itse niin toivo (kuka ihme toivoo, että hampaita poistetaan??). Niinpä tänäänkin astuin luimistellen hammaslääkärin huoneeseen ja ensimmäinen aneleva kysymykseni oli, että eihän niille tarvitse tehdä mitään.
Lääkäri osoittautui mielettömän mukavaksi ja totesi, että voin jäädä seuraaman tilannetta, mutta hän melkein suosittelisi varaamaan ajan poistoon ja naurahti, että ellei sitten heti napata irti. Ensirektio oli pakokauhu. Pään alue, aivan erityisesti suu ja silmät, ovat olleet mulle aina jotenkin tosi herkkä kohta, niinpä ajatus hampaan repimisestä irti kuulosti pahimmalta ikinä. Mutta kun vähän toinnuin, tartuin heittoon. Niin, miksei heti? Sehän voisi olla just parasta, ei ehtisi kehittää kunnon paniikkia ja valvoa öitä aikaa odotellessa. Niinpä naurahdin (no joo, taisi olla enemmänkin irvistys), että antaa mennä.
Puudutellessa lääkäri kysäisi ohimennen, että olenhan syönyt kunnolla aamulla, jolloin mieleen yhtäkkiä palautui, että olin ajatellut syödä vasta hammaslääkärin jälkeen. Viime hetkellä ennen lähtöä nappasin mandariinin ihan vain varmuuden vuoksi, mutta siinä se, aamukahvikin on vielä juomatta. Siinä vaiheessa olisi ollut maailman tyhmintä pakittaa, joten ei auta muuta kuin paastoilla aamupäivä ja toivoa, että syöminen onnistuu mahdollisimman pian.
Yksi hampaista siis poistettiin ja voi vitsit, olen pelännyt ihan turhaan! Sehän oli nopeaa ja kivutonta, mitä nyt varsin ilkeä ääni hampaan nitkutuksesta lähti. Tai heh, mikäs tässä sanoessa kun suu on vielä puudutusaineesta turta. Katsotaan mikä fiilis muutaman tunnin kuluttua… Mutta niin, olen ihan häkeltynyt, eihän se ollutkaan yhtään niin kamalaa. Sama juttu muuten oli aikoinaan juurihoidon kanssa, pelkäsin sitäkin hulluna, mutta eihän se ollutkaan mitenkään ihmeellistä.
Mitä siis tästä opimme? Kannattaa pelätä niin paljon kuin irti lähtee, jolloin mikä tahansa kokemus on suurella todennäköisyydellä miellyttävämpi kuin odotti! ;)
Trikoomekko: H&M / Huivi: Furla / Nilkkurit: Zign, saatu blogin kautta / Vyö: River Island / Rannekorut: Mam’zelle, saatu blogin kautta / Laukku: Tiger of Sweden
24 comments
Milla
Itseltänikin poistettiin tänä vuonna hammas ja pelkäsin sitä ihan sikana. Täytyy jopa tunnustaa, että pirautin pienet itkut hammaslääkärin tuolissa juuri ennen operaation alkua….ja olen ihan aikuinen nainen. Mutta kuten sanot, eihän se sattunut lainkaan. Ota muuten heti särkylääkettä nyt aläkä odota, että särkeekö puudutuksen hävittyä, näin minua ainakin neuvottiin ja eipä särkenyt. Rohkea olit!
Anna-Maria
Voi, kuulotaapa tutulta! Mullakin olisi varmasti itku tullut, jos olisin ehtinyt ajattelemaan asiaa :) Loistovinkki muuten tuo särkylääkkeen ottaminen ajoissa, enpä olisi tajunnut jos et olisi vinkanut, kiitos siitä! :)
littleB
Multa poistettiin aikoinaan kaikki neljä viisuria leikkaamalla ennen kuin ehtivät edes puhkeamaan eikä niistä tullut ongelmia.
