Ateljé Finne

Aiemmin talvella Töölössä ajellessa kiinnitin huomiota useisiin pieniin ja itselle tuntemattomiin ravintoloihin, joita sattui vastaan lähes joka kadunpätkällä. Joidenkin niistä ohi olen monesti kulkenut tai koukannut liki, mutten silti koskaan poikennut sisään, jotkut taas kuin yllättäen ilmestyneitä, vaikka olisivatkin olleet paikoillaan kauemmin kuin minä kulmilla kulkenut. Joitain niistä olen viikko- tai jopa vuositolkulla hajamielisesti merkannut muistiin paikoiksi, joissa voisi sitten joskus piipahtaa, kuitenkaan sitten koskaan muistamatta niitä illallispaikkaa miettiessä.

Siitä kumpusi hauska ajatus, että olisi huippua päästä testaamaan yksi uusi ravintola vaikkapa viikossa tai kahdessa, kahlaten läpi erityisesti niitä vähemmän tunnettuja, mutta toki päätyen myös tunnettuihin unohtamatta fine diningilla hemmottelua. Noh, vastaava ei ihan heti taida käytännössä tulla mahdolliseksi, mutta on ihana haaveilla ja toisaalta itsensä muistuttaminen ravintolapaljoudesta saattaa rohkaista kokeilemaan joku kerta tuntematonta, meni syteen tai saveen – olen kuitenkin varma, että joukosta löytyisi liuta helmiä, joihin ei muutoin todennäköisesti tulisi eksyneeksi.

Viime perjantaina sain yhden uuden, ystävänpäivän teemaan sopivan ravintolaelämyksen, mies oli varannut pöydän Ateljé Finneen, joka on tunnelmallinen ravintola Arkadiankadulla, taiteilija Gunnar Finnen entisissä työtiloissa.

Saimme ehkä talon romanttisimman pöydän alakerran alkovimaisesta kulmasta, ja kun myöhemmin hipsimme omasta rauhasta takaisin maankamaralle, aukesi siellä toisenlainen maailma, seurusteluun sopivampi ja sosiaalisempaan illanviettoon taipuva sali, yhtälailla silti kutsuva suurine kadulle avautuvine ikkunoineen. Valkoiset seinät ja kynttilänvalo antoivat raikkaan mutta tunnelmallisen tunnun ravintolalle, jota somisti Finnen veistokset. Pronssinhohtoiset työt nousivat kauniisti esiin muuten pelkistetystä tilasta ja saivat ansaitsemansa huomion.

Ruoka oli suussasulavaa, kuten odottaa voi. Listalta tosin löytyi sekä alkuruoista että pääruoista vain yhdet kasvisvaihtoehdot, mutta onneksi molemmat olivat herkulliset, aivan erityisesti pääruoka, kurpitsapasteija pinaatilla ja kurpitsakastikkeella. Mies ihastui lihaan ja molemmat suklaan ystävinä hullaannuimme päivän spesiaalijälkkäristä, ystävänpäivän teemaan sopivasti kahdelle tarkoitetusta suklaafondantista minttu-sitruunasorbetin kera. Nam! Myös palvelua täytyy kehaista ja ripeyttä, tosin ruoat tuotiin niin tiuhaan, että pääruoan jälkeen täytyi pyytää pientä sulattelutaukoa, jotta jaksoi nauttia jälkkäristä uudella innolla.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.