Eilen illalla ennen nukahtamista mietin, että onpa viikkoni ollut sosiaalinen, niin sosiaalinen, että hädin tuskin tunnistan itseäni siitä. Ajattelin, että kaikkien näiden ihmistentäytteisten päivien jälkeen vetäydyn huomenna omiin oloihini ja vietän päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni, kunnes juuri hetki sitten muistin, että enpä taidakaan, olinkin sopinut illaksi ohjelmaa, jonka vain olin unohtanut merkata kalenteriin.

En missään tapauksessa valita, lähinnä kummastelen, elämäni on muuttunut vuosi vuodelta niin paljon tapahtumarikkaammaksi etten meinaa pysyä mukana omassa kehityksessäni ja arjen menoissa, vaikka monelle muulle tämä on pikemminkin normaalitila. En kuulu niihin ihmisiin, joilla on kaipuu ihmisten lähellä vaan pikemminkin täysin päinvastoin. Siksi kummastuttaa ne pari hassua seikkaa, joita olen viimeisen parin kolmen vuoden aikana tuulettanut kerran jos toisenkin, niihin kun kulminoituu tietty onnistumisen tunne, itsessä tavoitellun kehityksen toteuma ja monen vuoden työn tulos, ensinnäkin siis olen oppinut olemaan edes jotenkin luontevasti muussakin kuin täysin tutussa seurassa ja toiseksi, olen jopa oppinut saamaan siitä irti. Ihan perusjuttuja varmaan muille, heh.

pantteripusero 34pantteripusero 26pantteri

Muistan hyvin alkuvuodelta erään päivän elävästi, satuin toisilleen tuntemattomaan seuraan ja huoneessa vallitsi vielä alkuhiljaisuus. Tein jotain itselle odottamatonta ja rikoin jään. Sinä päivänä leijuin korkealla, sillä se on jotain, mitä nuorempi minä ei olisi tehnyt, aloittanut ex tempore keskustelua vieraiden kanssa omana itsenäni (eli ei työroolin suojissa, joka jostain syystä on ollut aina paljon helpompaa, edustaa jotain toista kuin itseä). Siinä päivässä hauskuutti se, että siinä missä joku toinen soittaa läheisille kädet innosta täristen lottovoitosta tai uudesta työstä, minä hihkun; ”arvaa mitä just tein, avasin keskustelun tuntemattomassa seurassa”! Onneksi läheiset tiesivät sen merkityksen.

Hups, lähdin taas ihan väärille urille. Tai en tiedä mikä se oikea polku olisi ollut. Asukuvat ehkä? Toissapäivältä, ihanaisen Anskun ottamina.

pantteripusero 8pantteripaita 01pantteripusero 35 pantteripusero 01Pusero: Monton / Bleiseri: Zara / Kaulakoru: Lindex / Laukku: Guess / Shortsit: ASOS / Kengät: Buffalo

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Katso myös nämä

11 comments

Vastaa

Upeat kuvat ja ihana laukku! Jotenkin tässä kokonaisuudessa on ihan joka ikinen kohta kohdallaan :)

Vastaa

Oi, kiitos kovasti!! :)

Vastaa

Samaa mieltä kuin edellä kommentoinut Dahlia. Sä olet ihan ihme taikuri näitten yhdistelmiesi kanssa. Kuten just taannoin kommentoin, mä saan sisäisen kirkumiskohtauksen, jos näen eläinkuosia enemmän kuin huivin verran. Silloin sait sen eläinkuviohameen pelittämään keltaisen puseron kanssa, niin että tuskin huomasin koko hametta, ja nyt tää pusero! Tää näyttää niin hyvältä että itekin haluaisin! (Ymmärrän sentään olla menemättä ostoksille, koska mun päälläni se ei jostain kumman syystä näyttäis samalta) Koko asu on ihan 10+, mutta mua ällistyttää eniten, miten toi pusero ja koru pelittävät yhteen.

Vastaa

Arvaa, mä mietin sua kun kirjoitin tätä postausta! :D Ajattelin, että kestätköhän nyt kun tulee melkein heti perään uusi annos leokuosia ;) Nyt kyllä lupaan vähän hillitä ja palata safarilta meidän maastoon sopivampien kuosien äärelle!

Mutta ihan huippua jos toimii eläinkuosikammosta huolimatta!! Musta on ihan maailman parasta jos onnistuu pukemaan jotain lähtökohtaisesti kammottavaa edes jotenkin siedettävällä tavalla! :)

Vastaa

No, ”siedettävä” olisi tässä kyllä nyt the understatement of the year. Kyllä tää on sen papukaijamerkin ansainnut!

Vastaa

Tosi hyvän näköinen kokonaisuus! Osaset itsenäisinä vaatekappaleina ei kauheasti sykähdytä, mutta yhdessä toimii ihan täydellisesti. Mielestäni kivoimpia asuja vähään aikaan :)

Vastaa

Oi, kiitso! Tosi kiva kuulla, että kokonaisuutena toimii! Yleensä tykkään hankkia vaatekaappiini sellaisia perusvaatteita, jotka ovat yksistään tosi simppeleitä, mutta sitten taas huomattavasti monipuolisemmin yhdisteltäviä kuin yksittäisinä erittyiset/erilaiset vaatteet :)

Vastaa

Aivan mieletön kokonaisuus…tykkään! :) Jonkin aikaa blogiasi seuranneena yllätyn aina vain uudestaan ja uudestaan, kuinka sinulla on uskomaton taito saada erikoisemmatkin asusteet ja vaatekappaleet yhdistettyä upeaksi kokonaisuudeksi.

Vastaa

Oi, kiitos kovasti!! Olipa kauniisti sanottu <3

Vastaa

Tavoitan niin tuon onnistumisen fiiliksen, kun uskaltaa ensimmäisiä kertoja avata suunsa tuntemattomassa porukassa ja huomaa ettei siihen kuolekaan -päinvastoin! ;-) Tällaisista pienistä edistyksistä (niin jokapäiväistä kuin se suurimmalle osalle ihmisistä taitaa ollakin) saa uskomattoman paljon iloa ja toivoa oman jatkokehityksen suhteen! Pienin askelin, mutta kuitenkin suunta eteenpäin – omaa sosiaalista rohkeutta voi kehittää onneksi vielä ”vanhemmalla” iällä (kehtaako edes sanoa, mutta siis välillä 25-30v), jos ei sitä ole omasta takaa nuoruudessa kertynyt.. On siinä työsarkaa, muttei se mahdotonta ole..;-) Ihanan positiivinen postaus! :-) Kiitos! :-)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.