Voi, tämä MouMoun minulle lähettämä haaste oli ihana, mutta haastava, sillä unelmoin hyvin hyvin monesta asiasta ja oli vaikea valita niistä vain viisi. Moni unelmani ja haaveni on jo toteutunut tai lupaavasti matkalla kohti toteutumistaan, mutta siitä huolimatta, en halua koskaan lakata unelmoimasta.
Monet unelmistani koostuvat pienistä arkisista unelmista; täydellisestä mekosta, omasta vaatehuoneesta, pitkästä lomasta ja kauniista, kestävistä sekä jalassa täydellisistä kengistä. Osa unelmastani on yhteiskunnallisia, maailmaa paikkaavia ja parantavia. Sitten on niitä perinteisempiä unelmia, jotka ovat pikemminkin tavoitteita, sillä niitä kohti omat valinnat tähtäävät. Tässä luettelemani unelmat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä.

1. Unelmoin matkustuksesta.

Haluaisin kiertää mailman ääriä myöten rakkaani kanssa. Haluaisin tutustua jokaiseen kylään, kaupunkin, metsään ja aavikkoon. Haluan nähdä ja oppia uutta ja laajentaa maailmankatsomustani ja tietouttani. Maailma on niin täynnä upeita paikkoja ja aikaa vain niin vähän. Haluaisin saavuttaa elämässäni tilanteen, että lähtö on mahdollista, eikä sitä estä työ tai raha. Toki tunnen matkustaessani pienen pistoksen, sillä haluan tehdä ekologisia valintoja, ja niitä arjessa parhaani mukaan teenkin. Matkustus ei ole se ekologisin harrastus, vaikka toki sitä voi sitä tukien myös toteuttaa. Sallittakoon minulle tämä pahe.

2. Unelmoin kodista,

kodista täynnä rakkautta ja onnelllisuutta. Olen niin pitkään asunut poikaystäväni nurkissa, että tärisen ilosta kun käymme näytöissä katsomassa yhteistä asuntoa. Minun unelmakotiini kuuluu kaksi onnellista ja rakastavaa ihmistä, laajempaa kokonaisuutta (perhettä) en tarvitse, jotta kotini olisi täydellinen. Koti –sana, maistuu niin uskomattoman hyvälle!

3. Unelmoin pitkästä terveestä elämästä.

Kuten on jo aikaisemmin tullut ilmi, olen äärimmäisen herkkä terveyttäni koskevissa asioissa. Pahimpia pelkojani on vakava sairastuminen. Olen aina pelännyt klassista ”huonoja uutisia” –soittoa lääkäriltä, ja voin sanoa, sellaisen kokeneena, ettei pelon kohtaaminen todella auttanut asiaa, vaan päin vastoin, toi sen vielä konkreettisemmin mukaan arkeen. Haluan ja toivon pitkää tervettä elämää, tämä pitää sisällään niin fyysisen kuin psyykkisenkin hyvinvoinnin, sillä usein nehän kulkevat käsikädessä.

4. Unelmoin unelmatyöstä.

En vielä tiedä mikä tai missä se on. Mutta jossain se odottaa minua.:)

5. Viimeisin unelmani, muttei vähäpätöisin, on hyvin henkilökohtainen, mutta avaan sen silti tähän. Rakas pikkuveljeni, ainoa sisarukseni, on kehitysvammainen, ja toivon todella sydämeni pohjasta toivon hänelle kaikkea hyvää. Harras haaveeni on, että tulevaisuudessa hän kykenisi ja oppisi elämään itsenäisesti ja hoitamaan arkipäivän pieniä asioita. Ja ennen kaikkea toivon, että hänen olisi mahdollista löytää ja kokea elämänsä aikana rakkaus ja ystävyys. Tunnen suurta tuskaa läheltä seuratessani ympäristön negatiivista reagointia häneen kömpelön motoriikan vaikeaselkoisen puheen takia ja tämän vaikutuksesta itsetuntoon. Se saa tuntemaan suunnatonta kiukkua. Toivon hänelle ja muille samassa tilanteessa oleville pelkkää hyvää.

