Varoitus: tämä teksti on yhtä harmaa kuin päivän asu.

 

T-Paita: H&M

Neuletakki: Mango
Hame: Cremé /Malesiasta
Vyö: Oasis
Kengät: Din Sko
Huivi: Malesiasta
Tänään on ollut huono päivä. Niin huono, että tekisi mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan tirauttamaan pari kyyneltä. Olen väsynyt, silti en saa nukutuksi. Ajatukset alkavat vainoamaan minua heti kun sammutan valot, eikä unesta enää tietoakaan. Lienee turhan tuttu tuntemus kaikille.
Kuten jo pidempään blogiani seurailleet, tietävät, että puolitoista vuotta sitten minulta löydettiin melanoomaa, onneksi riittävän varhaisessa, jotta selvisin säikähdyksellä ja muutamalla ikuisella arvella muistuttamassa tapahtumasta. Tosin, säikähdys on lievä ilmaisu kuvaamaan silloisia tunteita ja niitä unia ja ajatuksia jotka ovat vainonneet tapahtuman jälkeen. Kävin melanoomaan liittyvällä kontrollikäynnillä lääkärissä pari viikkoa sitten. Kontrollikäynti aiheutti lähetteen eteenpäin, joka aiheutti lähetteen leikkaukseen, joka nyt siis on edessä. Yhdessä luomessani huomattiin ”outoa” muutosta, joka taustan tuntien edellyyttää poistoa. Haluan ajatella, että kyseessä on vain nopea reagointi nimenomaan taustani tuntien ja pikemminkin ns. varmuuden vuoksi tutkinta. Sitähän se oletettavasti onkin. Tai sitten ei.
Ja se mahdollinen ”ehkä” tekee minut hulluksi. En kestä sitä ajatusta, ja tuijotan luomea verestävin silmin ja näen sen jo silmissäni muuttavan muotoaan ja imeytyvän sisuksiini. Ajatus saman (tai vielä pahemman) prosessin läpikäymisestä on piinaava. Tuntuu, etten vain kestäisi sitä. Se ”ehkä” riittää viemään uneni ja pilaamaan päiväni jatkuvalla tärinällä ja hermostuksen aiheuttamilla vatsakivuilla. Unettoman yön jälkeen avaan töissä koneen, ja avaan Helsingin Sanomien sivun. Ensimmäisiä uutisia, jotka lävähtävät tietoisuuteni on ”Ihosyövän tunnistaa hajusta”. En pääse ajatusta pakoon. Soitan ties kuinka monetta kertaa rakkaalleni, että ”mitä jos”. Vaikka se mahdollisuus olisi pieni, se on silti olemassa, ja se mahdollisuus tekee hengittämisestä vaikeaa ja aiheuttaa suunnatonta pinnistelyä saavuttaakseeni edes jonkinmoisen normaalin käytöksen saati väkinäisen hymyn.
Mitä nopeammin pääsen eroon näistä kehoani ja sisintäni rumentavista alueista, sen parempi. Olisin valmis hyppäämään vaikka saman tien kirurgin pöydälle.:) Odotus on piinallista, etenkin kun on tällainen mielikuvitus kuin minulla.

 

Katso myös nämä

39 comments

Vastaa

>Olen niin pahoillani puolestasi, toivotaan että kaikki on hyvin ja leikkaus on vain varotoimenpide!

Vastaa

>Olen niin pahoillani puolestasi, toivotaan että kaikki on hyvin ja leikkaus on vain varotoimenpide!

Vastaa

>Olen niin pahoillani puolestasi, toivotaan että kaikki on hyvin ja leikkaus on vain varotoimenpide!

Vastaa

>Oivoi. Tuo ”löysässä hirressä roikkuminen” on kyllä kamalinta mitä tiedän. Paljon positiivisia ajatuksia ja voimia sinne suuntaan.

Vastaa

>Oivoi. Tuo ”löysässä hirressä roikkuminen” on kyllä kamalinta mitä tiedän. Paljon positiivisia ajatuksia ja voimia sinne suuntaan.

Vastaa

>Oivoi. Tuo ”löysässä hirressä roikkuminen” on kyllä kamalinta mitä tiedän. Paljon positiivisia ajatuksia ja voimia sinne suuntaan.

