Vaikka asioita on tapahtunut vähän ja olen ollut enemmän poissa kuin mukana, niin mielessä tuntuu täydeltä. Hetkittäin ajatukset käy ylikierroksilla ja alitajunta työstää kaikkea käynnissä olevaa. Olen alkanut näkemään painajaisia leikkauksesta ja säikkynyt mieleni tuottamia skenaarioita, vaikka oikeastaan pelättävää ei mitä tahansa tavallista operaatiota enempää olekaan.

Harminut olen sitä, etten ole Sidewaysissa, vaikka se kuului kesäni toivetapahtumiin, mutta aina asiat eivät mene tahdotulla tavalla. Olenkin yrittänyt keskittää mieltäni siihen, mitä voin nyt. Ainakin tehdä töitä, sillä tuleva sairasloma luo kiirettä. Paljon on tehtävä ennakkoon, jotta tulevalla viikolla voin keskittyä siihen silloin kaikkein tärkeimpään, paranemiseen.

Löysin lopulta pari uutta kesävaatettakin, ne ovat ikään kuin symboli sille, että ihan pian voin ja jaksan tehdä enemmän kaikkea. Olen purkanut seurankaipuutani mieheen, joka on silloin saapunut tuomaan muuta ajateltavaa. Katsellut vatsaani ja miettinyt, että kohta se saa uusia koristeita – ja laittanut miehenkin jo pariin otteeseen hyvästelemään vielä melko vähäarpisen vatsani. Ihan varmuuden vuoksi, jos jäljet tulevatkin olemaan isommat kuin on suunniteltu.

Ylipäätään olen ihmetellyt, että nyt on näin. Miettien sitä, että tasan vuosi sitten Sidewaysissa voin pahoin toisen kulkiessa ohi välinpitämättömänä, jättäen tahallaan huomaamatta. Kuin en olisi kukaan tai mitään. Ensimmäisenä festari-iltana itkin hiljaisen esiintymislavan kulmalla ja ajattelin, ettei tästä sitten kuitenkaan tule yhtään mitään. Paljon on muuttunut siitä. Toisaalta pakko on ollut, kauempaa en olisi jaksanut. Se viikonloppu laukaisi ensimmäisen tietoisen tauon, joka loppui kohtaamiseen Onnibussissa matkalla Raumalle. Siitä kai muutos lopulta pikku hiljaa alkoi, muttei itsestään.

Nyt olen tuntenut onnea siitä, että on joku, joka tuo parane pian -kukkia (vaikka ei ne kukat, vaan se ajatus), kertoo päivistään ja jonka kanssa suunnitella matkaa elokuulle. Ajatus uudesta reissusta tuo helpotusta niin jännitykseen kuin edelleen koholla olevaan matkakuumeeseen. Kiova ja Chișinău ovatkin jo vanhoja toivekohteita, joihin yritin jo vuosi sitten, mutta rinnalleen ne ovat saanet Tšernobylin. Jos saamme kaiken mahdutettua riittävän pieneen kokonaisbudjetiin, niin ainakin nuo kolme olisi tavoitteena nähdä.

Näinä hiljaisiksi jääneinä helleviikkoina olen myös alkanut kaipaamaan rantaa ja pienen hetken aurinkolomaa, lämpimään veteen pulahtamista tai edes muiden maiden meriin kahlaamista. Niinpä miehen esiin heittämä Mustanmeren rannikko ei sekään ole huono vaihtoehto, jos haluamme haalia lisää kohteita kokonaisuuteen tai alkuperäinen suunnitelma ei jostain syystä onnistu.

Matkan ajattelu nostaa mielialaa. Samoin kuin sen, että vielä on kesää ja ehtii kokea kotikaupungin yöttömän yön, muualtakin kuin omasta sängystä kiroten juuri ennen kesää rikki mennyttä pimennysverhoa. Niin, ja muut elämän ihmiset. Viime viikot olen ollut niin sosiaalisessa pimennossa, että näin erakkoluonteisenakin on täytynyt tunnustaa kaipaavansa myös muita kohtaamisia ja aktiviteetteja. Mutta pian! Ensin jatkan kehoni konmaritusta ja luovun taas yhdestä vähemmän tärkeästä palasesta – kuka nyt koko pakettia muutenkaan tarvitsee!

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikki, nauttikaa!

