Olen viimeisten vuosien aikana huomannut kaipaavani kahta pinnallisen pientä asiaa aivan erityisen kovasti, ehkä siksi, että ne aiemmin kuuluivat arkeeni ja kuluneina vuosina päivätöiden takia eivät vain ole mitenkään olleet mahdollisia. Toinen kaipaukseni kohde on niinkin yksinkertainen kuin kaupunki arkipäivänä, silloin kun on aivan omanlaisensa rauhallinen tunnelma, sellainen, jota ei koskaan onnistu viikonloppuna tavoittamaan. Niinpä haaveilen rennosta kahvihetkestä keskellä päivää, kiireettömästi istuen ja tunnelmoiden rauhaa, jota arkipäivän hiljaiset tunnit tuovat mukanaan. Viimeisenä kuutena vuotena arkivapaat ovat menneet lähes aina matkoilla ja jos olen keskustassa töiden puitteissa poikennut, on ollut kiire tapaamisesta toiseen tai työpaikalle. Jos olenkin take away -kahvin ehtinyt napata mukaan, on kellon tikitys jyskyttänyt takaraivossa ja tilanne on ollut kaukana siitä kiireettömästä hetkestä, jota ikävöin. Koska olen tyystin toisessa suunnassa töissä, on muutenkin keskusta arkipäivinä kutsunut harvemmin ja viikonloppuisin tunnelma ei enää ole sama, jokin on toisin.
Toinen syvästi kaipaamani asia on aamujumpat. Opiskeluaikoina rakastin aamupäivän rauhallisia jumppatunteja, puolityhjää jumppasalia, aamupäivän auringon vilahtelua ikkunoista ja energisoivaa päivänaloitusta. Tiedättekin jo, että olen aamu-uninen, joten ennen aamuysiä olen vielä niin koomassa, että aamujumppa tarkoittaa itselle rehellisemmin aamupäivän jumppaa. Se kaikki on ollut käytännössä täysin mahdotonta päivätöissä. Viimeisten vuosien ajan työmatka on pysytelly 50-55 minuutin paikkeilla suuntaansa, olen siis päivittäin ollut riippuvainen joukkoliikenteestä ja körötellyt naapurikaupunkiin keskelle toimistokeskittymää, mikä on varmistanut sen, että joudun lähtemään aikaisin ja kotiudun myöhään. Aikaisin jumppa-aika siis koskaan on ollut myöhäisiltapäivän hetkinä, juuri ruuhkaisimpana aikana ja nuutuneena päivän jäljiltä. Tulevaisuudessa toivon löytäväni työpaikan lähempää kotia, pienen bussimatkan päästä tai keskustan tuntumasta, sillä kaksi tuntia päivässä bussissa istuen vuosien ajan tuntuu jotenkin hölmöltä – niin paljon mieluummin käyttäisin sen ajan jotenkin muuten.
Niinpä olen luvannut itselleni, että ensi kuussa istahdan itsekseni kahvittelemaan keskellä päivää. Nappaan mukaan kirjan tai läppärin, ja istun ikkunan viereen sivusilmällä seuraamaan arkipäivän kaupunkielämää. Annan tilaa ajatuksille ja olen läsnä hetkessä. Toinen lupaus itselle on liikunta, ei pelkästään aamuliikunta, vaan liikunta ylipäätään. Vaikka olen liikkunut päivätöissä ollessanikin, janoan silti enemmän ja kiirettömämpää. Huokaisen helpotuksesta, että saan ainutlaatuisen tilaisuuden siihen, ettei kalenteria tarvitse vilkuilla viikkoja eteenpäin ja ruksia satunnaisia lovia, joissa hammasta purren rynniä juuri sinä tiettynä hetkenä muiden kaltaisten kanssa salille, huvitti tai ei. Niinpä taskussa polttelee tuoreet sali- ja jumppakortit sekä tänään ostettu kortti hot joogaan. Ei, en ole koskaan käynyt hot joogassa, mutta päätin repäistä ja ostin sinne samantien 10 kerran kortin. Nyt kun on aikaa, tahdon kokeilla, ja koska olen kaikkea muuta kuin taipuisa, ajattelin hot joogan olevan itselle hyvä paikka aloittaa. Arkivapaat ja aamupäiväliikunta kuulostavat ihanan ylelliseltä!
20 comments
Susanna89
Pitkät bussimatkat ovat kyllä uuvuttavia joka päiväisinä, puhumattakaan siitä jos olisi niin paljon ruuhkaa ettei tilaa istua. Minulla sen sijaan koulut olivat aina kaukana kotoa, jolloin piti joko kävellä pitkä matka tai mennä bussilla, niitä hetkiä en kaipaa.
