Viimeinen vuosi on ollut suurta sisäistä tempoilua. Olen miettinyt niin paljon, että paikoin tuntuu, ettei henki enää kulje. Olen palastellut, pureksinut, työstänyt. Ollut ulospäin tyyni, mitä nyt satunnaisesti olen romahtanut bussissa, töissä tai jossain. Itkuherkkyys on hiponut korkeuksia ja samaan aikaan on huvittanut, kyyneleet vuotavat ihan mitättömistä asioista. Tilanteiden koomisuus on samaan aikaan naurattanut. Hymyilen ja itken, mietin mitä aamubussin kanssamatkustajat miettivät. Myrskyilläkin on tapana laantua, ja jossain vaiheessa irtonaiset palaset alkavat muodostaa kuvaa, josta ryhtyy saamaan otetta eikä asiat vain pyöri pyörremyrskynlailla ympärillä heitellen itseä miten sattuu. Jalat alkavat tavoittaa tukevasti maata, alkaa ymmärtää ja saamaan jostain pysyvästä kiinni. Olen antanut itselleni aikaa ajatella, ja se on tuottanut tulosta.


gina tricot 8

Olen kirjoittanut monta postausta, joita en ole julkaissut. Kai ne ovat oikeasti olleet vain niin minua varten, ettei niiden ollut koskaan tarkoituskaan päätyä kaikkien nähtäville. Olen ymmärtänyt, että tämä paikka on minulle rentoutumista varten ei purkautumista. Vaikka ympärillä tapahtuu, tänne voi tulla höpöttämään asuista ja miettimään makeaa. Sellaisia tiloja ja hetkiä tarvitaan myrskynkin keskellä. Tänä syksynä olen saanut suuresti voimaa ihanan lukijan ajatuksista ja tuesta. Kaikkihan te ihania olette, ja kommenteillanne on ollut mielettömän piristävä vaikutus, mutta sattuma kai toi apua keskelle pyörrettä ja antoi pieniä sanoja, joilla saada otetta ympäröivästä.

gina tricot 2

Ystävä sanoi jo pari kuukautta sitten, että kuulostaa kuin olisin päätökseni tehnyt, tietäisin mitä tehdä. Silti asiat ottavat sen ajan minkä ottavat, se täytyy hyväksyä. Voin ottaa aktiivisen roolin kun tapahtuu, mutta hoputtaminen harvoin tuo parasta mahdollista lopputulosta. Ja siihen minä pyrin, pitkäkestoiseen hyvään eikä vain hetkelliseen helpotukseen. Siksi mieluummin kuljen pidemmän matkan saavuttaakseni kestävää kuin oion kohtaamisen pelon takia ja saan vastaani varjot matkalta joskus myöhemmin. Aika alkaa olla kypsä, ja vaikka edelleen unohdun tuijottamaan tyhjää ja katoan itseeni, tietty tyyneys on ihan viime päivinä tullut rinnalle. Ystävä tiesi, tiedän kyllä mihin suuntaan täytyy kulkea. Tein uuden vuoden lupauksen jo ennakolta, ensi vuosi tulee olemaan tyystin erilainen kuin tämä.

Tyyntä illan jatkoa ihanat <3

  • Jaa

Katso myös nämä

Syysasut, Toimistopukeutuminen

Harmaa luottomekko

Lue lisää
Kaupunkiasut, Syysasut

Ripaus punaista

Lue lisää
Mietteitä, Yhteistyö

Blogikampanjan tarina

Lue lisää

28 comments

•
•
Vastaa

Kuulostaa hyvälle. En tiedä arvaanko oikein mihin elämän osa-alueeseen muutokset liittyvät mutta voin suositella Basam Booksin kirjoja, liittyivät ne mihin tahansa :) Viisas elämä sarjassa on paljon tyyneyttä tuovia opuksia, tosin ne kannattaa valita tarkkaan sillä osa on aika korkealentoista kamaa…

•
•
Vastaa

Isojen valintojen tekeminen on vähintäänkin vaikeaa, mutta toisaalta, se tunne kun päätöksen lopulta saa tehtyä, kumma levollisuus hiipii mieleen. Silloin tietää olevansa oikealla tiellä :) Hih, luulen kyllä, että arvaat! Ja kiitos vinkeistä, ovatkin ihan tuntemattomia kirjoja itselle, joten täytyy ehdottomasti tutustua. Inspiroiva lukeminen tulee juuri nyt enemmän kuin tarpeeseen :)

•
•
Vastaa

<3

•
•
Vastaa

Kiitos sinulle tuesta <3

•
•
Vastaa

Me täällä ruudun tällä puolen myötäelämme, tuemme ja jaamme ajatuksia kanssasi! Ihanaa talven jatkoa ja seesteisyyttä ja tyyneyttä ajatuksiisi <3

•
•
Vastaa

Voi Sari, kiitos aivan ihanista sanoistasi! Arvostan suuresti lähettämiäsi lämpimiä ajatuksia, niillä on iso merkitys <3 Aivan ihanaa talven jatkoa myös sinulle!!

