Vaikken järin lämpene talviurheilulajeille olisi viime reissulla ollut synti jättää kokeilematta suksia, etenkin kun lomamökkimme* sijaitsi ihan laskettelurinteiden vieressä. Siinäkin mielessä siis sytyin Sallalle, rinteet ja hiihtoladut olivat yksi tekeminen muiden joukossa, muttei suinkaan se ainoa. Niinpä vietimme yhden päivän rinteessä ja muina puuhailimme kaikkea muuta. Myönnettävä kyllä on, että pieni laskettelukärpänen pääsi puraisemaan, mikä yllätti itseni täysin!

salla ski resort 14salla ski resort 20

Olen lasketellut elämässäni (jos sitä varsinaisesti voi lasketteluksi edes kutsua) muistaakseni kerran (tai kahdesti samoihin aikoihin) joskus ala-asteella leirikoulussa. Eli noh, sellaiset parikymmentä vuotta sitten. Se mikä on jäänyt kokemuksesta mieleen on kaatuiluni hiihtohississä ja häpeä siitä, että kaikessa sähläämisessään tukkii muiden tien. Uskaltauduin vain pieneen rinteeseen, mutta vauhdin kontrolloiminen tuntui mahdottomalta ja kaatuilin siinäkin yhtenään. Ne kokemukset eivät todella ole houkutelleet takaisin suksille, vaikka pikku hiljaa olen lämmennyt ajatukselle kokeilla, mikäli sopiva tilaisuus noin niin kuin ohimennen osuu kohdalle. Ja nyt jos koskaan oli se tilaisuus!

Menneistä kokemuksista viisastuneena olin tällä kertaa varannut meille miehen kanssa hiihdonopettajan Salla Ski Resortista, sillä vaikka mies oli ollut rinteessä muutaman kerran enemmän kuin minä, ei kuitenkaan hänkään lähes kymmeneen vuoteen saati koskaan saanut siihen mitään opastusta. Kehon koordinaatio oli silti hänellä huomattavasti paremmin hanskassa kun minä puolestani taistelin jo pelkkien monojen jalkaan saamisen kanssa, puhumattakaan suksille hyppäämisestä ja niillä eteenpäin pääsyssä. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin oppii, tai oppiihan sitä kun on hyvä opettaja. Opettajamme (sen lisäksi, että oli myös aivan ihana tyyppi) oli myös superkärsivällinen ja kannustava, vaikka taitoni oli verrastettavissa omassa hiihtokoulussaan oleviin vaahtosammuttimiin pikkusuksineen. Mulla sentään ei ollut huomioliiviä päällä, vaikka ehkä olisi ollut syytä kanssalaskettelijoiden turvallisuutta ajatellen.

salla ski resort 17salla ski resort 18salla ski resort 04

Opastus oli ihan loistojuttu! Alussa käytiin tasaisella maalla sekä pikkumäessä muutamia harjoituksia, jotka lisäsivät mielettömästi kehon hallintaa ja ymmärrystä siihen, mikä vauhdittaa/hidastaa jne. Pysyin jopa hiihtohissin kyydissä (rystyset valkoisina tankoa puristaen). Eka jännitti ihan hirveästi, mutta kun liikerata alkoi löytyä ja alkoi hiffaamaan miten paljon merkitystä omalla asennolla on, myös varmuus lisääntyi ja sitä myötä myös innostus. Ilmeisesti meillä oli kuitenkin lumella kulkeminen sen verran verissä, että siinä missä kuulemma monet kauempaa tulevat ensikertalaiset joutuvat treenaamaan paljon pidemmänkin aikaa pienimmässä mäessä, me päästiin jo muutamien harjoitusten jälkeen jatkamaan treeniä yhä korkeammalle.