Vastaa

>Kuka tahansa olisi varmaan samoilla mielin kuin sinä, jos olisi jo joutunut kokemaan yhtä rankkoja asioita :( Tiedän ettei tämä paljon auta, mutta toivon sinulle onnea leikkaukseen ja kaikesta huolimatta hyvää mieltä. Muista, että elämän pienistä iloista saa yllättävän paljon voimaa jaksaa eteenpäin :)

Vastaa

>Kuka tahansa olisi varmaan samoilla mielin kuin sinä, jos olisi jo joutunut kokemaan yhtä rankkoja asioita :( Tiedän ettei tämä paljon auta, mutta toivon sinulle onnea leikkaukseen ja kaikesta huolimatta hyvää mieltä. Muista, että elämän pienistä iloista saa yllättävän paljon voimaa jaksaa eteenpäin :)

Vastaa

>Kuka tahansa olisi varmaan samoilla mielin kuin sinä, jos olisi jo joutunut kokemaan yhtä rankkoja asioita :( Tiedän ettei tämä paljon auta, mutta toivon sinulle onnea leikkaukseen ja kaikesta huolimatta hyvää mieltä. Muista, että elämän pienistä iloista saa yllättävän paljon voimaa jaksaa eteenpäin :)

Vastaa

>oi voi :/ ..tosi kurjaa. On kyllä kamala tunne kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan jos on edes pieni sairaudesta. Voimia sulle!

Vastaa

>oi voi :/ ..tosi kurjaa. On kyllä kamala tunne kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan jos on edes pieni sairaudesta. Voimia sulle!

Vastaa

>oi voi :/ ..tosi kurjaa. On kyllä kamala tunne kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan jos on edes pieni sairaudesta. Voimia sulle!

Vastaa

>Voimia sinulle kovasti! Toivotaan parasta, ettei luomesta löydy mitään vaarallista ja se poistetaan varmuuden vuoksi vain.Pahinta on juuri odottaminen ja kun siihen yhdistetään vielä vilkas mielikuvitus, niin ei tosiaan pahemmin nukuta. :(

Vastaa

>Voimia sinulle kovasti! Toivotaan parasta, ettei luomesta löydy mitään vaarallista ja se poistetaan varmuuden vuoksi vain.Pahinta on juuri odottaminen ja kun siihen yhdistetään vielä vilkas mielikuvitus, niin ei tosiaan pahemmin nukuta. :(

Vastaa

>Voimia sinulle kovasti! Toivotaan parasta, ettei luomesta löydy mitään vaarallista ja se poistetaan varmuuden vuoksi vain.Pahinta on juuri odottaminen ja kun siihen yhdistetään vielä vilkas mielikuvitus, niin ei tosiaan pahemmin nukuta. :(

Vastaa

>Onpa raskasta! Epätietoisuus on aivan kamalaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Voimia!

Vastaa

>Onpa raskasta! Epätietoisuus on aivan kamalaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Voimia!

Vastaa

>Onpa raskasta! Epätietoisuus on aivan kamalaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Voimia!

Vastaa

>Jennil: Kiitos! Sitä minäkin todella toivon!Kiki: Niinpä, lyhytkin aika tuntuu todella pitkältä!:/ Mutta kiitos!Heydee: Kiitos! Se on aivan totta, että niitä pieniä asioita osaa ikävien tapahtumien keskellä arvostaa kummasti ja nimenomaan juuri niitä pieniä arjen asioita silloin eniten kaipaakin.:)Chica: Heh sepä se. Se mielikuvitus on kaikkein pahinta. Kunpa olisi on/off -nappula jota voisi illan tultua painaa, niin saisi levättyä!:)Pinja2: Kiitos! Peukut ja varpaat on tosiaan pystyssä täällä päässä!:) Odottaminen on kamalaa, mutta onneksi odottamisaika on ”lyhyt”: viikko + aika tulosten saamiseen. Tavallaan sitä hetkeä kuitenkin pelkää hirveästi: ei ole valmis kuulemaan sitä huonompaa vaihtoehtoa, joten tavallaan tuudittautuu mieluummin olotilaan, jossa kaikki vaihtoehdot, se hyväkin, on vielä avoinna! Kummallinen on ihmismieli!:)

Vastaa

>Jennil: Kiitos! Sitä minäkin todella toivon!Kiki: Niinpä, lyhytkin aika tuntuu todella pitkältä!:/ Mutta kiitos!Heydee: Kiitos! Se on aivan totta, että niitä pieniä asioita osaa ikävien tapahtumien keskellä arvostaa kummasti ja nimenomaan juuri niitä pieniä arjen asioita silloin eniten kaipaakin.:)Chica: Heh sepä se. Se mielikuvitus on kaikkein pahinta. Kunpa olisi on/off -nappula jota voisi illan tultua painaa, niin saisi levättyä!:)Pinja2: Kiitos! Peukut ja varpaat on tosiaan pystyssä täällä päässä!:) Odottaminen on kamalaa, mutta onneksi odottamisaika on ”lyhyt”: viikko + aika tulosten saamiseen. Tavallaan sitä hetkeä kuitenkin pelkää hirveästi: ei ole valmis kuulemaan sitä huonompaa vaihtoehtoa, joten tavallaan tuudittautuu mieluummin olotilaan, jossa kaikki vaihtoehdot, se hyväkin, on vielä avoinna! Kummallinen on ihmismieli!:)