•
•
Vastaa

Hei!

En ollenkaan osaa aavistaa mihin tämän postauksen mietteesi liittyvät mutta varmaankin olet tehnyt hyviä päätöksiä. Mutta se syy miksi kommentoin ei liity tekstiisi vaan tuohon kertakaikkisen upeaan kuvaan, tai oikeammin kuviin. Henkäisin syvään kun avasin sivun: mitkä värit!! Aivan mielettömän kauniita kuvia, onnittelut kuvaajalle! Yleensä kaikki blogisi kuvat ovat hienoja mutta tämä on kyllä aivan huippu.

•
•
Vastaa

Oi, ihana kuulla, että tykkäät!! Kaunis kiitos kommentistasi, kiitän kovasti kehittynyttä (ja niin kärsivällistä) kuvaajaa ;) Ihanaa (ja toivottavasti vähäsateista) viikonlopun odotusta sinulle!!

•
•
Vastaa

Minä olen myös huomannut huimaa kehitystä kuvien laadussa! Kehut kuvaajalle!

•
•
Vastaa

Ihana kuulla, että olet kokenut, että kuvanalaatu on kohonnut :) Täytyykin kiittää kuvaajaa ;)

•
•
Vastaa

Niinhän se usein on, että kaikkia asioita ei paljasteta edes kavereille, eikä ulkoapäin voi nähdä minkälaiset murheet ihmisillä on, kuka on surullinen, masentunut, onneton tai kuka pohtii työpaikan vaihtoa tai uuden opiskelun aloittamista. Mutta tosi kiva, että sinulla on asiat nyt selkiytynyt ja suuntaahan tietysti on vielä parempaa kohti! :}

•
•
Vastaa

Niinpä, sinäpä sen sanoit, ulospäin on vaikea nähdä mitä sisällä tapahtuu ja joskus kun alkaa näkyä ulospäin, saatetaan olla jo hyvin pitkällä tuntemuksissa ja ajatuksissa!

Kiitos kommentistasi ja kannustuksesta, ehdottomasti, ensi vuodesta tulee parempi kuin tämä ja toivottavasti sama suunta jatkuu uusien valintojen myötä :) Ihanaa viikonloppua sinulle!!

•
•
Vastaa

Kuulostaa siltä, että syntyjä syviä on mietitty ja lopputulemaan tultu. En ole varma mistä on kyse, mutta erään samanlaisia vaihtelevia fiiliksiä ja pitkiä harkintoja edellyttäneen tilanteen olen läpikäynyt. Se tie oli pitkä, mutta silmiä avaava kokemus. Taas ollaan yhtä asiaa viisaampi.

Jos päätös on tehty itseä kuunnellen, niin silloin se harvoin on väärä <3

•
•
Vastaa

Luulen, että hyvin samankaltaisten asioiden äärellä on omatkin pohdinnat olleet kuin mitä sinulla :) On jo pitkään tiennyt, että täytyy muuttaa kurssia, mutta kumman vaikeaa on riuhtaista itseään irti tutusta ja lähteä kohtia uusia tuulia. Se vaatii ajatustyötä ja rohkeuden keräämistä, tai sitten karuimmillan sen pisteen, kun vain tuntuu, ettei ole enää muita vaihtoehtoja. Joka tapauksessa, muutos on hyvästä! Kiitos ihanasta kommentistasi ja kannustuksesta <3

•
•
Vastaa

Heippa!

Olen joskus aiemminkin kommentoinut ja kertonut, että vaikka en usein jätäkään viestiä, olen lukenut blogiasi joka päivä jo vuosien ajan. Kyseessä ovat vieläpä ensimmmäiset vuodet aikuistumista opetellessa ja omaan itseensä paremmin tutustuessa. Välillä on ollut pää suorastaan pyörällä, sen verran isoja muutoksia on elämääni viime vuosina mahtunut.

Elämä on heittänyt minut tilanteeseen, johon olen erittäin tyytyväinen. Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä – ympäristöni arvot ja elämäntyyli ovat aika kaukana omistani. Blogisi on auttanut minua paljon – muistamaan, kuka minä olen ja millainen minä olen. Haluaisin kiittää sinua ennen kaikkea siitä, että olet opettanut minulle yhden tärkeän viestin – itsensä kuunteleminen on tuhat kertaa tärkeämpää kuin muiden miellyttäminen.