Otahan nyt tarpeeksi lääkettä ajoissa. Olit reipas <3
Anna-Maria
Uuh, mä jään nyt jännityksellä odottelemaan loppujen poistoa! Ennen ajattelin, että toivottavasti ei koskaan poisteta, mutta nyt on vähän toisin päin ajatukset, eli toivottavasti lähtevät mahdollisimman nopeasti :)
Heidi / Checklist
Usein noi hammasoperaatiot ei ole niin pahoja, kuin mitä pelkää, mutta on mulla ollut kyllä ihan kamaliakin juttuja! Ei niistä sen enempää…! :) Suosittelen ottamaan buranan nyt heti, eikä tosiaan odottaa puudutusaineen vaikutuksen lakkaamista. Jomotusta tulee varmasti, onhan hammas juuri revitty irti leukaluusta. Kun veressä on valmiiksi särkylääkettä, särky ei pääse yllättämään.
Anna-Maria
Totta! Kamalinta ehkä on just se, että vaikka yleensä menee ihan hyvin, niin ei ikinä tiedä miten hampaat lopulta on tai paraneeko kunnolla, ja se ei sitten enää olekaan yhtään kivaa jos tulee mutkia matkaan :/ Kiitos vinkistä, enpä olisi tajunnut ottaa kipulääkettä ajoissa jos täällä ei olisi vinkattu! :)
Rosita
Itselleni kävi aika samoin viisaudenhampaiden poiston yhteydessä, pelkäsin kovasti, mutta ylähampaat lähti kyllä aika helposti ja lähes kivuitta! :) Edessä olisi vielä kyllä nuo alahampaat. Juurihoitokin on koettu ja hyvin meni sekin. Pahin on oikeastaan ollut hampaassa olevien reikien tutkiminen ja poraaminen eli ”pikkujutut”. Siinä on tullut kärvisteltyä aika paljon. Näissä isommissa operaatioissa varmaan sitten puudutetaan enemmän ja otetaan huomioon jännitys.
Anna-Maria
Just tuota ihan samaa mietin, mullakin on kaikkein pahimmalta tuntunut ihan perusporailut! Taitaa just olla tuo mainitsemasi asia kyseessä, eli niissä ei samoin huomioida kivun lievitystä ja jännitystä. Mulla on ens lääkärikerralla luvassa toisen viisaudenhampaan poisto ja reiän paikkaus, ja nyt melkein pelkään enemmän sitä paikkausta :D
Suvi
Olipa jotenkin suloinen tarina! Aika rohkeaa kyllä sinulta, hatunnosto!
Itseltäni on operoitu kaksi viisaudenhammasta. Ensimmäinen lähti suht kivuttomasti, kun taas toinen leikkaus oli pitkä ja inhottova. Leikkauksen jälkeen olin tosi kipeänä ja haava ei parantunut. Kun menein parin viikon päästä edelleen kipeänä hammaslääkäriin, haavan todettiin olevan pahasti tulehtunut. Ei ollut kovin kivaa avata haavaa uudestaan. :(
Mutta siis, joskus tällaiset operaatiot menee helposti, toisin vähän vaikeamman kautta! Anteeksi jos peloittelin! :D
Anna-Maria
Hih, kiitti! Voi ei, tuo venähtävä leikkaus on tai tulehtuva haava ei kyllä kuulosta yhtään hauskalta! Tuohan se näissä ikävää on, että homma voi mennä näin superhelposti ja melkein huomaamatta, tai sitten voi tulla kaikkia mutkia matkaan, ja se ei sitten enää olekaan kivaa :/
Olen kuullut, että alahampaiden poisto olisi vähän vaativampaa, joten yritän olla ajattelematta niiden vastaan tuloa, kunhan nyt selviäisi jotenkin helposti näistä yläviisaudenhampaista… :)
StyleC
