Syön paljon smoothieita, niin arki-iltaisin kevyeen nälkään kuin silloin tällöin viikonloppuisin osana runsaampaa aamupalaa. Tavallisesti kasaan smoothiet vähän siitä, mitä milloinkin sattuu kaapista löytymään yhdistellen joukkoon erilaisia jauheita, mutta on yksi tyypillinen smoothiedenkin ainesosa, jota en ole pystynyt sietämään: kookos.

Olen aina vihannut kookosta kaikessa muodossa, ja maku on ollut sellainen, joka on puskenut pienissäkin määrin läpi pilaten ihan minkä tahansa. Se on vähän harmittanut, sillä etenkin CocoVilla töissä ollessa ymmärsin, miten mainio raaka-aine kookosöljy oikeastaan olisi ja innostuttuani smoothieista huomasin, että kookosmaidot ja -vedet olisivat oikeastaan todella loisto kokonaisuuden nesteyttäjä. Mutta minkäs teit, maku inhotti. Oikeastaan jo pelkkä hajukin.

Mutta sama on ollut aikoinaan monen muunkin asian kanssa.

Olen ollut hyvin, hyvin nirso lapsi ja nuori. Oikeastaan on suorastaan ihme, että olen kasvanut kokonaiseksi, niin vaikeasti ruokittava olen ollut. Olen vihannut varmaan kaikkia kasviksia paprikaa lukuun ottamatta, puhumattakaan ruokalajeista. Inhosin kastikkeita, mausteita, asioiden sekoittamista keskenään lautasella, salaattia. You name it. Äiti parka.

Asia alkoi kuitenkin muuttua täysi-ikäisyyden kynnyksellä, muutoksen käynnistäjä oli kiinnostus omaan hyvin vointiin. Aloin ymmärtää, mikä merkitys eri ravintoaineille on ja mitä kroppa tarvitsee toimiakseen. Tajusin, että ruokavalioni oli ihan yksipuolinen ja ylipäätään oli hankalaa syödä missään muualla kuin kotona kun inhokkieni lista oli loputon. En halunnut olla hankala ihminen enkä halunnut riskeerata kehoani erilaisilla puutostiloilla. Mitä enemmän olen oppinut ravinnosta, sitä kovemmin olen halunnut tarjota keholleni hyvää ja monipuolista polttoainetta.

Niinpä sittemmin olen opetellut todella monen asian syömisen. Esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana olen opetellut syömään mangoa, avokadoa, tomaattia, ananasta (purkkiananas ei mene vieläkään), puolukkaa, kukkakaalia sekä cantaloupe- ja hunajamelonia. Näin muutamia mainitakseni. Eli en todellakaan liioittele sanoessani, että lähtötilanne on ollut todella ravinneköyhä. Siksi olenkin onnellinen, että tänä päivänä päivittäinen ravintoni koostuu monipuolisesti eri värisistä ja ravinnetiheistä kasvisruoista, marjoista ja siemenistä. Kasvisruokailijaksi siirtyminen on monipuolistanut syömistäni entisestään ja tänä päivänä pidän jo valtavan monista ruoista ja raaka-aineista, ja loppuja suurin piirtein sentään siedän.

On kuitenkin ollut joitain ultimaattisen pahoja. Niitä ovat esimerkiksi kurkku, vesimeloni ja kookos. Kaksi ensimmäistä puistattaa edelleen ja saa nähdä, olenko ikinä kykenevä syömään niitä, mutta kookoksen suhteen on alkanut tapahtumaan kauan odotettua muutosta. Ei muutos toki ole tullut itsestään. Olen päättänyt opetella pitämään kookoksesta. Saman olen aiemmin mainittujenkin kanssa, olen pala palalta totuttanut itseäni aiemmin epämiellyttäviin makuihin, kunnes lopulta olen rakastunut – tai edes tottunut. Nyt esimerkiksi ananas ja avokado ovat suurta herkkuani!