Haasteen siirrän eteenpäin Ellalle.:)

 

Katso myös nämä

15 comments

Vastaa

>Voi, unelmasi toteutui. Olet rohkea, kun kerroit pikkuveljestäsi täällä.<3 Voimia sinulle ja koko perheellenne! Kauniita unelmia sinullakin. Näitä on ihana lukea.:)

Vastaa

>Voi, unelmasi toteutui. Olet rohkea, kun kerroit pikkuveljestäsi täällä.<3 Voimia sinulle ja koko perheellenne! Kauniita unelmia sinullakin. Näitä on ihana lukea.:)

Vastaa

>Voi, unelmasi toteutui. Olet rohkea, kun kerroit pikkuveljestäsi täällä.<3 Voimia sinulle ja koko perheellenne! Kauniita unelmia sinullakin. Näitä on ihana lukea.:)

Vastaa

>Voi, unelmasi toteutui. Olet rohkea, kun kerroit pikkuveljestäsi täällä.<3 Voimia sinulle ja koko perheellenne! Kauniita unelmia sinullakin. Näitä on ihana lukea.:)

Vastaa

>Voi, unelmasi toteutui. Olet rohkea, kun kerroit pikkuveljestäsi täällä.<3 Voimia sinulle ja koko perheellenne! Kauniita unelmia sinullakin. Näitä on ihana lukea.:)

Vastaa

>Upeaa, että veljellesi on siunaantunut niin välittävä sisko! Ei sekään ole itsestäänselvyys että kaikki perheenjäsenet hyväksytään. Tottakai luonnollista että vanhemmat on jossain vaiheessa tosi noloja, mutta niin paljon on sisarusten välistä kiusaamista. Ja vaikka kaveriporukkansa kanssa esim. siskoaan kiusaava veli olisikin kuinka kotona hyvää pataa, ei se silti tunnu hyvältä.Meillä jokaisella olisi niin paljon opittavaa niiltä, joille kaikki asiat elämässä ei olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia. Itse yritän aina vähän laajentaa ymmärrystäni ja maailmaani tutustumalla niihin ihmisiin. Yksi lukiokaveri toimi keharikaverina ja se on mielettömän hyvä idea.Minäkin toivon, että veljesi saisi kokea onnistumisia ja joskus tosiaan elää itsenäisesti. Onneksi vammaiset ihmiset usein ovat todella iloisia (vaikka voin kuvitella että myös paljon masennusta on esim. yksinäisyyden vuoksi) ja osaavat olla onnellisia pienistäkin asioista kun me muut vain rutkutetaan. Ihania päivänpaisteita on down-ihmiset, vaikka osaavathan he olla myös todella pettyneitä ja vihaisia, pääasiassa kuitenkin iloisia :)Ja toivottavasti löydätte yhteisen kodin, nurkissa pyöriminen todella on aika raastavaa…

Vastaa

>Upeaa, että veljellesi on siunaantunut niin välittävä sisko! Ei sekään ole itsestäänselvyys että kaikki perheenjäsenet hyväksytään. Tottakai luonnollista että vanhemmat on jossain vaiheessa tosi noloja, mutta niin paljon on sisarusten välistä kiusaamista. Ja vaikka kaveriporukkansa kanssa esim. siskoaan kiusaava veli olisikin kuinka kotona hyvää pataa, ei se silti tunnu hyvältä.Meillä jokaisella olisi niin paljon opittavaa niiltä, joille kaikki asiat elämässä ei olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia. Itse yritän aina vähän laajentaa ymmärrystäni ja maailmaani tutustumalla niihin ihmisiin. Yksi lukiokaveri toimi keharikaverina ja se on mielettömän hyvä idea.Minäkin toivon, että veljesi saisi kokea onnistumisia ja joskus tosiaan elää itsenäisesti. Onneksi vammaiset ihmiset usein ovat todella iloisia (vaikka voin kuvitella että myös paljon masennusta on esim. yksinäisyyden vuoksi) ja osaavat olla onnellisia pienistäkin asioista kun me muut vain rutkutetaan. Ihania päivänpaisteita on down-ihmiset, vaikka osaavathan he olla myös todella pettyneitä ja vihaisia, pääasiassa kuitenkin iloisia :)Ja toivottavasti löydätte yhteisen kodin, nurkissa pyöriminen todella on aika raastavaa…