Voi kuulostaa korniltakin, mutta se ei tee tästä yhtään sen vähempää totta. Monta kertaa olen löytänyt täältä lohdutusta sellaisissa asiossa, joiden kanssa kaverit ja perhekin ovat jääneet sanattomiksi – tilanteissa, joissa sanoista ei oikeastaan ole apua, mutta toisen esimerkki rohkaisee sitäkin enemmän.

Tämä postaus pysäytti minut muistelemaan sitä, kuinka ystäviä muistaa aina kiittää ystävyydestä, mutta sinulle olen kirjoittanut vain muutaman kommentin. Siispä haluaisin kiittää sinua siitä, että olet antanut itsestäsi niin paljon tälle blogille – tuntuu, kuin olisin oppinut paljon ihmisenä olemisesta ihan vain blogiasi lueskellen.

Haluaisin myös kertoa, että ihailen kovasti kykyäsi käydä vaikeitakin päätöksentekoprosesseja läpi sen sijaan että tyytyisi helppoon ja mukavaan. Uskon, tulet vielä olemaan todella tyytyväinen muavuusalueelta pois hyppäämisestä. Hienoa, että olet uskaltanut pohtia vaihtoehtojasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea päätöksestäsi!

Mukavaa syksyn jatkoa ja tsemppiä pimeyden kanssa jaksamiseen :)

-tupu

•
•
Vastaa

Hei Tupu!

Ja KIITOS. Ensimmäisenä sait kommentillasi aikaan kyyneleet (tiedän, olen ollut viime aikoina vähän herkkä, mutta tällä kertaa kyllä ihan puhtaasta onnesta), niin uskomattoman kauniisti kirjoitit ja osuit kyllä jonnekin niin syvälle. Minun on ihan täytynyt pureskella sanojasi, antaa kommenttisi hautua, en vain osannut vastata heti, niin sanaton olin. Ja olen vieläkin, hellät kylmät väreet kulkevat edelleen kun luen viestisi, mutta enää en sentään itke, vaan hymyilen :)

Ja ihan pökertynyt olen siitä, miten paljon olen onnistunut välittämään tämän kaiken kevyen lomassa. Se on niitä asioita, mihin ehkä salaa haaveilisikin kykenevän, vaikka kirjoitankin pinnallisesta, en haluaisi blogini olevan pinnallinen. Mutta selvästi paljon kiitosta kuuluu sinulle, koko viestisi huokuu kykyä nähdä ja rohkeus uskaltaa katsoa pintaa syvemmälle. Se on arvokasta, moni tyytyy vain siihen, mitä on päällimmäisenä, vaikka se onkin vasta se jäävuorenhuippu ja usein se kaikkein kiinnostavin ei tule eteen tarjottimella.

Voih, en tiedä kuinka kiittäisin sanoista, ja kertoisin niiden suuresta merkityksestä. En kiellä, etteivätkö kommentit ole aina ihania, olivatpa ne sitten kehuja huulipunan sävystä tai vinkkejä matkakohteisiin. Mutta tällaiset harvinaiset kommentit kuin sinun, nämä jäävät elämään, vaikuttavat syvemmälle ja pysäyttävät. Joten kiitos siitä, että olet siellä, ja kiitos näistä sanoistasi, kannustuksesta ja muistamisesta, niillä on iso merkitys minulle.

Ja kaikkea hyvää sinulle, pidä kiinni siitä mitä olet, se on selvästi jotain ainutlaatuista ja arvokasta. Heh, ja jos epäilit omien sanojesi kuulostavan kornilta, kuinka kornilta nämä kuulostaa? Mutta kuulostakoon, tarkoitan mitä sanon. :) Ihanaa viikonlopun ja syksyn jatkoa sinulle!!

•
•
Vastaa

Oletko raskaana?

•
•
Vastaa

Tämä ei ole (taaskaan) minulta. Pitäisi varmaan keksiä erottuvampi nimimerkki tai käydä lukemassa jokaisen tekstin kommentit ettei tule väärinkäsityksiä jos joku lainaa tätä nimimerkkiä… Onneksi nyt huomasin.

terv. se alkuperäinen ”m”

ps. Onnea muutoksiin myös täältä suunnalta!

