Vaikka muuton mukanaan tuoma kiire pitää ajatukset pääosin arkisissa asioissa, aikatauluissa ja muuttolaatikkotarpeissa, niin haikeutta on kieltämättä ilmassa. Viimeiset hetket vanhoilla kotikulmilla ovat käsillä ja tuntuu hassulta jättää tutut kulmat taakse, jälleen yhden kerran elämässä. Vaikka mistäs sitä tietää, vaikka uusi koti jostain tutuilta seuduilta löytyisikin, ainakin alue istuu paremmin kuin hyvin sijaintitoiveisiin. Ikävä kuitenkin tulee tuttua töölöläismaisemaa, vanhoja rakennuksia ja ikkunasta avautuvaa näkymää. Kaikki on ollut sopivan matkan päässä, tutut ravintolat ja suosikki sushipaikka Tokyo55. Puhumattakaan kävelymatkan päässä sijaitsevasta vakkari liikuntapaikkasta ja juuri sopivasta ratikkamatkasta Stockalle.
Nyt joutuu arkea taas hieman suunnittelemaan uudelleen, matka keskustaan pitenee vähän, vaikka ratikka edelleen kulkeekin lähistöltä, ja jumppasali voimassa olevine kausikortteineen jää pitkän matkan päähän. Kulmat muuttuvat vanhoista uusiksi ja edessä on uudet näkymät. Ei sillä, enhän minä oikeasti ole paljoa sitten viime kesän omassa kodissa aikaa viettänyt, mutta onhan se silti ollut siellä olemassa, oma paikka. Viikottain on tuttuja kulmia tullut tarvottua ja ruuhkautuneessa lähipostissa jonotettua. Matka herkulliseen Yobotiin pitenee ja liekö enää Töölöntorin kulmia tulee yhtä ahkeraan kulutettua? Mutta muutto tuo mukanaan aina uutta ja muutos vie eteenpäin, odotustakin on ilmassa, aika näyttää miten kevät tavarapaljoudessa selvitään ja miltä tuntuu kun se etsitty koti viimein löytyy. Nyt ihanaa on saada tavarat yhden katon alle ja hetki enemmän aikaa päivään, pienistä puroista kasvaa iso iloinen virta.
Viimeisiä asukuvia vanhoilta kotikulmilta, toivottavasti ei kuitenkaan vielä viimeiset.
Takki: Zara, 2nd hand / Koru: Bikbok / Housut: Zara / Laukku: Tiger of Sweden
3 comments
Pauliina
Haetteko (nyt, kun olette ehtineet useamman kuukauden markkinoita seurata) vuokra-asuntoa vai omistusasuntoa? Minulla (eli meillä) on mahdollisesti jossain vaiheessa tätä vuotta edessä muutto pääkaupunkiseudulle. Jo valmiiksi ahdistaa, joutuuko vaihtamaan vanhan kotikaupungin ja kotoisan kodin johonkin, joka lopulta tuntuu väärältä, on kallis ja ruma. Olen ymmärtänyt, että hyvää ei ole helppo löytää.
Korundi
Heippa! Aloitettiin etsimällä vuokra-asuntoa, muutta kun hintataso oli mitä oli, alkoi tuntua tyhmältä ajatus maksaa jollekin toiselle sellaisia summia kuukaudessa, joten oman asunnon osto alkoi tuntua varsin fiksulta ajatukselta. Nyt seurataan molempia, ensisijaisena tavoitteena olisi löytää oma, mutta katsotaan myös sivusilmällä vuokrakoteja, sillä jos niissä vastaan tulisi helmi ja järkevän hintainen (heh, tiedän, vaikea yhtälö:)), niin ollaan hyvinkin valmiita myös vuokra-asumiseen.