Vastaa

>Upeaa, että veljellesi on siunaantunut niin välittävä sisko! Ei sekään ole itsestäänselvyys että kaikki perheenjäsenet hyväksytään. Tottakai luonnollista että vanhemmat on jossain vaiheessa tosi noloja, mutta niin paljon on sisarusten välistä kiusaamista. Ja vaikka kaveriporukkansa kanssa esim. siskoaan kiusaava veli olisikin kuinka kotona hyvää pataa, ei se silti tunnu hyvältä.Meillä jokaisella olisi niin paljon opittavaa niiltä, joille kaikki asiat elämässä ei olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia. Itse yritän aina vähän laajentaa ymmärrystäni ja maailmaani tutustumalla niihin ihmisiin. Yksi lukiokaveri toimi keharikaverina ja se on mielettömän hyvä idea.Minäkin toivon, että veljesi saisi kokea onnistumisia ja joskus tosiaan elää itsenäisesti. Onneksi vammaiset ihmiset usein ovat todella iloisia (vaikka voin kuvitella että myös paljon masennusta on esim. yksinäisyyden vuoksi) ja osaavat olla onnellisia pienistäkin asioista kun me muut vain rutkutetaan. Ihania päivänpaisteita on down-ihmiset, vaikka osaavathan he olla myös todella pettyneitä ja vihaisia, pääasiassa kuitenkin iloisia :)Ja toivottavasti löydätte yhteisen kodin, nurkissa pyöriminen todella on aika raastavaa…

Vastaa

>Upeaa, että veljellesi on siunaantunut niin välittävä sisko! Ei sekään ole itsestäänselvyys että kaikki perheenjäsenet hyväksytään. Tottakai luonnollista että vanhemmat on jossain vaiheessa tosi noloja, mutta niin paljon on sisarusten välistä kiusaamista. Ja vaikka kaveriporukkansa kanssa esim. siskoaan kiusaava veli olisikin kuinka kotona hyvää pataa, ei se silti tunnu hyvältä.Meillä jokaisella olisi niin paljon opittavaa niiltä, joille kaikki asiat elämässä ei olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia. Itse yritän aina vähän laajentaa ymmärrystäni ja maailmaani tutustumalla niihin ihmisiin. Yksi lukiokaveri toimi keharikaverina ja se on mielettömän hyvä idea.Minäkin toivon, että veljesi saisi kokea onnistumisia ja joskus tosiaan elää itsenäisesti. Onneksi vammaiset ihmiset usein ovat todella iloisia (vaikka voin kuvitella että myös paljon masennusta on esim. yksinäisyyden vuoksi) ja osaavat olla onnellisia pienistäkin asioista kun me muut vain rutkutetaan. Ihania päivänpaisteita on down-ihmiset, vaikka osaavathan he olla myös todella pettyneitä ja vihaisia, pääasiassa kuitenkin iloisia :)Ja toivottavasti löydätte yhteisen kodin, nurkissa pyöriminen todella on aika raastavaa…

Vastaa

>Upeaa, että veljellesi on siunaantunut niin välittävä sisko! Ei sekään ole itsestäänselvyys että kaikki perheenjäsenet hyväksytään. Tottakai luonnollista että vanhemmat on jossain vaiheessa tosi noloja, mutta niin paljon on sisarusten välistä kiusaamista. Ja vaikka kaveriporukkansa kanssa esim. siskoaan kiusaava veli olisikin kuinka kotona hyvää pataa, ei se silti tunnu hyvältä.Meillä jokaisella olisi niin paljon opittavaa niiltä, joille kaikki asiat elämässä ei olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia. Itse yritän aina vähän laajentaa ymmärrystäni ja maailmaani tutustumalla niihin ihmisiin. Yksi lukiokaveri toimi keharikaverina ja se on mielettömän hyvä idea.Minäkin toivon, että veljesi saisi kokea onnistumisia ja joskus tosiaan elää itsenäisesti. Onneksi vammaiset ihmiset usein ovat todella iloisia (vaikka voin kuvitella että myös paljon masennusta on esim. yksinäisyyden vuoksi) ja osaavat olla onnellisia pienistäkin asioista kun me muut vain rutkutetaan. Ihania päivänpaisteita on down-ihmiset, vaikka osaavathan he olla myös todella pettyneitä ja vihaisia, pääasiassa kuitenkin iloisia :)Ja toivottavasti löydätte yhteisen kodin, nurkissa pyöriminen todella on aika raastavaa…

