Kevään sanotaan tuovan mukanaan muutoksen kaipuun. Lisääntyvät valo antaa mahdollisuuden tarkastella yhtä lailla kotia kuin koko elämää uudessa valossa. Ikkunat kaipaavat pesua, keittiö raikkaammat verhot ja vaatekaappi jotain uudistusta. Yhtälailla parisuhde uutta kipinää ja ehkä uusi harrastuskin olisi kiva? Niin ja se lähenevä rantakausi saa haaveilemaan viime hetken liikunnan lisäämisestä ja ruokailutottumusten muutoksesta. On siis niitä tuttuja ja turvallisia tunteita, jotka saapuvat sieltä joka vuosi.

Energiamäärä lisääntyy ja sitä on valmis tarttumaan luutaan ja lakaisemaan arjen epäkohdat pois ja viitoittamaan suunnan uudelleen. Ehkä sitä kaivaa pölyttyneen matkaoppaan hyllystä tai unohduksissa olleet ystävien puhelinnumerot laatikonperältä ja tarttuu viimein tuumasta toimeen. Keväällä kaikki näyttää kirkkaammalta.

En ole poikkeus.

Tai ehkä siinä mielessä, että elämä on minulle jatkuva mahdollisuuksien kenttä, joissa pieniä asioita siirtämällä voi kaavoittaa koko kentän uuteen uskoon – aivan kuin loputon työmaa. Pienet kaivinkoneet mylläävät maata ja nosturit nostelevat ja sovittelevat palasia uuteen parempaan loveen. Ihme, ettei päänsisällä tapahtuva työmaan pauhu kantaudu muiden korviin. Vaikkakin sen ehkä voi aistia kurtistuneista kulmista, uudistusten mukanaan tuomasta kaaoksesta kotona tai kyyneleestä silmäkulmassa kun asiat vain tuntuvat tapahtuvan tuskastuttavan hitaasti tai joku palanen vain ei loksahda paikoilleen.

Kyllästyn nopeasti ja suhtaudun arkeen intohimoisesti ja elämänjanoisesti. Maailma on minulle mahdollisuuksia täynnä. Mahdollisuudet ovat rikkaus, mutta mahdollisuudet voivat myös sekoittaa pienen mielen kun edessä on kymmenen kapeaa polkua joiden väliltä valita – ja sitä haluaisi ne kaikki. Elämänjano synnyttää jatkuvan muutoksen kaipuun, joka ehkä juuri näin keväällä on huipussaan. Sitä olisi valmis järjestään kaikki palapelin palaset uudelleen tai ryntäämään suin päin uuteen ja tuntemattomaan.

Ei sillä, olen oikeastaan varsin tyytyväinen arkeeni. Kun huomioidaan se isompi kokonaisuus, maailman talous ja tila, on ilo katsahtaa jalkoihin ja todeta vakaa maaperä jalkojen alla. Ja kun katsoo taakseen, voi ylpeänä todeta, että aika paljon sitä on saanut aikaan jaetuilla korteilla ja kun vilkaisee vierelleen, seisoo elämän tärkein ihminen katsomassa kohti samaa horisonttia.

Mutta. Se pieni, mutta paljon merkitsevä sana. Mutta.

Vaikka sitä onkin pitkän tähtäimen tavoitteita, jotka ovat muuttuneet koko ajan realistisemmiksi, haaveissa kummittelee haave totaalisesta irtiotosta ja mahdollisuudesta haastaa itsensä jollain ihan uudella kentällä. Ja myös tavallaan, hyvinkin ristiriitaisesti mutta myös inhimillisesti, mitä saavutettavammalta tavoitteet alkavat näyttää, sitä enemmän alkaa pälyillä ympärilleen ja etsiä uusia haasteita. Kliseisesti siis tärkeintä ei ole itsessään päämäärä vaan matka.

Kuluneen kuukauden olen yrittänyt lämmitellä rakastani arjen irtiottoon, muuttoon Uuteen-Seelantiin. Miksi juuri Uuteen-Seelantiin? Se ei ole oleellista.

Ensimmäinen vastaus kysymykseeni oli ei, mutta nyt, ehkä sadannen kysymyksen jälkeen, vastaus on muuttunut jo lämpimäksi ehkäksi ja vapaasti tulkittavaksi mutinaksi. Ensimmäisen kerran esitin ex tempore -kysymyksen räntäisessä Helsingissä suojatien laidalla seistessä, ja jos vastaus olisi ollut kyllä, olisin ollut valmis seisomaan kysymykseni takana ja suunnannut toimintani tukemaan tulevaa muutosta. Olisin siis ollut heti valmis pakkaamaan tavarat varastoon ja heittämään repun selkään ja ottamaan suunnan kohti uusia seikkailuja ja haasteita. Järki ja tunteet käyvät loputonta taistelua pääni sisällä, mutta silti vahvimpana kaikista on kyky ja halu tarttua hetkeen ja rohkeus katsoa mitä tuleman pitää. En halua jäädä odottamaan tulevaisuutta.

Onko se vain kevät, joka on sekoittanut mieleni ja sytyttänyt kyteneen liekin täyteen roihuun? Olkoonkin. Olen eläväisimmilläni omalla työmaallani, ohjailemassa kaivinkoneita ja järjestämässä rakennuspalasia uudelleen, kädet mudassa mutta haaveet pilvissä.

Mutta.

Jos nyt kuitenkin aloitetaan verhoista. Jotain kevyttä ja raikasta? Pientä kuviota, läpikuultavaa – ehkä pitsiä?

var pageTracker = _gat._getTracker(”UA-4209069-2”);
pageTracker._trackPageview();

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.