Hinnat on todella pilvissä, sekä omistusasunnoissa, että vuokrakodeissa. Kolme vuotta sitten muuttaessani silloisen poikaystäväni kanssa yksiin, saatiin ihana asunto loistavalta paikalta Etu-Töölöstä (n.80 neliötä) 1300eurolla kuussa, nyt ei oikeastaan mitään toivoa vastaavaan, vaan hinnat ovat muutamassa pahaisessa vuodessa nousseet satoja euroja – nyt tuon hinta pyörisi varmasti siinä 1600 euron paikkeilla, eli ihan järjettömän paljon vuokra-asunnosta!
Tuota summaa ei siis olla valmiita maksamaan muille, mutta itselle toki, mutta se onkin jo ihan toinen juttu. Mutta omistusasunnoissa vastaan tulee niissäkin hurjat hintapyynnöt ja eritoten suuren osan lähitulevaisuudessa siintävät putkirempat. Oltaisiin valmiita kyllä ostamaan asunto, jossa olisi putkiremppa juuri tulossa, mutta ei siihen, että se on tulossa muutaman vuoden sisään/kuluttua, silloin ei oikein olisi mitään järkeä lähteä remppaa tekemään ennen sitä, ja toisaalta taas juuri ne putki remppaa odottelevat asunnot vaatisivat sitä kaikkein eniten. Eipä huvittaisi asustaa muutamaan vuotta asunnossa, joka todella on kattavan rempan tarpeessa.
Tosiaan, kriteereistä voi joutua tinkimään täällä, ellei käy huikea tuuri :) Toki kyse on myös siitä, mitä etsii ja mitä on valmis maksamaan, rahalla kyllä saa vaikka millaisia upeuksia, niin vuokrana kuin tietty omanakin. Jos koolla ei niin väliä, niin tarjontaa on ihan kohtuullisesti, mutta meille 50 neliötä tuntuu auttamattomasti liian pieneltä. Toki myös asiaa auttaisi, jos olisi valmis lähtemään keskustan ulkopuolelle, mutta noh, nirsoja kun ollaan ja haluttaisiin palvelujen ja tapahtumien olevan lähellä, puhumattakaan vanhojen kortteleiden tunnelmasta, niin sekään ei tunnu ihan hyvältä ajatukselta :)
Hui, en halua peloitella, kyllähän niitä asuntoja on, mutta kaikkein paras on, jos ei ole pitkää kriteerilistaa ja on aikaa katsastaa, niin todennäköisemmin löytää sen oikeasti kodilta tuntuvan. Niin, ja siitä onnestakin on apua!
Hyvä vinkki muuten on, jos vuokra-asuntoa täältä joutuu lähteä etsimään, on laittaa Hesariin ilmoitus. Maksaa päälle 50 euroa, mutta takaa sen, että pääset valkkaamaan, etkä joudu kisailemaan muiden näyttöön astelleiden kanssa. Tämän lisäksi saattaa myös saada hieman edullisemmalla, kun ilmoitukseen tarttuu ne vanhemmat henkilöt, joille netti ei ole niin tuttu tai muuten sellaiset, jotka eivät laita kotiaan asunnonvälitysfirman käsiin palkkiopyyntyjä karttaessaan. :)
Pauliina
Oivoi, mitä summia! Nyt maksamme vuokraa puolet noista hinnoista ja on neliöitä, on saunaa, on parveketta.
Kun emme ole Helsingissä aiemmin asuneet ja kortteleiden tunnelmaan tottuneet, pystymme melko helposti luopumaan keskusta-asumisen ajatuksesta ja muuttamaan kauaskin, toki silloin korostuu joukkoliikenneyhteyksien tärkeys.
Olen miettinytkin, että seuraavalla kerralla voisimme jättää masentavien massanäyttöjen juoksemisen välistä ja yrittää löytää asunnon lehti-ilmoituksen tai muun vastaavan avulla. Kiitos vinkeistä, niitä tulevassa asunnonhaussa varmasti tarvitaan, sen onnen ja tuurin lisäksi!