Vastaa

>Moumou: Kiitos!;)Herttainen: Itsekin olen monta kertaa miettinyt tuota keharikaveriksi ryhtymistä, ja luulenpa, että kun oma arki tästä vakautuu, aionkin toimintaan ryhtyä. Veljelleni on jo pitkään etsitty kaveria, esim. viemään joskus elokuviin tms. pientä, mutta lukuisista ilmoituksista huolimatta, ketään ei kiinnostunutta ei ole löytynyt. Se on tosi surullista. Tokihan veljelläni on minut ja äitini, mutta tekisi todella hyvää viettää edes hieman aikaa samaa sukupuolta olevan seurassa.Keharikavereille on tosi kova kysyntä, ja toivonkin, että myös veljelleni löytyisi joku pitkäaikainen kaveri, se tulisi todella tarpeeseen.

Vastaa

>Moumou: Kiitos!;)Herttainen: Itsekin olen monta kertaa miettinyt tuota keharikaveriksi ryhtymistä, ja luulenpa, että kun oma arki tästä vakautuu, aionkin toimintaan ryhtyä. Veljelleni on jo pitkään etsitty kaveria, esim. viemään joskus elokuviin tms. pientä, mutta lukuisista ilmoituksista huolimatta, ketään ei kiinnostunutta ei ole löytynyt. Se on tosi surullista. Tokihan veljelläni on minut ja äitini, mutta tekisi todella hyvää viettää edes hieman aikaa samaa sukupuolta olevan seurassa.Keharikavereille on tosi kova kysyntä, ja toivonkin, että myös veljelleni löytyisi joku pitkäaikainen kaveri, se tulisi todella tarpeeseen.

Vastaa

>Moumou: Kiitos!;)Herttainen: Itsekin olen monta kertaa miettinyt tuota keharikaveriksi ryhtymistä, ja luulenpa, että kun oma arki tästä vakautuu, aionkin toimintaan ryhtyä. Veljelleni on jo pitkään etsitty kaveria, esim. viemään joskus elokuviin tms. pientä, mutta lukuisista ilmoituksista huolimatta, ketään ei kiinnostunutta ei ole löytynyt. Se on tosi surullista. Tokihan veljelläni on minut ja äitini, mutta tekisi todella hyvää viettää edes hieman aikaa samaa sukupuolta olevan seurassa.Keharikavereille on tosi kova kysyntä, ja toivonkin, että myös veljelleni löytyisi joku pitkäaikainen kaveri, se tulisi todella tarpeeseen.

Vastaa

>Moumou: Kiitos!;)Herttainen: Itsekin olen monta kertaa miettinyt tuota keharikaveriksi ryhtymistä, ja luulenpa, että kun oma arki tästä vakautuu, aionkin toimintaan ryhtyä. Veljelleni on jo pitkään etsitty kaveria, esim. viemään joskus elokuviin tms. pientä, mutta lukuisista ilmoituksista huolimatta, ketään ei kiinnostunutta ei ole löytynyt. Se on tosi surullista. Tokihan veljelläni on minut ja äitini, mutta tekisi todella hyvää viettää edes hieman aikaa samaa sukupuolta olevan seurassa.Keharikavereille on tosi kova kysyntä, ja toivonkin, että myös veljelleni löytyisi joku pitkäaikainen kaveri, se tulisi todella tarpeeseen.

Vastaa

>Moumou: Kiitos!;)Herttainen: Itsekin olen monta kertaa miettinyt tuota keharikaveriksi ryhtymistä, ja luulenpa, että kun oma arki tästä vakautuu, aionkin toimintaan ryhtyä. Veljelleni on jo pitkään etsitty kaveria, esim. viemään joskus elokuviin tms. pientä, mutta lukuisista ilmoituksista huolimatta, ketään ei kiinnostunutta ei ole löytynyt. Se on tosi surullista. Tokihan veljelläni on minut ja äitini, mutta tekisi todella hyvää viettää edes hieman aikaa samaa sukupuolta olevan seurassa.Keharikavereille on tosi kova kysyntä, ja toivonkin, että myös veljelleni löytyisi joku pitkäaikainen kaveri, se tulisi todella tarpeeseen.

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.