Butter Londonin kynsilakkoihin tutustuin ensimmäistä kertaa viime keväänä Urban a* -putiikissa piipahtaessani, ja jo silloin olin viittä vaille ostamassa omaa. Ostos kuitenkin jäi, ja sittemmin Butterin purkit ovat ilmestyneet vastaan kiihtyvään tahtiin, etenkin netissä surffaillessa. Testausta olen kuitenkin onnistuneesti odottanut aina tähän asti kun kiirettä uusien haalimiseen ei ole ollut (gröhöm, on minullakin noita lakkoja jokunen vuosien varrella kertynyt varastoon, vaikkei silti mitään verrattuna blogikollegani Petran lakkavalikoimaan). Bellan toimisto muisti pienellä Butter Londonin –joululahjapaketilla, josta paljastui kaunis lämmin violetti Queen Vic, joka on juuri sellainen kuin sävykuvaus antaa ymmärtää; sekoitus punaviiniä, mustikkaa ja karpaloa. Sopii loistavasti näin tummaan talvikauteen! Brittiläisen Butter Londonin kynsilakat eivät sisällä formaldehydiä, tolueenia tai dibutyyliftalaattia ja näin ensikokeilulla pysyvyydestä jäi varsin hyvä fiilis.

Butterin lakkoja voi tilata ainakin herkullisesta Candy Shopista.

Katso myös nämä

4 comments

Vastaa

Upea väri, täytynee piipahtaa Urban A:ssa =)

Vastaa

Väri osui kyllä nappiin, todella kaunis ja vahvapigmenttinen :) Urban A:ssa niitä tosiaan pääsee hypistelemään, mistä itse tykkään mitä tahansa ostoksia tehdessä!

Vastaa

Tuntuu hassulta kommentoida nyt näin useasti, kun vuosia olen viettänut hiljaiseloa, ainoastaan lueskellen. Halusin kuitenkin nyt vielä kertoa, miten paljon blogistasi saankaan :). Oudolta tuntuisi kuitenkin myös lukea jatkuvasti kertomatta sitä ;)

Olen itsekin arjen esteetikko ja kuvaan paljon ja blogisi on todellakin pientä, ihanaa hemmottelua arjen keskelle :). Sopiva sekoitus kaikkea ihanaa yhden tiukasti rajatun aihepiirin sijasta. Viikonloppuna ajattelimme kokeilla mieheni kanssa aamiaismuffinssien reseptiä ja seuraavana listalla taitavat olla kanelikierteet vaahterasiirapilla, makean ystävä kun itsekin olen. Mies sen sijaan kokkailee mielellään ”kunnon ruokaa”, itse taas keskityn mieluusti jälkiruokiin :).

On ollut aivan ihanaa hemmottelua lukea vanhoja tekstejäsi ja katsella kauniita kuviasi – niistä saan itsekin inspiraatiota arjen keskelle :). Oma blogini on ollut loppukesästä asti tauolla ajanpuutteen vuoksi, mutta ajatus blogin elvyttämisestä alkaa kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Blogi on ollut itselleni paikka luoda jotakin kaunista ja harmonista ja kiireen keskellä olen mieluummin luopunut päivittämisestä kuin laittanut kiireellä tehtyjä postauksia ja huolimattomasti otettuja kuvia. En voisi koskaan kuvitellakaan laittavani blogiini kuvia suoraan kamerasta tai kirjoittavani ilman ajatusta ja rauhallista, omaa hetkeä. Nyt, kiitos sinun, alkaa tuntua taas siltä, että bloggaaminen voisi olla juuri sitä omaa hemmotteluaikaani, aikaa luoda jotakin kaunista.

Vastaa

Kiitos jälleen ihanasta kommentistasi! Itse olen tavannut ajatella, ettei sanat kulu käytössä. Maailmassa ja arjessa sattuu ja tapahtuu kaikkea, usein liikaa ja pyytämättä, joten huomiota hyvään ei voi liikaa kiinnittää, eikä kauniiden asioiden näkemiseen ja kuulemiseen koskaan kyllästy.

Hyvin pienillä jutuilla voi olla uskomattoman iso vaikutus arjessa itselle ja toiselle, joten miksi säästellä hyvässä. Myönnän toki itsekin usein sortuvani hiljaisuuteen, vaikka olenkin vuosi sitten aloittanut aktiivisen huomion kiinnittämisen siihen, että muistaisin kehua ja muistuttaa hyvästä riittävän usein, tavoitellen mieluummin liikaa kuin jääden liian vähään. Silti, sen merkitys on helppo unohtaa.

Kiitos sinulle, toit tänäänkin valtavasti valoa päivääni!

Pitipä vielä sanoa, että samaistuin sanoihisi täysin, juuri tuota blogini minullekin merkitsee ja tarjoaa väylän arjen kauniisiin pieniin asioihin. Tutulta kuulosti myös tuo jako keittiön puolella, itsekin mieluiten päädyn makean valmistukseen. Nuo aamiasmuffinssit olivat oikein näppäriä sämpylän korvikkeita, täytteeksikin sopii samat jutut mitä aamiaisleivän päälle tapaisi pistää. :)

Psst, jos palaat blogin kirjoittamisen pariin, älä unohda mainita minulle, vaikka saa toki hihkaista olemassa olostaan aina muutenkin, kun siltä tuntuu, oli asiaa tai ei – kommentteja on aina ihana lukea, vaikka totta kai on ihanaa jo pelkkä tietokin siitä, että teitä siellä ruudun toisella puolella on, vaikkei siitä aina tulisikaan hiiskaistua. Terveisin, itsekin usein hyvin hiljainen lukija :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.