Sunnuntai
Olemme tunteneet 466 päivää. Jokaisena niistä olet käynyt mielessäni. En halua enää ajatella sinua, en enää huomenna. Googlaan kuinka päästä irti tupakasta. Sama asia, eri muoto. Laastareita tarjolla molempiin.

Maanantai
Kotini on täynnä muistoja. Punaviinitahra lempityynynpäälliseeni ilmestyi sinä iltana kun nähtiin pitkän matkasi jälkeen. Seinäni taulujen alkuperää arvailit kun maattiin raukeina sängyllä. Hyllyllä seisoo lahjaksi tuomasi kuvioitu rasia. Lempikahvimukistani tarjoilin sulle viikonloppuaamun kahvin niinä kertoina kun jäit luokseni. Tältä läppäriltä katsottiin Frendejä viimeisenä iltanamme ennen nukahtamista. Ikkunalaudalla oltiin välittämättä ohikulkevista ja nurmella kotini edessä makoiltiin kesällä, kuljen siitä ohi joka päivä. Olit ensimmäinen, jonka kutsuin tähän asuntoon.

Sulla on helpompaa, arkesi ei muistuta minusta. Miksi me oltiin aina täällä?

Tiistai
Sataa vettä. Kuljen kotiin kylmien vesivanojen valuessa otsaa pitkin. Vatsaan sattuu. Koko kehoon sattuu. Puren huulta, mutta viimeisessä korttelissa en enää pysty. Kyyneleet pyrkivät silmistä vesipisarapurojen viereen.

Järki yrittää muistuttaa, paljon pahempaakin voisi olla. On vain ajateltava muuta, pidettävä itseni kiireisenä. Mutta en osaa. Kroppa on hälytystilassa. Kotona syöksyn sänkyyn. En haluaisi olla yksin.

Keskiviikko
Ostin sulle magneetin. Vaaleanpunaisen. Siinä lukee; ”Tykkään susta vähän enemmän kuin alun perin oli tarkoitus”. Inhoan magneetteja ja mietelauseita.

Sataa taas. Tällä kertaa kuljen sateenvarjon suojassa. Pisarat osuvat irvokkaan kirkkaaseen varjoon. Harpon suojatien yli ja mietin, miksi ihmeessä ostin sulle magneetin vaikka juurihan lopetin tämän.

Torstai
Mieli on typerä. Miksen muista sitä kertaa kun koko olemuksesi huusi välinpitämättömyyttä. Kun annoit ymmärtää, ettei tämä ole mitään. Niitä kertoja kun istuin villasukissa sohvannurkassa ja itkin arvailuun väsyneenä. Tai kun tavattiin yllättäen ja olin sulle kuin etäinen tuttavuus. Sitä kaikkea, mikä ajoi tähän. Miksi ne haalistuvat, vaikka juuri niiden haluaisin nyt hallitsevan.

En halua muistaa kaikkea sitä, mikä on pitänyt sinussa kiinni niin pitkään.

Perjantai
Seison suihkussa ja annan haalean veden valua niskaa myöten. Vanhan talon putket, keskellä talvea kuumasta vedestä ei tietoakaan. Yritän miettiä ikäviä puoliasi, mutta hermostun itseeni – haluaisin silti laittaa viestin. Katsonko joskus taaksepäin ja mietin, mitä ihmettä oikein ajattelin, minkä takia annoin sulle kaiken tämän ajan?

Kietoudun pyyhkeeseen. Huokaisen. Viileä koti tuntuu ilkeältä iholla. Vilkaisen viinipulloa pöydällä.

Jos yksi lasi, ehkä se rentouttaisi?

Lauantai
Painelen laiskasti puuteria kasvoille. Pysähdyn peilikuvaan.

Olenko vain itsepäinen vai onko tässä aidosti jotain, minkä takia on kannattanut venyttää itseä, elää epävarmuudessa. Miksi tulet aina takaisin? Miksi minä palaan? Miten aina kuitenkin päädymme keräämään vaatteita lattialta. En tiedä mitä ajatella. Tavassasi lähestyä minua on ristiriita. Olet palapeli, jota en osaa kasata.

Lasken katseeni, suljen puuterirasian. On pakko päästä ulos.

Sunnuntai 
Sunnuntait ovat pahimpia. Hiljaisia, yksinäisiä.

Maanantai
Sanoit tulevasi teelle, enkä laita vastaan. Olet käynyt usein teellä, vaikka harvemmin olemme sitä lopulta juoneet. Keitän veden, asettelen Clipperit ja Pukat koriin vaikka ystäväni sanoin ansaitsisit enintään keltaista Liptonia. Mutta laitan tarjolle kaikkea mitä löytyy, jokaista vaihtoehtoa. Saat valita, ottaa mitä haluat.

Käperryn lähellesi. Hipaiset kättäni. Kaikki on hetken hyvin.