Ylhäällä tuuli, näkymät huikaisivat ja mikä voittaja fiilis tulikaan kun päästiin pari kertaa laskemaan koko pitkä mäki onnistuneesti alas. Vika opastettu lasku tehtiin selvästi jyrkemmässä mäessä, missä meinasi itsellä tulla pupu pöksyyn. Tietty sitä ei olisi tarvinnut laskea jos siltä ei olisi tuntunut, mutta ajattelin, että kun on kerran ohjaaja vieressä, niin jäisi todella harmittamaan jos ei kokeilisi. Niinpä mentiin! Ja voi vitsit, se oli ihan mieletöntä! Enkä kaatunut kertaakaan (paitsi lopussa pysähdyksissä tasaisella maalla, heh)! Laskettelun jälkeen puhisin miehelle, että seuraava kerta ei saa odottaa vuosikausia vaan täytyy oikeasti etsiä joku vastaava rauhallinen paikka kohtuullisilla välinevuokraushinnoilla ja mennä kokeilemaan. Eikä pahitteeksi tietenkään olisi, jos olisi Sallatunturin kaltaiset näkymät tarjolla!

salla ski resort 02salla ski resort 03salla ski resort 6

Laskettelupäivän jälkeen mietin sitä, että miten paljon on moneen jäänyt traumoja varmaan just sen takia, että on aikoinaan pistetty sosiaalisen paineen alla tekemää uusia juttuja (kuten vaikkapa koululiikunnassa tai -ruokailussa ainakin omina kouluvuosina). Että miten eri olisikaan, jos saisi ensin kunnon kädestä pitäen perehdytyksen ja sitä kautta lähtisi varovaisesti omat taidot huomioiden liikkeelle. Itsellä ei ainakaan ole näin aikuisena enää yhtään mitään kynnystä ottaa vastaan apua ja hankkia ohjausta niihin juttuihin, joita ei itse osaa vaan päinvastoin, sitä on huomannut miten paljon apua ja iloa omien alojensa ammattilaisten neuvojen kuuntelusta on. Ehkä seuraavaksi sitten uimakouluun? Vai? Ihan tosi kyllä, ei siitäkään varmaan haittaa olisi vaikka pinnalla pysynkin. Ehkä tuntisin itseni vähän vähemmän pärskiväksi valaaksi.

*majoitus saatu osana Bella-blogien ja Holiday Clubin yhteustyökampanjaa

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

8 comments

Vastaa

Ihan mielettömät maisemat! <3
Ja joo, kyllä muhunkin tarttui nyt vähän hinku päästä kokeilemaan pitkästä aikaa. Hui kun ottaa oikein mahasta kun miettii miten sitä onkin nuorena uskaltanut mennä viilettää ja hyppiä hyppyreistä ja kaikkea! :)

Vastaa

Maisemat olivat kyllä ihan huikeat! Tuntuu ihan hölmöltä, miten ei olekaan tajunnut meiltä Suomesta löytyvän tällaisia näkymiä :)

Ja niin totta, lapsena sitä uskalsi vilettää, kiivetä ja roikkua alaspäin ties missä, nyt pelkää kaatuvansa jo vähänkään viistolla talvisella kadulla ja kauhulla katselee huvipuiston kieputtimia. :D

Vastaa

Aamen! Itselleni on jäänyt laskettelusta traumat, eka kerta oli ihan kamala kun en saanut tarpeeksi ohjausta enkä sitä lapsena osannut pyytää, istuin sitten monot jalassa rinteen alla ja itkin :) Toinen kerta koulun kanssa sujui vähän paremmin (ekan syöksylaskun jälkeen aloin saada jutusta vähän kiinni), mutta sen koommin en ole rinteeseen uskaltautunut.
Uimakouluun kannustan; itse kävin aikuisten alkeiskurssin pari vuotta sitten ja nyt olen jatkamassa. Kyllä sitä tällainen vanhempikin ihminen vaan ihmeesti oppii uutta :)

Kaikkea ei tietysti koulun vastuullekaan voi sysätä, mutta toivon että nykyään otetaan erilaiset oppijat paremmin huomioon myös liikunnassa. Itse en ole koskaan ollut urheilullinen enkä liikunnassakaan oppinut vain seuraamalla mallista, vaan tarvitsisin kädestä pitäen opastusta. Vaikka sinänsä suomalainen koululaitos on maailman huippua ja liikuntalajien valikoima iso, tuntuu että liikunnassa usein opettajien on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole samalla tavalla liikunnallisia.