Vastaa

>Jennil: Kiitos! Sitä minäkin todella toivon!Kiki: Niinpä, lyhytkin aika tuntuu todella pitkältä!:/ Mutta kiitos!Heydee: Kiitos! Se on aivan totta, että niitä pieniä asioita osaa ikävien tapahtumien keskellä arvostaa kummasti ja nimenomaan juuri niitä pieniä arjen asioita silloin eniten kaipaakin.:)Chica: Heh sepä se. Se mielikuvitus on kaikkein pahinta. Kunpa olisi on/off -nappula jota voisi illan tultua painaa, niin saisi levättyä!:)Pinja2: Kiitos! Peukut ja varpaat on tosiaan pystyssä täällä päässä!:) Odottaminen on kamalaa, mutta onneksi odottamisaika on ”lyhyt”: viikko + aika tulosten saamiseen. Tavallaan sitä hetkeä kuitenkin pelkää hirveästi: ei ole valmis kuulemaan sitä huonompaa vaihtoehtoa, joten tavallaan tuudittautuu mieluummin olotilaan, jossa kaikki vaihtoehdot, se hyväkin, on vielä avoinna! Kummallinen on ihmismieli!:)

Vastaa

>Ele: Kiitos kommentistasi!

Vastaa

>Ele: Kiitos kommentistasi!

Vastaa

>Ele: Kiitos kommentistasi!

Vastaa

>Voi, epätietous ja odottaminen on varmasti kaikkein raskainta, ei ihme jos uni ei tule. Toivottavasti kaikki kääntyy pian hyväksi, paljon voimia!

Vastaa

>Ootko saanut leikkaukselle jo ajankohdan?Mulla on maanantaina seuraava kontrolli. Edellisessä kontrollissa muutama viikko sitten ei onneksi ilmennyt mitään, mutta ne ei aio kuvata mun luomia, eli olen nyt itse vastuussa siitä että huomaan pienimmätkin muutokset… Ei kai auta kuin kuvata ne itse! Joten sulla on kuitenkin siitä ”ihana” tilanne, että pääset poistattamaan luomen ja sen jälkeen voi olla taas rauhallisin mielin kun ei joudu elämään epätoivossa.Toivottavasti luomi on puhdas! Olet ajatuksissani!

Vastaa

>Voi sinua :( En edes esitä ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu, mutta lupaan olla hengessä mukana <3 Halauksia <3

Vastaa

>Oho, siis epätietoisuudessa piti kirjoittaa… Mutta toivottavasti myös epätoivo kaikkoaa!

Vastaa

>Järkevästi ajatellen kannattaa yrittää olla huoleton (sen kun pystyy), ei ainakaan kannata olla epätoivosen peloissaan. Mun keinoni pahoissa tilanteissa on että miettii sitä tilannetta kun tilanne on selvinnyt hyvin, ja voi ajatella että voi voi otinpa sen raskaasti ja IHAN TURHAAN! Että jos olisin silloin tiennyt tämän niin en olisi vaivannut itseäni sillä niin paljon. Ihmisen mieli on täynnä pelkoja, välillä muka niin todentuntuisia vaikka useimmiten ovat pohjaa vailla (tiedän, sinun sairautesi on ollut vakavaa). Jos vaan pystyt, saat vapaasti kokeilla ajatusmalliani!:) Tod. näk ei paha juttu, jos on, se hoidetaan!. Vasta tosiasioita voi surra, nyt on hyvä juttu että tämän luomen poistavat vaivaamasta mieltä! Tsemppiä kauheesti!

Vastaa

>voi ei, voimia sulle! toivottavasti kaikki sujus hyvin.

Vastaa

>Jaksamisia! <3

Vastaa

>Bea: Kiitos kommentistasi!:)Herttainen: Kiitos! Minäkin toivon koko sydämestäni, että tästä luomesta ei löydy mitään.Siitä olen kyllä iloinen, että seurataan näinkin tarkasti ja että asia todella otetaan vakavasti! Seuraan jopa liiankin tarkkaan omaa ihoani ja luomiani, joten on huojentavaa näyttää niitä ”terveille” silmille.Aika ei vielä ole tarkentunut, mutta näillä näkymin operaatio on viikon kuluttua perjantaina tai sitten heti seuraavan viikon alkuviikosta. Yritän kuitenkin pitää kiinni tuosta perjantain ajasta, sillä mitä nopeammin sen parempi. Olen kovasti miettinyt sitä, että joutuuko näiden pelkojen ja ihonsa tarkkailun kanssa nyt sitten elämään koko loppuelämänsä (joka toivottavasti on pitkä), sillä kaikista luomista ei kuitenkaan voi päästä eroon. Tottakai terve tarkkailu on hyvästä, mutta ei pelkoon sekoittunut jatkuva joka kohdan syynäys suurennuslasi kourassa.Vilma: Kiitos kauniista kommentistasi!