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Hei pitkästä aikaa! Kuulostaa ihan siltä kuin olisit joutumassa sappileikkaukseen? Itsekin sen läpikäyneenä toivotan kovasti tsemppiä. Toimenpide on nopea; jouduin olemaan yön srlassa kun tähystyshaavasta tulikin vähän isompi kuin mitä kuviteltiin kun sappirakko oli paisunut jättimäiseksi ja oli täynnä kiviä. Meillä tämä on ”sukuvika” suvun naisten keskuudessa. Paraneminen oli suht nopeaa mutta kivut olivat pari ekaa päivää kovat. Kolmantena pvänä olin jo ulkoilemassa :) Kannattaa varautua siihen, että ruoansulatus ei välttämättä palaa ihan entiselleen ja jonkinlaista ruokavaliota joutuu noudattamaan jatkossakin. Mutta joka tapauksessa lopputulos on parempi kuin lähtötilanne!

Vastaa

Kyllä, oikein päättelit! Sama juttu itselläkin, sukuvika. Jo pidempään ollut tiedossa ja oireillut, mutta nyt on pamahtanut sellaiset kivut, että on todella hyvä, että leikkausaika järjestyi näin nopeasti. Ensin oli huojennus siitä, että asia hoidetaan, mutta nyt on kieltämättä iskenyt leikkausjännitys – ja toki myös jännitys arvesta. Kiva siis kuulla kokemuksia, ne rauhoittavat mieltä! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja paraneminen noepasti, en malta odottaa sitä, että kivut siirtyvät historiaan :)

Vastaa

Minäkin olen ollut sappileikkauksessa, ei siinä ollut mitään sen kummempaa, sukuvika täälläkin! ☺️ Mulla oli sama homma, että rakko oli niin täynnä kiviä, ettei mahtunutkaan tähystyshaavasta ulos ja haavasta tuli aiottua isompi. Pari vkoa toipumista haavan parantuessa, eikä koskaan enää niitä inhottavia kipuja. Tosi jees!

En halua kuulostaa ilkeältä, mutta tuo mitä kirjoitit suhteestasi, millainen se oli vuosi sitten, kuulosti aivan kauhealta. Olen itsekin ollut tuollaisessa suhteessa vuosikausia. Hyvät ja huonot ajat vuorottelivat. Ulkopuolisen korviin tuo kyllä kuulostaa siltä, että olet vuosia roikkunut suhteessa, jossa toinen jopa kulkenut ohitsesi tahallaan välinpitämättömästi, kuin et olisi kukaan tai mitään. Herrajumala nainen! Jos hän pystyy tuollaiseen käytökseen… tulet kyllä varmasti vielä satuttamaan itsesi 😕 Muistahan pitää itse itseäsi arvossa, kävi miten kävi!

Vastaa

Ihan huippua kuulla, että sujui noin hyvin leikkaus! Ja just noin mäkin ajattelen, että niin ihanaa päästä näistä kivuista eroon. Sitten tietty seuraavana ajatuksen alakoi jännittää itse operaatiota ja myös ruokavalion palautumista, olen vähän vaihtelevista lähteistä kuullut ruokavalion normalisoitumisesta jälkeen. Toivottavasti se menee itselläkin mutkattomasti – enkä malta odottaa, että pääsee normalisoimaan arjen! :)

Et kuulosta ilkeältä, ymmärrän hyvin, että asiat saattavat kuulostaa muutamasta lauseesta monelta – se on aina lyhyiden lauseiden ongelma, subjektiivisuus ja irrallisuus kontekstista. On totta, että tilanteemme on tuolloin ollut avoimen epäselvä, mutta jos jostain olen täysin varma, niin kumpikaan ei ole tehnyt valintojaan sydämettömyyttään, muuten en olisi tässä. Älä siis huoli, asia on puhki mietitty ja myös läpi käyty. Ei ole sattumaa, että asiat ovat nyt tässä ja nyt näin, ja ymmärrän myös miksi on ollut miten on ollut. Sanojeni tarkoitus oli tuoda esiin, miten osaankaan arvostaa matkaa, jonka molemmat osapuolet ovat tänä aikana kulkeneet ja miten jokin, joka oli niin pitkään vain oleilua, on löytänyt tilan ja tavan, jossa molemmat voivat hyvin. Ja että ylipäätään olemme päätyneet parisuhteeseen.

Matkoja on monenlaisia ja itsestä on kiehtovaa, kuinka kaikki on kasvanut ja loksahtanut paikoilleen, tarjoten nykyään niin paljon iloa ja tasapainoa :)

Epäilemättä elämässä tulee sattumaan vielä monta kertaa, joku tulee satuttamaan ja itse satuttaa tai vain olosuhteet tuovat kipua, en sitä pelkää, enemmän pelkään elämätöntä elämää ja rohkeuden puutetta. Koenkin, että pääasia on, että tietää miksi minkäkin valinnan tekee ja yleinen kartalla olo omassa elämässä sekä tarpeissa.

Kiitos kommentistasi ja välittämisestä! <3

Leave a Reply to Skippy Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.