Toi on kyllä niin totta: harvoin mikään etukäteen panikoitu asia on niin kaameaa sitten tositilanteessa. Ja vielä parempi jos pelottavan asian saa heti pois alta, ei ehdi kerätäkään paniikkia sitten turhaan. Hyvä että sujui hyvin! Mulla on myös poistettu kaikki 4 viisaudenhammasta, pari jouduttiin ihan kirurgin toimesta leikkaamaan. Eikä se nyt NIIN kaameaa ollut (jos ei maailman hauskointa myöskään ;)). Vähän jomotteli jälkeenpäin, mutta ainakin itse sain tehokkaat lääkkeet siihen: ekalla kertaa en edes tarvinnut buranaa kummempaa, toisella se tujumpi sitten vei säryn. Ja on muuten tavallisen inhottavaa sekin jos viisuri pääsee tulehtumaan (mulle kävi niin), joten hyvä kun otettiin pois ennen sitä. Eli reippaasti kestetty ja nyt tsemppiä, kohta olet jo unohtanut koko jutun :)
Ja upea asu taas, tuo mekko on IHANA ja huivi samoin :)
Anna-Maria
No näin just! Toivottavasti mulla menee yhtä näppärästi muiden kanssa! Nyt on nimittäin vieläkin ihan hyvä fiilis aamuisesta minioperaatiosta, mitä nyt vähän jomottaa ja haava vuotaa, mutta siis se on paljon vähemmän kuin mitä olisin ikinä osannut kuvitella! Hih, nyt vähän kuin toivon, että pääsisin nopsaan eroon myös muista, niin eivät sitten kummittelisi tulevaisuuden hammaslääkärikäynneillä enää :) Mutta mieli voi äkkiä muuttua jos seuraava poisto ei tapahdukaan yhtä kepeästi ;)
T.
Minulla kävi hyvä tuuri viisureiden poistossa, kun ekalla kerralla vasen ylä- ja alahammas lähtivät tosi nätisti ja koko homma oli 20 minuutissa ohi. En siis pelännyt ollenkaan toista kertaa, mutta se olikin sitten ihan jotain muuta. Pelkkää alahammasta porattiin 8 kertaa ja sen kiskomiseen meni tunti. Vielä seuraavat kaksi viikkoa suupieli oli auki (pihdeillä vääntäminen…) ja leuka niin komeasti turvonnut, että Ridge Forresterkin jäisi kauas taakse :D Hoitaja vielä kysyi, jos haluan hampaan muistoksi! Juu ei kiitos, muistan tämän kyllä muutenkin ;)
Anna-Maria
Voi auts, tuota mäkin vähän pelkään, että loput eivät lähdekään yhtä iisisti :/ No mutta, ainakaan nyt en osaa pelätä :D Olen muuten kuullut, että nuo alahampaat olisivat usein hankalammat ja yleensä tiiviimmin kiinni, joten saas nähdä miten niiden kanssa käy kun se päivä koittaa… Huuh. Nyt jäi hyvä muisto, mutta kolme mahdollisuutta vielä muuttaa kurssia ;D
Mari
Mä olin kans kuullu kauhutarinoita juurihoidosta, mutta kesällä, kun sellaiseen hoitoon jouduin olin valmis mihin vaan, koska kipu oli niin jäätävä. Silloin odotin vuoroani malttamattomana ja olin niin onnellinen, kun viimein sain puudutuspiikin poskeeni. Huhuh. Pari viikkoa sitten se varsinaisen paikan saaminen siihen hampaaseen ei enää ollutkaan yhtään niin hauskaa, pelotti hirveästi se puudutuspiikin pistäminen, mutta eihän sille mitään voinut. Loppujen lopuksi hammas ei ollut yhtään edes kipeä, ne puudutuspiikin kohdat ennemminkin.
Mulla viisurit leikattiin ja sitä ennen molemmat ehtivät tulehtua pari kertaa, se ei ollut yhtään hauskaa..