Anna-Maria
Ihan totta, ruuhka on ihan oma lukunsa, samoin kuin harmillista on yksi tai useampi vaihto – etenkin näin talviaikaan! Sitä ei kyllä tule ikävä :)
Maria.
Komppaan! Kasvava valon määrä on omiaan tuomaan energiaa omantahtisiin päiviin. Myös omassa elämäntilanteessani pystyn aika ajoin nauttimaan kiireettömistä arkipäivien kahvilahetkistä sekä aamuliikunnasta, joten ymmärrän 100% haaveesi taustat.
Anna-Maria
Oi, tuo mahdollisuus on kyllä niin luksusta – tulen kyllä nyt nauttimaan ja arvostamaan noita hetkiä, kun niihin jälleen on tilaisuus :) Ja täysin totta tuo kevättä kohti menemisen merkitys, valon määrän lisääntyminen tekee varmasti ihmeitä jaksamiselle! En malta odottaa :)
Sari
Kuulostaa niin ihanalta:) Varmasti nautit tästä breikistä ja se tekee sinulle hyvää! Ihan ihmettelen, miten olet jaksanut noiden työmatkojen kanssa. Päivät ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Tilasin muuten sen sun suositteleman luomivärin (aiempi postaus) ja tämän eka päivän kokemuksen perusteella voin sanoa samaa eli on ihan huippuluomiväri. Levittyy hyvin, runsapigmenttinen ja pysyy myös.
Anna-Maria
Kiitos ihanista kannustussanoista! Niin totta, luulen tämän tekevän hyvää kokonaisvaltaisemmin kuin uskonkaan :) Ja vuosi toisensa jälkeen noita pitkiä työmatkoja päivittäin ravanneena tiedän ainakin, etten hevillä samaan rumbaan lähde, ja jatkossa osaan kiinnittää huomiota itse työn lisäksi työmatkaan.
Mahtava kuulla, että ensivaikutelma luomiväripaletille oli hyvä! Itse olen tykännyt kanssa, ja värit toimivat ihanasti yksiin, pelaten niin arkeen kuin iltaankin :)
Pauliina
Olen onneksi sellaisessa työssä, että pystyn jakamaan puolet työtunneista haluamilleni tunneille (käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teen aamupäivän aikataulutettuja töitä ja jatkan myöhään iltapäivällä tai vasta illalla aikatauluttamattomia), siksi ehdin aina välillä viettämään kiireettömän hetken keskustassa ennen kuin muiden työt loppuvat. Kun sitten viikonloppuna erehtyy samaan kahvilaan, jossa viikolla istui rauhassa, niin järkytys on melkoinen: jonottamista! pöydät täynnä! melua! ihmiset tungeksivat! Arkihetkiä kyllä osaa siinä vaiheessa arvostaa.
Anna-Maria
Voih, tuo tietty vapaus on kyllä luksusta – vastaavaa vähemmän kellonaikoihin (ja paikkaan työmatkan takia) sidottua työtä olisin enemmän kaivannut! Toivottavasti jatkossa sen tyyppiseen työtapaan on mahdollista :)
Oi, juuri tuota arjen rauhallista miljöötä kaipaan, viikonloppuna kaikki on toisin! Käytiin kerran eräänä arkipäivänä Ekbergillä brunssilla ja voih, se oli ihan toista kuin viikonloppuna – pöytä notkui yhtälailla herkkuja, mutta väkimäärä oli vain murto-osa viikonlopun ruuhkasta (plus, että saman kokonaisuuden hinta oli merkittävästi edullisempi), sitä oli kyllä ihan hämillään siitä erilaisen ihanasta ja kiireettömän rauhallisesta kokemuksesta! :)
lili
Voi miten ihanalta suunnitelmasi kuulostaa! :) Opiskelijana noista mainitsemistasi asioista saa nauttia ja tiedän jo nyt että tulen niitä joskus kaipaamaan jos tulen tekemään päivätyötä. Mukavaa viimeistä työpäivää!
