Kesäloman jälkeen olo oli ankea. Ei pelkästään siksi, että ihana loma päättyi ja arki oli edessä, vaan siksi että kuukauden reissaaminen ja sitä edeltävä reilun kuukauden sairastaminen jättivät jälkensä kehoon. Liikkumaan ei päässyt ja syötyä tuli miten sattui, alkukesästä helpottamaan oloa ja lomalla hotellien runsaat aamiaiset sekä päivittäiset ulkonasyömiset olivat viimeinen niitti sairausajan turvottamaan kehoon, ja kun kroppa voi huonosti ei mielikään jaksa. Lomalla ainoa asia mitä arkeen paluussa odotinkin oli liikkumaan pääseminen ja säännöllinen arkiruokarytmi. Takaisin liikuntarytmiin hyppääminen ei ollut niin helppoa kuin olin ajatellut, vei oman aikansa ennen kuin halu kanavoitui jokseenkin säännölliseksi tekemiseksi. Sen sijaan ruokarytmin palautin heti arjen alettua kohdilleen, lähelle vanhaa, mutta paranneltuun versioon siitä.

Työpäivieni ruokailurytmi on pysynyt loistavasti ruodussaan. Luulen, että omalla kohdallani avainsana siinä on syöminen riittävän usein. Näläntunne ei ole mukavaa ja sen yllättäessä tulee helposti tehtyä herätesyömisiä, nyt säännöllisellä ruokailulla äkillinen makenhimo ei pääse yllättämään. Arkiruokani kiintopisteet työpäivän aikana ovat neljän viljan puuro heti töihin tullessa ja rahka iltapäivällä, oli nälkä tai ei. Oleellista on, että jos jättää syömättä, kotiin lähtiessä on niin nälkä, ettei enää juuri välitä millä sen tyydyttää. Puolen päivän hujakoilla syön lounaan, useimmiten ruokaisan salaatin. Aamuisin kotona en juuri ehdi syödä, mutta yritän ehtiä aamutoimien lomassa lusikoimaan pienen kupillisen Alpron soijajogurttia, joka on herkkuani. Työn lomassa popsin hedelmiä ja marjoja, etenkin omenoita, päärynöitä sekä sesonkihedelmiä. Olen myös ajoittanut herkkupäivän viikonlopulle. Arkeen herkuttelu ei minun kohdallani juuri tuo lisäarvoa, mutta viikonloppuna on kiva hemmotella itseä myös makealla.

En ole ruokaekspertti, mutta kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani ja edistämään jaksamista sekä ylipäänsä ylläpitämään terveyttä. Haluan pitää huolta itsestäni ja kukapa ei haluaisi voida hyvin, mutta tietenkään tyystin samat asiat eivät hyvinvoinnissa ole kaikille oleellisia ja ylipäänsä hyvinvointi sananakin merkitsee eri ihmisille eri asioita, koostuu eri palasista. Keho ja mieli kulkevat kuitenkin käsi kädessä, joten erityisen tärkeänä pidänkin itsensä kuuntelua ja oman kehon viestien huomioimista.

Olen hedonisti, enkä usko ehdottomuuteen, siksi minulle sopii hyvin kuvio, että arkiruokailu on säännöllistä ja terveellistä, viikonloppuna saa herkutella, mutta kohtuudella tietenkin. Peilikuva ahdisti kesän jälkeen eivätkä monet vanhat vaatteet mahtuneet enää päälle, joten elokuun söin hivenen nykyistä kevyemmin saaden turvotuksen ja häiritsevimmät kesäkilot karisemaan. Sittemmin palasin normaaliin arkirytmiin ja lisättyäni liikunnan kuvaan karisivat melkein loputkin ylimääräiset ja ne mitä jäivät, saavatkin jäädä, pääasia kun minulle on, että voin hyvin ja peiliin katsominen tuntuu hyvältä. Liikuntaa on tarkoitus vielä saada tehokkaammaksi, eli kesän aikana heikentynyt kunto ainakin sille tasolle mitä se on ollut. Nyt olo on taas hyvä ja ihanan raikas, ja yhteiselo oman kropan kanssa on takaisin harmoniassa. Juuri tätä tunnetta olen ikävöinyt!

Katso myös nämä

2 comments

Vastaa

Mulla oli kans päänuppi hajoamassa kesällä, kun kuukauden verran podin poskionteloita ja istuin huuhteluissa, enkä päässyt lenkille. Nyt on taas ilo kipittää, mutta ravinnon suhteen tarvitsisin remonttia. Homma levahti käsistä sairastelun ja surutyön keskellä, enkä ole vielä päässyt minkäänlaiseen ryhdistäytymiseen ruokaosastolla. Makeaa menee ja menee… Not good!

Vastaa

Äh, sairastaminen on kyllä niin kurjaa, kaiken muun ohella juuti tuon takia, että koko arkirytmi menee ihan sekaisin ja siihen palaaminen ei välttämättä enää käykään ihan silmänräpäyksessä! Yleensä olen selvinnyt pienellä parin päivän tai maksimissaan viikon sairastamisella, joten tällainen kuukauden kuvioista poissaolo oli kyllä poikkeuksellisen ankea kokemus! Ja just noin mullakin kävi, herkut kyllä kelpasi ja helpotti oloa, ja sehän alkoi näkymään – kuukaudessa ehtii vetää yllättävän paljon suklaata kun sille päälle sattuu ;)

Ihana kuulla, että vointisi on kohentunut! Oman aikansa se väistämättä vaatii, että pääsee tuttuihin juttuihin takaisin, mutta toisaalta, askel kerrallaan, ei siinä oikein muu auta kuin mennä jaksamisen ja ehtimisen mukaan, vaikka kuinka välillä turhauttaisi! Jaksamista ja tsemppia ruokaosaston kohennusoperaatioon :)

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.