Matkalla mieltymään kookokseen

Kookokseen tietoisen totuttelun aloitin oikeastaan jo viime syksynä. Ensin siedätin itseäni myslillä, jossa oli kokooslastuja. Sitten aloin laittamaan hyvin pienen nokareen kookosöljyä smoothieen, kasvatten määrää hiljalleen. Tänä keväänä uskalsin vihdoin ostaa elämäni ensimmäisen kookosmaidon, ja sittemmin olen ostanut niitä jo muutamia, kookoskerman mukaan lukien. On ollut ilo huomata pikkuhiljaista muutosta. Jos maku ällötti ennen, nyt jo siedän sitä. Pystyn jo syömään smoothien, jossa on kookoksen vivahde. En vielä erityisesti pidä siitä, mutta sama prosessi on ollut esimerkiksi tomaatinkin kanssa, jota nykyään syön jo viikoittain ja kirsikkatomaatteihin olen jopa mieltynyt.

Onkin hauskaa, että näin vuosi CocoVilta lähdettyä on brändin hittituote kookosöljy vihdoin löytänyt tiensä omaankin kaappiin. Tai noh, onhan se ollut kaapissa, mutta ulkoisessa käytössä, nyt vihdoin sisäisesti nautittuna!

Vastauksena siis otsikon kysymykseen, uskon vahvasti, että voi! Miksei voisi. Voi muitakin taitoja ja ominaisuuksia opetella alusta ja kehittää, joten miksei makumaailmaansakin voisi muuttaa. Niinpä ensi talvena aion syödä jo ihan sujuvasti kookoksen makuisia juttuja, kuten vaikka monia raakakakkuja!

Katso myös nämä

10 comments

Vastaa

Minä sen sijaan olen aina pitänyt kookoksesta :) eli bounty suklaat, kookosjäätelö mikä vaan kelpaa jos on kookosta seassa. Kookosmaidossa taitaa muuten olla paljon myös hyviä rasvahappoja, kuten pähkinöissä. Minullekkaan ei lapsena kelvanneet kasvikset (niissä ei ollut makua) enkä pitänyt mistään liharuuasta. Nyt olen huomannut pitäväni kasviksista joihin saa makua juustoista, kastikkeista ja yrteistä

Vastaa

Kookos on niin läpipuskeva maku, että siitä kai joko tykkää tai ei! Itselle on aina aiheuttanut kylmiä väreitä mikä vain kookokselle vivahtava, mutta nyt aion oppia pitämään! :D Kookoksella on tosiaan paljon hyviä ominaisuuksia, joten se olisi terveellinen ja hyödyllinen lisä ruokavaliota!

Maustaminen todella voi muuttaa merkittävästi kokemusta ruoasta. Meillä ei kotona järin mausteita ja yrttejä käytetty, mutta opeteltuani itse niiden käyttöä myöhemmin, olen huomannut saman – niillä todella saa aikaan paljon!

Vastaa

Mä olen aina rakastanut kookosta ja kuorrutan esimerkiksi jugurttini kookoshiutaleilla. :) Mulle kananmuna on ehdoton no go mikäli se yhtään maistuu siltä, mikä on harmillista kasvissyöjänä proteiinin saamisen kannalta. Kasvisruokareseptit kiinnostaisivat ja erityisesti ideat, miten saada kasvissyöjänä tarpeeksi proteiinia eikä liikaa hiilareita.

Vastaa

Hih, kookos tuntuu jakavan mielipiteitä tosi paljon! Sama se on omassa lähipiirissäkin, jotkut tykkää tosi paljon ja jotkut ymmärtää ällötykseni :D Itsellä taas kananmuna on varsin oleellinen osa ja olenkin tosiaan miettinyt, että jos siitä luopuisi, vaatisi jonkin verran työtä löytää proteiinipitoinen, ruokaisa ja monikäyttöinen raaka-aine tilalle!

Kommentistasi tulikin mieleen, että voisi ajatella postausta esim. viikon ruoistani tms. Reseptiikkani on tyypillisesti tosi simppeliä, sillä etenkään arkena yksin ei jaksa nähdä paljoa vaivaa ruoan suhteen ja sitä yrittää myös hyödyntää esim. työpaikan lounastarjontaa.

