Nyt en puhu symboleista, koukeroista ja kuvista iholla, joiden kantajille ne ovat ihoon hakattuja muistoja, pieniä tai suuria tarinoita. En omista tatuointia, enkä sellaisesta haaveile. Siitä huolimatta ihoni on täynnä tarinoita. Se on kuin tehtävä, yhdistämällä pisteet muodostuu kartta muistoihini. Ihoni tarinoita ovat arvet. Ne ovat tarinoita, joiden olemassaolon välillä unohtaa tyystin, ne ovat olemassa, mutta silmät eivät niitä enää näe. Välillä taas katse kiinnittyy niihin, pisteisiin, vanhoihin viiltoihin, ja aina ne muistuttavat jostain.

Matkan varrella olen jo lakannut laskemasta, mutta jostain syystä tänään harjatessani hampaita aloin laskemaan. Löysin kehostani 21 leikkausarpea, se tarkoittaa kymmeniä tikkejä ja lukuisia huolia. Pienimmät arvista kantavat vain paria tikin jälkeä, pisimpään on ommeltu yli kymmenen. Kauneimmat ovat kadottaneet tikkinsä itsestään, rumimmissa jälki on levähtänyt ja tikkien painaumat paksuuntuneet.

Aikoinaan huolin kehoni arpisuutta, hätäilin pientä luomen poistoa hassun arven takia. Miltä jälki tulee näyttämään? Olenko enää viehättävä? Eiväthän arvet ole kauniita! Niin, eiväthän ne ole, mutta nykyään ajattelen, että ne tekevät kehostani persoonallisen. Ne ovat tarinoita, pysyviä merkkejä. Ne ovat salaisia jälkiä, jotka vain harva pääsee näkemään, löytämään. Ne ovat osa minua eivätkä ne ole koskaan tehneet minusta vähemmän viehättävää kenenkään silmissä, kaikki huoli oli vain omaa epävarmuutta.

Nykyään tunnen jopa ylpeyttä. Vaikka useisiin arvista liittyy epämiellyttäviä muistoja, ne ovat silti tavallaan kuin pieniä voitonmerkkejä, yksikään arpi kun ei ole muodostunut täysin kivutta tai ilman huolta. Ajattelen, että olen onnekas; kasvoni ovat ehjät ja suurin osa arvista osuu alueille, jotka jäävät vaatteiden alle, hullumminkin voisi olla! En tarvitse tatuointeja, kehollani on jo niin paljon kerrottavaa, eikä varmasti pistekarttani ole vielä valmis.

Siisteimmät arvistani eivät ole sitä sattumalta, ne ovat vaatineet parhaat lääkärit, sulavat ompeleet ja eniten jälkihoitoa. Jälkihoito tarkoittaa toki normaalia paranevan ihon hoivaa, mutta myös tavallista pitkäjänteisempää huomiointia. Parhaisiin tuloksiin olen päässyt joko arpien hoitoon tarkoitetulla Mepiform sidoksella, tai erilaisilla geeleillä, jotka häivyttävät arpia ja ehkäisevät liiallisen arpikudoksen muodostumista.

 

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.