Tiistai
Lunta tulee vaakatasossa ja merituuli heittäytyy ulvoen vasten ikkunaa. Maailma on harmaa. Istun sohvalla ja katson maisemaa. Hymyilen vinosti, ei kai oikein muutakaan voi. Sen sijaan, että olisin pyyhkinyt nimesi pois, menenkin kanssasi museoon. Yhden naisen escape room. Hyvä yritys, mutten vieläkään ratkaissut tehtävää.

Katso myös nämä

20 comments

Vastaa

Voihan nyt en-tiedä-mikä. Toivon, että ratkaisu on lähempänä kuin uskot. Tuo ei kuulosta terveelliseltä kenellekään. Voimia, itseluottamusta ja rohkeutta!

Vastaa

Kiitos! ❤❤❤

Vastaa

Aivan mahtavaa tarinankerrontaa, voi niin helposti nähdä mielikuvia päässään. Olet niin taitava kirjoittaja! Toivon tarinalle kuitenkin onnellista loppua. Voimia ja rohkeutta!

Vastaa

Oi, olipa hurjan kauniisti sanottu! Olen otettu ❤ Kiitos tuhannesti ihanista sanoistasi!!

Vastaa

Upea kirjoitus -wau! Nyt vähän aggressiota ja oman arvontuntoa peliin, me kaikki ansaitsemme rakkautta, eikä välinpitämättömyyttä. <3

Vastaa

Oi, kiitos ihana kommentistasi! <3

Itse ajattelen jollain tapaa vähän eri tavoin. Olen viehättynyt ajatuksesta, että elämä on erilaisia kokemuksia ja jokainen mahdollisuus oppia ja kokea. Tämä hetki elämässäni on vaihe, joka jalostuu johonkin, mutta ei ikuinen tila. Olen äärimmäisen kiinnostunut saamaan selville, miten tälle tarinalle käy. Enkä vielä ole selvästi valmis lopettamaan lukemista.

Ajattelen myös, että pelkkä rakkauskaan ei riitä tai millään tapaa takaa hyvää ihmissuhdetta. Tai näin ainakaan omalla kohdalla – muuten en niin monesta kuviosta olisi elämäni aikana lähtenyt. Sen sijaan tässä on jotain, joka saa jäämään, katsomaan aina seuraavan sivun.

En voi kieltää, etten välillä miettisi onko se järkevää, mutta toisaalta monen muunkin elämän valintani kohdalla olen sitä miettinyt, joten tiettyyn pisteeseen asti se lienee toissijaista.

Mutta epävarmuus, se ei ole hyvä (vaikkakin välillä elämässä väistämätöntä). Se on usein tarpeetonta ja mihinkään johtamatonta. Vain tehdyt valinnat antavat mahdollisuuksia ja viitoittavat polkua. Jos jotain, epävarmuutta vastaan kapinoin. Rakkaus tulee kun on tullakseen, mutta epävarmuuteen voi vaikuttaa. Tai noh, tutkimusten valossa tuki rakkauteenkin voi, mutta se vatii jälkimmäisen hoitamista ensin.

En halua tehdä valintoja pelkän ylpeyden sanelemana, silloin voi jäädä jotain huomaamatta. :)

Vastaa

Vastaa

<3

Vastaa

Eri nainen, sama tilanne. Aikajännekin osapuilleen sama. Loppukesällä kaksi vuotta. En oikein ole osannut selittää kenellekään, vähiten itselleni.

Hassuinta on se, että tiedän olevani ulospäin vahva, itsenäinen nainen ja valtaosan ajasta koen itsekin olevani sitä. Ja silti, kerta toisensa jälkeen löydän itseni nuolemasta haavojani, itkemästä, kaipaamassa ja käymästä kuluttavaan unohdustaistoon.

Toisaalta en kuitenkaan halua unohtaa. En vielä. Enkä vielä ole valmis tai tarpeeksi vahva sanomaan ei hänelle ja kyllä sillä, mikä olisi minulle parasta.

Voimia sinulle! Toivon, että niin sinun kuin minunkin tilanteeni ratkeaa parhain päin. Mitä ikinä se sitten tarkoittakaan.

Vastaa

Oi, kuulostaapa tutulta. Nyökyttelin hijaa kommenttiasi lukiessa!

Olen analysoinut viimeistä vuottani paljon ja toisaalta on myös mielenkiintoista tarkkailla itseään, koen oppineeni ja kiehtovalla tavalla myös rikkoneeni nyt aiemman elämäni/ihmissuhteiden kaavoja, minkä uskon tekevän myös ihan hyvää pidemmällä tähtäimellä, vaikka se ei välttämättä hetkittäin siltä nyt tuntuisi. Se toimii hyvänä kääntöpuolena niille hetkille, kun miettii miksi ihmeessä on tässä.

Kuten sinäkään, en ole selvästi vielä valmis lähtemään, tuntuu, että kortissa on katsottavaa. Haluan todella tietää, miten tämä tarina joko jatkuu tai päättyy – uskon, että harmittaisi, jos en tekisi sitä.

Toisina hetkinä mikä lie ylpeys tai turhautuminen saavat kapinoimaan, toisena taas ajattelen, että aina ennenkin olen jossain vaiheessa tavoittanut olon kun on ollut aito tarve ja halu mennä eteenpäin (kuten sanoit, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan), niinpä uskon vahvasti sen tässäkin asiassa tulevan.