Vastaa

Puitpa sanoiksi hyvin sen mitä itsekin olen miettinyt! Mulla on ihan sama juttu, en ole koskaan ollut urheilullinen saati oppinut mallista. Nyt sitä osaisi ja uskaltaisi jo kysyä apua jos ei osaa, mutta tosi hiljaisena ja ujona lapsena sitä häpesi omaa osaamattomuuttaan eikä osannut sanoa, ettei osaa vaan meni joukon hännillä yrittäen selvitä (päätyen lopulta kerryttämään liudan niitä epäonnistuneita kokemuksia ja ikäviä musitoja).

Niin tosiaan toivon, että nykyään erilaiset oppijat otetaan paremmin huomioon. Tietty ehdottomasti samaa mieltä siinä, että kaikkea ei voi koulun vastuulle, kunhan vain otettaisiin erilaisuus vähän laveammin huomioon ainakin siihen verrattuna kuin mitä omina kouluaikoina oli!

Ja olipa kiva kuulla uimakoulusta! Osaan sen verran, että luokitellaan uimataitoiseksi, mutta taidossa olisi parantamista ja tekniikassa varmasti vaikka kuinka hiomista, niinpä uimakoulu todella ei olisi yhtään pahitteeksi. Voisi lisäksi kehittää omaa suhdetta veteen ja ties vaikka innostuisi uinnistakin niin kuin nyt hiihto-opastus lämmitti omaa suhdetta talvilajeihin :)

Vastaa

Itse olen myös vain kerran koulusta ollut laskettelemassa. Ei mitään neuvoa hississä, mikä jo oli ihan kauheaa. Mukana roikkumista. Ei mitään ohjeistusta, kuinka tulla alas. Sen nyt tietää, kuinka siinä sitten kävi. Vauhti ei pysähtynyt, ennenkuin kaadoin itseni ja laskettelin samalla käteni päältä ja kynsi taittui ja osaksi irtosi. Siis sieltä puolesta välistä, mistä se kasvaa kiinni. En tiedä, kuinka onnistuin. Siihen jäi minun lasketteluni, eikä opettaja saanut enää mäkeen. Eihän kukaan voi osata, jos ei opeteta?! Upeissa maisemissa olet kyllä saanut olla, huikeat:)

Vastaa

Voi eikä, voin niin hyvin samaistua kuvaukseesi! Mulla ei onneksi käynyt mitään fyysisesti, mutta hyvin olisi voinut käydä jos olisi ollut huono onni matkassa. Muistan kuinka hiihtohississä luiskahtelin ja takana tulija tulivat päälle, ja vastaavasti kuinka mäessä vastaavasti kaatuilin ja kaadoin itseäni, kun en osannut hallita vauhtia. Hyrr. Eivät todella ole saaneet ne muistot palaamaan rinteeseen – ennen tätä :)

Sanoit hyvin, että miten ihmeessä sitä olisi voinut osatakaan kun ei opetettu. Päivän selvää, mutta silti siitä on lähdetty omallakin kohdalla, eikä vain tässä. Harmillisesti se on otollinen lähtötilanne kerryttää niitä huonoja kokemuksia!

Vastaa

Olen aikuisena vasta muutaman kerran käynyt lapinrinteissä laskemassa.
Itsellä ongelmana hissit, vain ankkuri- ja lasten hississä ylös pääsy onnistuu. Kuitenkin ankkurihissi takertui takkiini ja rähmälleenhän siinä menin, ylös noustessa en ole takaa tulevaa ankkuria huomannut ja kops nuppiinhan se osui. Tuolihissiin ei ole puhettakaan mennä, kun pelkään etten ehdi siitä hyppäämään, se kun ei pysähdy, jotta rauhassa vois poistua.
Tälläistä kokemusta mulla.

Vastaa

Voi, mulla oli ihan sama pelko tuolla hississä pysymisen lisäksi, eli etten pääsisi ajoissa pois! Tuolihissejä tuolla ei ollutkaan, mutta jo noiden ankkurihissien kanssa iski pieni paniikki just ennen irrotushetkeä, joten voin vaan kuvitella, miten olisi tuolihissin kanssa! :)

Leave a Reply to Anna-Maria Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.