Anna-Maria
Tuo on kyllä niin totta, että kun kipu ylittää tietyn pisteen sitä vaan haluaa asiat kuntoon ja kivun pois huolimatta itse toimenpiteiden aiheuttamista tunnoista. Mulla oli nimittäin vähän sama silloin kun oma hammas juurihoidettiin, se oli reistaillut niin kauan, että olin vaan tyytyväinen, että se viimein saadaan kuntoon. Toki, eihän se missään tapauksessa kivaa ollut, mutta ei suinkaan läheskään niin kamalaa kuin olin pelännyt! Huuh, ikäväähän näissä on just se riski, ettei oikein ennakkoon tiedä kuinka helposti tai huonosti asia menee! :/
Katriina
Hei hyvä kun lähti heti! Mua harmittaa, kun ihmiset jännittävät hammaslääkäriä niin paljon. Monesti ihan turhaan! Nykyään kun on niin hyvät puudutteet ja hammaslääkäritkin :-)!
Anna-Maria
Totta, hammaslääkärillä on kyllä jotenkin harvinaisen ja ahrmillisen huono kaiku monen korvissa! En itsekään varsinaisesti odota hammaslääkärille pääsyä, mutten sitä niin pelkääkään (paitsi näiden viisaudenhampaiden poistoa ja poraa). Asiaa on toki auttanut se, että viime vuosina on vastaan sattunut aivan ihania hammaslääkäreitä, jotka ovat suhtautuneet tosi hyvin pieneen jännitykseen ja muutenkin pitäneet hyvin tilanteen tasalla. Tämänpäiväinenkin lääkäri saa täydet pisteet suhtautumisestaan! :)
Laura
Toivottavasti särky ei ala hirveäksi, kun puudutuksen vaikutus lakkaa :/. Itselläni ensimmäinen viisuri leikattiin aamulla yhdeksältä ja särky oli kaikista hirvein illalla. Oli todella kiva, kun en ollut myöskään tajunnut jännitykseltä syödä mitään aamulla ja illalla rakas aviomieheni vetää pizzaa vieressäni…
Pari vuotta sitten mulla tuli ihan yllättäen kauhea särky suun vasemmalle puolelle ja varasin ajan hammaslääkärille. Käyn Tampereella aina samalla yksityisellä hammaslääkärillä, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi nopeasti vapaata aikaa, joten jouduin varaamaan ajan toiseen paikkaan. Kuvista näkyi, että viisaudenhampaat löytyvät ikenien alta ja oikealla puolella alaviisuri kasvoi vaakasuoraan kohti muiden hampaiden juuria. Noh tämä hammaslääkäri sitten päätti, että vasemmalta ylhäältä leikataan viisuri pois, koska särky on vasemmalla puolella. Leikkaus oli nopea, mutta sattui ihan pirusti ja mua inhotti, kun hammaslääkäri ei kertonut yhtään mitä tapahtuu – sain myös pienoisen paniikki kohtauksen hammasta leikattaessa. Tärisin ja itkin ihan hulluna ja hoitaja koittaa rauhoitella, ettei enää kauaa kestä.
Särky kuitenkin jatkui ja soitin omalle hammaslääkärilleni ja lähetin hänelle kuvat hampaista. Hän kertoo, että multa on otettu väärä viisuri pois ja ihmetteli miten se toinen hammaslääkäri on ollut niin tyhmä, ettei ole tajunnut, että särky voi säteillä toiselle puolelle vaikka ongelma on toisella puolella suuta. Pikkaisen ketutti, koska maksoin maltaita huonolle hammaslääkärille.
Jatkossa en kyllä mene enää muulle kuin omalle hammaslääkärilleni ja kestän kivun niin kauan, että häneltä löytyy vapaita aikoja.
Anna-Maria
Voi eikä, ei ole reilua! :) Mulla on vielä yllättävän hyvä fiilis ja sain tuossa jo (onneksi!!) syötyäkin, tosin toispuoleisesti. Toivotaan, ettei tämän pahemmaksi enää äidykään.