Vastaa

>Mcole: Olet aivan oikeassa. Ja kun kylmällä järjellä asioita ajattelee, niin tuohan on paljon terveempi lähtökohta. On vain vaikea päästä irti ajatuksesta, että jos jokin onkin jo niin pitkällä tai jotain sellaista, ettei sitä välttämättä voi enää hoitaa. Reagoin yleensäkin kovin tunnepitoisesti asioihin, joten vaikka järki sanoisi mitä, ja sen avulla saankin asiat pidettyä päivisin hallinnassa, niin viimeistään sitten illalla mieli alkaa mustua. Paljon on siis vielä opittavaa!:)Jessi: Kiitos sinulle kommentistasi!:)Ragdoll: Kiitos!:)

Vastaa

>Voimia! Epätietoisuus on kyllä kaikkein pahinta. Toivotaan, että kaikki menee hyvin!

Vastaa

>Jaksamista sinulle! Katsoin juuri inhimillisen tekijän kakkoselta, ohjelman aiheena oli syöpä, sen kokeneiden ja syöpätutkijan silmin. Ei sitä oikein pysty edes ymmärtämään tunneskaalaa kun ei ole itse vastaavaa kokenut, mutta toivon että leikkausta edeltävät päiväsi menevät nopeasti ja saat paljon tukea ja positiivista tsemppiä rakkaimmiltasi!

Vastaa

>En voi sanoa tietäväni miltä susta tuntuu, mutta siitä huolimatta täältä lähtee tsemppiä sinne päin. Ethän mieti asiaa liikaa, vaan keskity mukaviin asioihin. Toivotaan ja uskotaan, että leikkaus on vain varotoimenpide. :)

Vastaa

>Ella: Kiitos, sitä tosiaan toivon!Lotte K: Kiitos! Onneksi tosiaan on läheisiä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksiaan vaikka keskellä yötä! Kummasti helpottaa arkea, olemista ja odottamista. Surullisen yleisiä tuntuvat syövät olevan, onneksi myös hoitomuodot kehittyvät!Chanchan: Kiitos kommentistasi! Onneksi tässä on päällä muutto ja muuta häslinkiä, niin pysyvät ajatukset väkisinkin jotenkin kurissa. Vielä kun saisi nuo ilta-ajatukset kuriin!:)

Vastaa

>Voi kamalaa! Uskon, että henkinen tuska on koko ajan läsnä ja piinaava<3 Miten melanoomasi silloin aikanaan havaittiin?

Vastaa

>Heini: Olin lähdössä Malesiaan vaihtoon, joten ennen vaihtoa halusin hoitaa kaikki terveysasiat kuntoon, eli käydä hammaslääkärillä, ottamassa rokotteet jne. Koska tiesin, että olen lähdössä aurinkoiseen paikkaan, halusin käydä ennen matkaa varmuuden vuoksi poistattamassa pari luomistani, lähinnä siksi, että ne olivat näkyvillä paikoilla, joihin aurinko pääsisi helposti osumaan, joten halusin minimoida tarpeen huolehtia matkalla mistään terveyteen liittyvästä asioista.Kyseinen luomi, josta melanoomaa löytyi oli sellainen, jota lääkäri ei ensiksi kokenut tarpeelliseksi poistaa, vaan sanoi, että voisin aivan hyvin jättää sen matkan jälkeiseen aikaan. Hän kuitenkin pyysi vielä toisen lääkärin katsomaan, joka sitten sanoi, että otetaan se nyt saman tien pois kun aikaa kerta seuraavan potilaan tuloon on. Hyvä niin.Ennätin jo lähteä Malesiaan ja unohtaa asian, enkä varmasti unohda sitä hetkeä kun puhelimeni soi. Minua oli yritetty jo tavoittaa jonkin aikaa, mutta koska olin vaihtanut puhelinliittymäni paikalliseen eikä posti minua tavoittanut, kesti informaationkin perille tulo. Lopulta lääkäri oli tavoittanut äitini, jonka myötä hän sitten tavoitti minutkin. Poikaystäväni oli bussiasemalla ostamassa lippuja Singaporeen ja minä odottelin ulkona. Romahdin saman tien kun kuulin sanat ”löytynyt melanoomaa”, enkä pystynyt enää jatkamaan puhelua. Vaan jouduin kokoamaanitseäni tovin, ennen kuin pystyin kuulemaan rauhallisesti lääkäriä. Se oli kamalaa. En enää koskaan halua sellaista puhelua! Nyt olenkin ensimmäisenä kannustamassa toimiin jokaista, joka pohtii jonkun luomensa poistoa, enkä itse enää odota hetkeäkään, jos joku luomi herättää huomioni vaan syöksyn suoraan lääkäriin!:)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.