Vastaa

Ja mä taas rakastan kookosta! Smoothiessa ja wokeissa ja ihan kuivattuna ja jopa leipäni on kookos ja mantelijauho pohjainen.
Oikein mietin mitä en pystyis syömään … ja en keksi niin mitään. Paitsi tietty liha ja muut eläinperäiset valmisteet…vegaani kun olen nyt ollut vuoden. Yks kaveri esitteli somessa miten hienoja pihvejä oli nuijinut ja heittänyt grilliin ja pelkästä kuvasta meinas lentää laatta.
Avocadosta en aina oo tykänny…nyt siihen on ihan himo😄

Vastaa

Kookos tuntuu olevan niitä makuja, joita joko inhoaa tai rakastaa! Ja se sopis niin hyvin kasvisruokavalioon, joten olen päättänyt alkaa pitämään siitä – vielä tosin on matkaa vähän tehtävänä ;)

Tuo on muuten tosi mielenkiintoista, miten maku ylipäätään kehittyy. Mulla on ihan sama tänä päivänä pihvien ja lihojen ylipäätään kanssa. Jos yli kymmenen vuotta sitten herkkuruokaani oli hyvä pihvi, tänä päivänä tuntuu todella vieraalta ajatukselta, että voisin syödä ja pitää siitä. Yksinkertaisesti vesi ei herahda kielenpäällä vaan tapahtuu juuri päinvastoin, ajatus puistattaa!

Koska maku muuttuu ja kehittyy muussakin, eiköhän mustakin vielä saada kookosfani! :D

Vastaa

Minulle kookos ei makuna ole inhokki, ja tykkään ruoissa kookoksen mausta esim. kookosöljyn ja kerman muodossa. Mutta, se suuri mutta minulle on ne lastut ja hiutaleet! Niitä ei meinaa millään saada jäystettyä alas, pyörivät suussa kuin pesukoneen rummussa eikä loppua näy! Se rakenne on jotain kauheaa ja muistelen inhon alkaneen lapsena Bounty-patukoista. Olen yrittänyt siedättää itseäni mysleillä ym. mutta ei, tästä en varmaan pääse eroon, mutta tämä onkin sitten ainoa ruokainhokkini :D

Vastaa

Oi joo, ne hiutaleet on ihan pahimmat! Mikä hirveä pettymys johonkin jälkiruokaan onkin ripoteltu kookoshiutaleita – jää syömättä kokonaan :) Bountykaan ei ole mun kohdalla koskaan vastannut missään määrin käsitystä herkusta. Kestän nykyään jo pienissämäärin niitä myslin seassa olevia kookoslastuja, mutta ne jälkkäreihinkin upotettavat pienet hiutaleet aiheuttavat edelleen kylmiä väreitä! :D

Vastaa

Toi on kyllä jännä, miten joku maku ja haju ällöttää. Mulla sellainen on ollut vauvasta asti banaani. Vauvana jo käänsin pään kuulemma pois kun banaanisosetta tarjottiin ja edelleen sen hajukin yököttää. Se on välillä harmittanut, kun se olisi niin kätevä eväshedelmä :)
Mutta kookoksesta kyllä tykkään. Ootko ikinä maistanut ihan tuoretta, suoraan kookoksesta kaadettua kookosvettä? Se ei musta maistu normikookokselta. Se on lämpimänä vähän ällöä, mutta kunnolla viilennettynä herkkua!

Vastaa

Niinpä! Sen ymmärrän hyvin, jos liittyy jokin ruokatrauma, mutta esimerkiksi kookoksen kohdalla ei itsellä ole mitään sellaista, se on vain aina ollut todella epämiellyttävä maku. Olen joskus kauan sitten Malesiassa vaihdossa ollessani maistanut suoraan kookoksesta, mutta silloinkaan en tykkännyt. Nyt saattaisi olla toisin kun olen jo tottunut vähän makuun :) Tuo tuoreus voi ylipäätään olla ratkaiseva tekijä, esimerkiksi nykyään tykkään tosi paljon tuoreesta ananaksesta, mutta purkkiananas ällöttää edelleen.

Banaanista olen muuten kuullut ainakin yhdeltä toiselta, että se aiheuttaa vahvaa ällötystä! Mä en tiedä mitä tekisin ilman banaania, se todella on niin näppärä hedelmä :)

Leave a Reply to Kati Cancel Reply

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.