•
•
Vastaa

Hyvä, että mainitsit, yhdistin kieltämättä kommentin heti sinuun :) Pieni m-kirjain ei ehkä ole se yleisin (?) nimimerkki, mutta hassua, että juuri tänne on eksynyt ennenkin samaa nimimerkkiä käyttäneitä/käyttänyt (tai ehkäpä kyseessä on edeltävä m?) . Kieltämättä helposti hämääntyy kun sitä alkaa jo hyvin nopeasti muistamaan tietyt nimimerkit ja ”jatkumon” kommenteissa.

Kiitos kommentistasi ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa! :)

•
•
Vastaa

En ole :)

•
•
Vastaa

Kuulostaa suurelta, jännittävältä ja ihanalta :-)

•
•
Vastaa

Voih, arvaa jännittääkö mua?! Tiedän mitä tulen tekemään, mutta en todella osaa yhtään arvata minne se tulee viemään minut. Se on kutkuttavaa, mutta kieltämättä myös pelottavaa. Isoja asioita omassa elämässä, mutta olen varma, että suunta on oikea. Sitä en toki tiedä, kauanko matka kestää, mutta ainakin tiedän nyt mihin suuntaan kulkea :)

•
•
Vastaa

Ihanaa kuulla! Kirjoituksestasi oikein huokuu rauha ja tyyneys. Paljon onnen hetkiä tulevaan!
Tämä vuosi on ollut minullekin muutoksia, pakon edessä kasvamista, uusia tilanteita. Toivon että löydän vielä saman tyyneyden kuin sinä, matkaa on vielä jäljellä.

•
•
Vastaa

Kiitos Marikki ihanista sanoistasi <3 Huoh, tiedän, matka voi olla pitkä, mutta kun sen jaksaa ja uskaltaa kulkea, vastassa on usein sellaista, mitä ei osannut edes odottaa matkaan lähtiessä. Tovottavasti myllerryksesi taittuvat pian seesteisyyteen. Jaksamista ja kärsivällisyyttä sinulle matkaan! Ja tietenkin, ihan vain levollista viikonlopun jatkoa :)

•
•
Vastaa

No anteeksi vaan alkuperäiselle m:lle. Tarkoitus ei ollut ketään loukata. Enpähän muutakaan nimimerkkiä äkkiseltään keksinyt. Syvät pahoittelut vielä m:lle!

•
•
Vastaa

Heh, ethän sinä olisi sitä varmasti voinut tietää :) Toinen pikku-m on itselle tutuksi jäänyt nimimerkki, ja siksi ymmärrettävästi halusi mainita, ettei ollut sinun kommenttisi juuri hänen. Vastaavaa pientä sekaannusta kun on aimmeinkin ollut, ja hyvä että mainitsikin, nyt osaan erottaa kaksi kommentoijaa toisistaan :) Ihanaa illan jatkoa sinulle!

•
•
Vastaa

Erityisesti tekstisi alku kuulostaa kovin tutulta. Omaa myrskyäni olen kestänyt reilun vuoden verran, enkä ainakaan vielä ole löytänyt tietäni vesille, jossa laineet liplattaisivat vain kevyesti, ja mieli sekä olo muutenkin olisi tyyni ja, noh, täysin onnellinen.

Kirjoitat kauniisti, ja vaikka en tiedä mitä oma asiasi koskee, pystyn helposti samaistumaan olotilaasi. Voi kuinka toivonkaan, että omatkin palaseni loksahtaisivat paikoilleen, ja voisin jättää tämän ajanjakson pysyvästi taakseni.

Joitakin asioita ei vain tee mieli kertoa edes lähimmille ystäville, tai ainakin ne syvimmät tuntemukset tekee mieli jättää tarinan ulkopuolelle. Onneksi ihanalle miehelleni voin paljastaa kaiken; myös kyyneleiden raidoittamat kasvot. Hänen tukensa on ollut korvaamatonta, mutta tiedän, että suurimmat päätökset minun täytyy tehdä itse. Kuten sanoitkin, itse on päästävä siihen tilaan, jossa ”jalat alkavat tavoittaa tukevasti maata, alkaa ymmärtää ja saamaan jostain pysyvästä kiinni”.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja olkoon ensi vuotesi kokonaisuudessaan entistä parempi <3. Oma vaisto kyllä kertoo, milloin suunta on oikea <3.

•
•
Vastaa

Joskus tulee tarve suunnanmuutokseen… Kirjoituksesi huokuu rohkeuden lisäksi selvästi jo sellaista seesteisyyttä, jonka tavoittaa, kun (uusi) suunta on selvä. Täällä odotellaan jo jännityksellä, mihin suuntaan pohdintasi ja nyt päätöksesi Sinua viekään…. Hengessä mukana tukien ja kannustaen!

Ihanaista viikonlopun jatkoa Sinulle!

t. Tupuna

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.