Anna-Maria
Oi, nauti opiskeluajasta – itse en ehkä tajunnut tarpeeksi arvostaa noita arjen ylellisyyksiä silloin kun itse opiskelin, enkä osannut ajatella, että niitä tulisi näin ikävä kuin nyt tuli :) Nyt nautin noista pienistä asioista koko kuuden vuoden edestä ;)
Blondi / Checklist
Kuulostaa kadehdittavan ihanalta tuo aamuliikunta! Olisin itsekin silloin parhaimmillani, mutta ma-pe / 8-16 aikataulun orjana täysin mahdotonta. Sen sijaan olen itse niin keskustassa töissä, ettei keskemmälle enää pääse! :) Olen erittäin onnellinen, että kaupunki on täysin käsien ulottuvilla. Voin helposti käyttää lounastunnin vaikka kaupungilla pyörimiseen, kaupoissa käymiseen ms. En kuitenkaan asu keskustassa, joten mulle taas riittää, että näen sen arkena, vkonloppuisin en sinne edes halua:)
Mahtaa sulla olla ihana ja erilainen elämäntilanne edessä! Vautsi! :)
Anna-Maria
Voih, niin tiedän, toimistoaikaan töissäolo ei kyllä anna paljoa armoa vastaaville arjen ylellisyyksille! Mutta tuo keskustassa sijaitseva työpaikka kuulostaa kyllä ihanalta – huono puoli tosin saattaa olla olla houkutusten vähän liian likellä olo, ja itsekin varmaan tulisin notkuneeksi lounastamisen sijaan vähän turhan usein kauppoja kurkkimassa (ja vähän enemmän rahaa käyttämässä kuin mitä ruokaan menisi), hih ;) Mutta silti, toivottavasti itsekin jatkossa työt vievät keskustan suuntaan mieluummin kuin poispäin! :)
No todella, ihan mieletöntä, että tämä pitkään mielessä pyörittelemäni kausi on nyt ihan oikeasti käynnistynyt!
CURIOUSNOORA
Nautinnollisia ja ihania hetkiä sinulle. Itse kaipaan myös välillä hektisen arjen keskellä niitä piiiiitkiä ja rauhallisia aamupaloja, jolloin ei ole kiire minnekään. Noh, ehkäpä toteutan aamiaisbrunssin heti huomenna vapaapäivän kunniaksi. ;)<3
Anna-Maria
Kiitos kovasti!! Voi että, rauhalliset aamut ja aamupalat ovat kyllä parhautta – nyt aion itsekin nauttioa niistä todenteolla ja viipyillen ;)
Vivi Vinna
Viimeistä viedään! :) Huomenna on siun koko loppuelämäsi ensimmäinen päivä… Onnea vielä kerran tulevaan, olen varma, että löydät oman polkusi!
Ja voi, niin ihanilta kuulostavat mietteesi, että taidan tältä istumalta lähteä kahville pitkästä aikaa yksin ja omia ajatuksia kuulostellen, ehkä otan kirjan seuraksi.
Anna-Maria
Voih, todella, siltä juuri tuntuukin, kaiken alulta! Ihanaa ja jännittävää :)
Oi että, oma kahvihetki on aina hyvä idea, ja ihan varmasti toteutan oman päiväkahvihetkeni jo tulevalla viikolla. Ja ties vaikka ottaisin ihan tavaksi kevätkaudelle ;)
Pirre
Ihanalta arkipäivän luksukselta kuulostaa, jään jo odottamaan kuvauksiasi näistä :) itse teen perusarkirytmillä duunia, joskus otan arkivapaan ihan vaan kaupunkipäiväksi. En ole vielä tätä rohkeaa päätöstäsi kommentoinut, upea uskallus katsoa elämää eri kantilta ja olet kyllä rohkea. Kiitos että olet jakanut nämä ajatuksesi elämänmuutoksestasi kanssamme <3
Anna-Maria
Oi, tuo on niin hyvä idea irrottaa yksi vapaapäivä silloin tällöin ihan vain omaan aikaan ja kaupunkipäiväksi! Tekevät varmasti pieniä ihmeitä arjen keskellä :)
Kiitos kovasti kauniista sanoistasi ja kannustuksesta – aivan ihanaa, että olette siellä näitä mietteitä ja muutoksia jakamassa <3 Vaikka arki tyhjeneekin toisenlaiseksi, ei kuitenkaan tunnu, että olisi yksin :)
tru
Arkivapaat ovat ehdottomasti niitä, joita itse kaipaan. Toisinaan olen kateellinen vuorotyötä tekeville ystävilleni, joilla on vapaata keskellä viikkoa (toki joutuvat olemaan töissä viikonloppuna). Olisi vaan niin ihanaa mennä kahvittelemaan arkipäivänä.
Nauti siis vapaistasi!
Anna-Maria
Oi, kuulostaa niin tutulta, vaikka samoin ymmärrän, että vuorotyössä tottakai on omat raskaat puolensa. Samoin etäpäiviä olen kaivannut, ja harmiksi ne eivät oikein omaan työhön ole istuneet. Toivottavasti tulevaisuudessa löydän vähän joustavamman tavan tehdä töitä, jotta pääsee silloin tällöin toteuttamaan myös näitä pieniä arjen ylellisyyksiä, joista nyt aion aivan varmasti nauttia! :)