Tänään kävin työnpuolesta Finlandiatalon kekkereillä. Ja tänään, kuten jo niin monta kertaa aiemminkin pohdin kysymystä: ”kuinka paljon voi syödä herättämättä huomiota?”. Koska tarjoilu on yleensä tämänkaltaisissa tilaisuuksissa maittavaa ja sitä on reilusti, pohdituttaa väkisinkin kuinka monta santsikierrosta voi tehdä herättämättä huomiota ja kuinka monta jälkiruoka-annosta tyhjentää, jotta pysyy vielä ”normaalin” rajoissa. Missä vaiheessa pöydän ympärillä notkuminen alkaa vaikutta epäilyttävältä?

Joka kerta olen lappanut ruokaa kunnolla lautaselleni, usein hakenut lisääkin, mutta siitä huolimatta aina on jäänyt tunne, että kyllä vielä yksi kahvileipä tai creme brule olisi vielä mahtunut. Koska tämänkaltaisessa tilanteessa olen yksi niistä, joita varten tarjoilu on paikalle varattu, ei syömisestä pitäisi potea huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan halua herättää ajatusta, että ”taas se käy hakemassa lisää” tai ”tuliko se tänne vain syömään”…. Heh. Elämän suuria kysymyksiä. Ja kyllä, syömisestäkin voi tehdä numeron!;)
Peitelläkseni kuolaa suupielessä, yritän pukeutumisellani viestittää virallista ja asiantuntevaa linjaa. Varmat valinnat tähän tehtävään ovat valkoinen ja musta. Herkulliset värit ja yksityiskohdat voi suosiolla jättää muihin tilanteisiin.
Yllä kokonaisuudessaan eilisen asuni ja alla tämänpäiväinen asu.

Ylemmät kuvat:
Hame: Elements /Malesiasta
Sukat: Lindex
Kauluspaita: Zara
Kengät: Wienistä
Vyö: Äidin vanha
Neuletakki: Vero Moda
Kynttilänjalka: Löytöjä Hemtexistä
Alemmat kuvat:
Liivi: Malesiasta
Kaulakoru: Stockmannilta
Hame: H&M
Kengät: Vincci /Malesiasta

Katso myös nämä

12 comments

Vastaa

>Ihanat asut, erityisesti polvisukat ovat ihanat!:)<3

Vastaa

>Kiitos!:) Polvisukat ovat itselleni uusi juttu, mutta ihastin heti! Ne näyttävät hauskoilta ja ovat kaiken lisäksi lämpimät.:)

Vastaa

>Tuohon syömisjuttuun mäkin olen joskus juuttunut, siinä on vaikea tietää kuinka paljon on sopivasti. Kun sitä ruokaa on niin paljon ja sitten kuitenkin tuntuu, ettei kukaan muu syö, niin kehtaako sitä itsekkään. Helpompaa olisi kun toisivat valmiit annokset.

Vastaa

>Shandi: No sepä se! Minusta tuntuu aina siltä, ettei kukaan muu syö oikein mitään! Mikä tuntuu hassulta kun tarjolla kaikkea kuitenkin on. Joko minulla on poikkeuksellisen suuri ruokahalu tai sitten muut ovat vain niin rutinoituneita kissanristiäiskävijöitä, ettei ”tänään” tarvitse syödä kun ”huomenna” on kuitenkin joku uusi tilaisuus…:)

Vastaa

>Syöminen on parasta joka tilaisuudessa :) Siitä saa hyvän motivaation mennä kyseiseen paikkaan. Mukavat polvisukat :)

Vastaa

>Heh kuulun kanssa niihin jotka notkuvat ruokapöydän ympärillä mieluiten :D haluan maistaa ihan kaikkea mahdollista, rakastan ruokaa! Polvisukkasi ovat söpöset :)

Vastaa

>Upeat bisnes-asut! Itsekin pukeudun töihin samantyylisesti, mutta täytyy sanoa, että kokisin nuo polvisukat ja rintojen alle kaartuvan liivin vähän liian ”sexy business lookiksi” ainakin omassa työssäni;) Voin kertoa, että musta-valkoväritys ei pelasta sinua (miesten ja kateellisten naisten)ns. ylimääräisiltä katseilta…Buffetpöydässä varmaan katsovat, että miten noin hoikkaan naiseen mahtuu noin paljon ruokaa :)

Vastaa

>Oi kuinka söpöt sukat!! Kiva bisnes look – selkeästi omaa persoonaa mukana, mikä on mielestäni aika harvinaista naisten bisnespukeutumisessa.

Vastaa

>Pakko sanoa, että olen koukuttunut blogiisi. :D Löysin sen vasta äskettäin, mutta nyt käyn kyttäämässä täällä kokoajan. Pidän kovasti tyylistäsi, se on sopivan yksinkertainen ja todella kaunis. Inspiroiva. :)Koko blogi on ihanan ”valoisa” kauniine kuvineen!

Vastaa

>Tuo rintojen alle jäävä liivi on ihana =) tykkäsin kovasti myös aiemmasta postauksestasi jossa kuvin ja sanoin esittelit päiväsi kulkua, hauskaa ja kiinnostavaa, kiitos =)

Vastaa

>Anzku: Heh, niinpä!:) Kiitos!Nelliina: Samoin! Itse olen valitettavasti kurja kokki, joten nautin sitäkin enemmän muiden laittamista herkuista!:)Anonyymi: Se on kyllä totta, että ne ovat siinä rajoilla! Pelkäsin polvisukkien tuovan vääränlaista mielikuvaa asuun ja olemukseen, mutta sitä kuitenkin haluaisi tuoda kaikesta huolimatta jonkun pienen jujun asuun. Hirvittävän vaikea pukeutua virallisesti, mutta silti persoonallisesti! Itse pelkään aina sitä, että kun on stereotyyppisesti pitkä, hoikka ja vaalea, niin se jo luo tietyn imagon ja kaikki asun yksityiskohdat korostuu/herättää huomiota. Tai sitten todennäköisemmin olen vain vainoharhainen!;)Heh, mutta enpä tiedä!:) Hmm, ehkä ensikerralla täytyy kokeilla harmaata kokonaisuutta, jotta pystyn mahdollisimman hyvin sulautumaan taustaan ja siten huomaamattomasti maistelemaan pöydän herkkuja!;)Lovely: Kiitos, se on todella kiva kuulla!:) Business-pukeutumiseen kun on niin vaikea saada sitä persoonaa mukaan!

Vastaa

>Lacey: Voi miten ihana kuulla! Kommenttisi toi heti uutta puhtia bloggaukseen! Kiitos! Menin ihan hämilleni…:)Rhia: Kiitos! Ja kiva kuulla, että edellinen postaus oli mieleen! Tuota aihettahan oli ehdotettu aiemman arvontani yhteydessä, ja oli hauska toteuttaa jotain, mitä oli erikseen toivottu.:)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.