Ja voi mikä hirveä kokemus! Hammaslääkäri siis ihan ehdottomasti kuuluu samaan kategoriaan kampaajan kanssa, kun se hyvä löytyy, siitä ei luovuta edes väliaikaisesti!
Totta kai hammaslääkärin teknisellä pätevyydellä on merkitystä, mutta niin on myös tietyllä asiakkaanlukutaidolla ja empatialla. Huomasin tänään kun hammaslääkäri oli niin mielettömän ihana, niin rentouduin tilanteessa, jossa pahimmassa tapauksessa olisin voinut purskahtaa itkuun pelkästä jännityksetä. Kiitos hänen suhtautumisen, olo oli luottavainen ja jotenkin varmoissa käsissä oleva, sillä on ihan mieletön merkitys! Valitettavasti sitten on niitäkin, joiden kanssa on ihan toinen fiilis :/ Ehdottomasti siis itsekin menen samalle hammaslääkärille toisen viisaudenhampaan poistoon, en halua mitään ylimääräisiä riskejä huonoille sattumille!
Hanna
Minä en oo koskaan pelännyt hammaslääkäriä, mutta kun meni viisaudenhampaita poistattaamaan, kaksi leikattiin samalla kerralla, niin oli ihan paniikissa ja melkein itkua tihrustin. Mutta ei sitten ollut yhtään mikään homma, pikkasen oli poski mustelmilla pari päivää mutta ei pahempia kipua, Ihan turhaan siis pelkäsin.
Sitten kun oli seuraavan kahden vuoro niin en pelännyt yhtään kun tiesin ettei se ollut mikään homma.
Anna-Maria
Pahoittelut, olen näköjään unohtanut vastata kommenttisi! :( Kuulostaapa niin tutulta tuo eka fiilis, jos olisin ehtinyt yhtään ajatella asiaa tai puhumattakaan, että olisivat ilmoittaneet, että täytyy leikata, niin itkuhan siinä olisi todennäköisesti tullut :) Mutta onpa huojentavaa kuulla, ettei tuo leikkaaminenkaan automaattisesti tarkoita mitään sen kummempaa tai pahempaa – voi nimittäin olla, että alahampaan sitten joskus joudutaan poistamaan juuri leikkaamalla, mutta onneksi nämä yläviisaudenhampaat lähti vetämäll :)
Satu
Minulla olisi pari mojovaa kauhutarinaa kerrottavana hammaslääkäristä, mutta jätän kertomatta. Riittänee kun kerron, että käyn pelkopotilaisiin erikoistuneella kirusgilla ihan vaan tarkastuksessakin :) Minä muuten pyysin hampaan poistoa, tosin se kasvoi vinoon ja koko leuka särki, siinä vaiheessa sitä haluaa sen kokonaan pois.
Anna-Maria
Uuuh, älä kerro tai en uskalla mennä enää tammikuussa poistattamaan toista hammasta :D Mun isoimmat hammaslääkäritraumat liittyy lapsuuteen ja oikomishoitoihin, jolloin hammaslääkärikäynnit olivat tosi kamalia ja kivuliaita, mutta jotnekin näin aikuisiällä kaikki käynnit on mennyt yllättävänkin jouhevasti. En tiedä onko itsessä tapahtunut muutosta vai onko tekniikkakin oikeasti kehittynyt (asiakaspalveluasenteesta puhumattakaan!), että kokemukset ovat nykyään ihan toista luokkaa :) Oli miten oli, niin ehdottomasti hyvä niin! Ja ihan huippua, että tarjolla on myös pelkopotilaisiin erikoistuneita lääkäreitä ja yksikköjä! :)
Ja tuon vapaaehtoisen hampaanpoiston ymmärrän mainiosti, jos on kipuja niin tilanne toki on ihan toinen!
Ps. Pahoittelut, että vastauksen kanssa kesti, näköjään olen unohtanut tämän postauksen loppuun pari kommenttia ilman vastausta :)