Mulla on tänään lomapäivä, ja havahduin tässä siihen, että oikeastaan ennen uuteen vaiheeseen hyppäämistä ei taida olla enää yhtään kokonaista toimistoviikkoa jäljellä vaikka työviikkoja itsessään onkin. On nimittäin kertyneitä lomapäiviä pidettävänä, ja niiden putkeen pitämisen sijaan ne asettuivat kalenteriin ripotellen pidennetyiksi viikonlopuiksi ja yksittäisiksi vapaiksi katkomaan kesäviikkoja.
Toki lomasta puhuminen antaa vähän väärän kuvan. Ovathan ne toki lomaa päivätyöstä, mutta samalla on niin paljon valmisteluita tehtävä tulevaa silmällä pitäen, että nämä vapaat ovat vain mahdollisuus hoitaa muita käytännön juttuja. Tänään tosin olen ottanut melko iisisti, juonut roseeta keskellä päivää ja katsellut vähemmän vakavia sarjoja, mistä tosin on nyt mieleen hiipinyt pieni syyllisyys. On nimittäin viimeisteltävä tänä viikonloppuna yritystoiminnan laskelmaa ja kirjoitettava yksi osio lisää liiketoimintasuunnitelmaan, viikon päästä kun on jatkotapaaminen yritysneuvonnassa ja siihen mennessä etenkin laskelmat pitäisi olla hyvällä mallilla. Ja jos en ole vielä kertonut, niin sanottakoon se tässä: en ole yhtään excel-ihminen, en siis yhtään. Ymmärrän laskelmien merkityksen ja teen ne vaikka hampaat irvessä, sillä omaksi parhaaksenihan se on, mutta voin sanoa, etten ole nauttinut hetkestäkään niitä pyörittäessä. Toivottavasti ikävä työ maksaa itsensä takaisin tuonnempana.
Blogin pariin tuleminen oli siis viimeinen tekosyy käytettävänä ennen urakkaan tarttumista. Tämän tuoreemmiksi ei asukuvissa pääse, tämä asu on nimittäin tältä päivältä ja edelleen tätä kirjoittaessani päällä. Ylipäätään tämä kokonaisuus on näkynyt useampanakin päivänä yllä viime aikoina. Se on varsin toimistokelpoinen kokonaisuus ja muutenkin kiva päällä!
Pellavapusero: Cellbes* / Vekkihame: H&M / Laukku: Coach / Sandaalit: Warehouse / Kello: Paul Hewitt*
*saatu blogin kautta
Yksi kommentti
Kutri
Kiva hame! Tosin kauhulla katson sun paljaita sääriäsi ja varpaitasi – ei niin, että niissä sinällään olisi mitään vikana, vaan siksi, että täällä on tänään ollut ihan järkyttävän kylmä tuuli. Olin syväjäässä seisottuani kevätkirkon jälkeen oppilaiden kanssa sankarihaudalla, ja lämpenin vasta kotona kokovillaisen huovan sisällä kuuma teemuki kädessä.
Minusta ei ikinä, IKINÄ olisi yrittäjäksi, koska kaikki, mikä koskee matematiikkaa ja laskelmia pyyhkivät minulta yli hilseen mennen tullen. Exceliä en ole koskaan oppinut käyttämään, ja kokeita palauttaessa on usein kylmä hiki otsalla, että moneltako mahtaa pisteet olla tällä kertaa laskettu pyrstölleen :-D Minut on kyllä luotu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, elävään vuorovaikutukseen, ei nyhjäämään numeroiden parissa. Ihan hirveä oli se kesä, kun johkaannuin kesäduuniin ison tukkuliikkeen pääkassalle. En ole ikinä ollut niin stressissä, päivittäin käsittelin kymmeniä tuhansia markkoja tavalla tai toisella (juu, tämä oli markka-aikaan). Not for me!