Samoin siis, voimia – jossain vaiheessa nämä ratkeavat jotenkin, mutta toivotaan toki, että se on ennemmin kuin myöhemmin ;)

Vastaa

Miksi kaikki tuntuu välillä niin ristiriitaiselta, niin ihanaa ja kamalaa.. Jaksamista! Löydät ulospääsyreitin kun oikein tutkit!

Vastaa

No älä! Samaa olen tässä huvittuneena välillä pohtinut ;) Se on omalla tavallaan myös kiehtovaa. Itsellä on jollain tapaa kiehtova rauha siinä, että tiedän asioiden aina ratkeavan jotenkin – sitä elämä on, erilaisia vaiheita. Kiitos kauniista kommentistasi!

Vastaa

Ei kuulosta hyvältä toi juttu.

Vastaa

Niin, asiat voivat kuulostaa niin monenlaisilta riippuen kertojasta ja lukijasta, kulloinkin valituista sanoista. Harva asia on mustavalkoinen ja niinpä tämäkin voi ymmärrettävästi kuulosta huonolta tai myös hyvältä, riippuen miten asiaa katsoo. :)

Vastaa

Joskus riuduttavissa asioissa on pakko roikkua kunnes on valmis päästämään irti. Se hetki tulee kyllä. Kauniisti kirjoitettu. ♡

Vastaa

Oi, olipas kauniisti sanottu! <3 Noin itsekin ajattelen. Kiitos ihanasta kommentistasi!!

Vastaa

Piipahdin pitkästä aikaa blogiisi. Ja mikä rehellisyys täällä olikaan vastassa! Upea kuvaus vaikeasta aiheesta. Tuttua, liiankin tuttua. Ja kyllä, joskus kun mietit menneitä vuosien päästä niin ihmettelet, miksi ihmeessä kulutit kaiken sen ajan ja ne tunteet tähän ihmiseen. Sinä omanarvontunteva, itsenäinen, upea nainen. Mutta et kadu – se ei välttämättä ollut sen väärti, mutta opetti sinulle itsestäsi enemmän kuin arvaatkaan. Jonakin päivänä sinä vain tiedät, mitä tehdä. Siitä eteenpäin se onkin helppoa. Voi hyvin ja pidä itsestäsi huolta <3

Vastaa

Oi, kiitos ihanasta kommentistasi ja kiva kun piipahdit täällä!!

Totta, tiedän mitä tarkoitat. Etäämmältä asiaa voi tarkastella objektiivisemmin, mutta katumus olisi hölmöä. En muista milloin elämässäni olisin katunut vaiheita ja valintoja, sillä kaikki ne ovat osa matkaa ja johtavat aina uuteen pisteeseen, luoden mielenkiintoista elämän reittiä. Usein ajattelen, että hupsumpaa olisi olla katsomatta ja kokeilematta, olla uskaltamatta ottaa riskejä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei olisi hyvä pysähtyä säännöllisesti kuulostelemaan itseään ja miettimään, miltä huomisen haluaa näyttävän.

Kiitos sanoistasi <3

Vastaa

Olipa hieno teksti hankalasta tilanteesta! Ja pystyin samaistumaan. Itse olin kolme vuotta suhteessa, jossa oli valtavasti hyvää mutta jonka tiesin olevan tuhoon tuomittu, koska toinen osapuoli ei halunnut yhteistä tulevaisuutta. Ei ainakaan samalla tavalla kuin minä. Ja silti olin ja pysyin ja nielin sen, koska jollain merkillisellä tavalla tiesin tarvitsevani sen kokemuksen. Lopulta suhteesta eroon pääseminen / joutuminen oli äärettömän surullista ja valtavan helpottavaa, mutta vaikka olin eron jälkeen hetken todella vihainen, olen tyytyväinen, että katsoin tuon mahdollisuuden läpi.
Tsemppiä sinulle tulevaan, toi se sitten mukanaan mitä tahansa!

Vastaa

Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi! Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat ja erityisesti tuon tunteen siihen, että tarvitsee kyseisen kokemuksen.

Mulla on usein sen tyyppinen fiilis, sillä kaikki ne opettavat jotain ja tarjoavat uusia kokemuksia ja se jos mikä on kiehtovaa. Sitä on huomannut, että harvat asiat ovat sitä miltä päällepäin näyttävät ja ihmissuhteetkin syttyvät ja kuolevat mitä erilaisemmista lähtökohdista, niinpä sitä jollain tapaa haluaa antaa asioille ja tilanteille kokonaisvaltaiset mahdollisuudet. Mikään ei ole pysyvää, ei paremmat ja huonommatkaan kaudet, ja se on jollain tapaa lohdullista – toisaalta myös ruokkii entistä enemmän nauttimaan kunkin kauden kauneimmista kokemuksista!

Ihanaa kevättä sinulle!! <3

Leave a Reply to Anna-Maria Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.