Palataan Belgiaan

Menneiltä matkoilta on vielä niin paljon kuvia ja kertomuksia varastossa, että ei kai auta kuin ottaa hyppäyksiä menneisiin hetkiin ja kaivaa pölyttyneet kuvat kauniiksi näkymäksi ruudulle, kevyt lumisade kun värittää harmaata maisemaa ikkunan takana. Viime kesän ajoreitin kiehtovat kulmat, joihin olen halunnut palata jo jonkin aikaa, ulottuvat menneen kesälomareissun ensikilometreille, alkaen Luxemburgin rajasta ja päättyen Belgian kautta Ranskan rajalle.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, näillä kulmilla olisin halunnut viettää enemmänkin aikaa, erityisesti välipysähdys mykistävän Müllerthalin kivisiltojen kupeessa sai miettimään, miksi olikaan hätäilty tulevien kohteiden hotellivarausten suhteen. Tosin laukkuun olisi silloin pitänyt jo lähtiessä pakata vaelluskengät, tai edes hyvät lenkkarit, vehreät luontopolut kun eivät keveille kesäsandaaleille sovi. Ylipäänsä koko Luxemburgin luonto hämmästytti kauneudellaan, vaikka olinkin siitä kehuja jo ennen reissua kuullut.

Ajoimme Saksasta suoraan Luxemburgin pääkaupunkiin, yövyimme kivassa ja pinnan muodoiltaan maalauksellisessa kaupungissa ja jatkoimme seuraavana päivänä matkaa tavoitteena päätyä illaksi Belgian puolelle Bruggeen. Yhteen päivään ehti kuitenkin mahtua paljon, Tripadvisorin suosituksesta ajoimme ensin Müllerthaliin, jossa kävelimme joenvartta ja hengitimme raikasta rauhallista kesäilmaa. Jaloitteluhetken olisi suonut jatkuvan, mutta seuraava etappi kutkutteli mielessä; työkaveri oli suositellut pikkuista Esch-sur-Sûren kylää, joten renkaat polttivat alla ja kiiruhdimme lounasajaksi uusille kulmille.

Kukkulamaista kylää kiersi leveä joki ja talorivistöt kapusivat yhä ylemmäs. Kävelimme liki vettä ja istahdimme joenvarteen syömään ennen nousua pilvisessä paahteessa kivikatuja ylemmäs. Kiersimme ja kaarsimme koukeroisia kujia, nojailimme sillankaiteeseen ja hämmästelimme ympärillä aukeavaa rauhaa. Turhan moni kanssaturisti ei ollut paikalle eksynyt, mikä teki paikasta entistä houkuttelevamman. Vielä ennen matkan jatkamista koukkasimme kylän kärkeen pienelle padolle ja viivytimme rauhallisella kävelyllä nousua takaisin autoon, mutta edessä häämöttävä kaunis kaupunkihotelli Bruggessa piti liikkeessä.

Jottei kuitenkaan verkkokalvot olisi päässeet liian helpolla, seuraava etappi ei suinkaan ollut Brugge vaan Brysseli, jonne suuntasimme parahiksi varhaiseen päivällisaikaan. Jätimme auton kauemmas, jotta ehtisimme kaupungin sydämeen kävellessä nähdä myös ympäristöä. Ihastelimme kapeita kivitaloja, yksityiskohtaisia parvekkeiden pylväitä ja kauniita katonmuotoja. Pähkäilimme mistä alueen lukuisista toinen toistaan houkuttelevammista suklaapuodeista ostaa herkkuja iltaa varten ja ihan vain nautimme kaupungin tunnelmasta. Kävelyretken päätepiste oli huikea keskusaukio, Grand-Place, jota on väitetty yhdeksi maailman kauneimmista. Sen äärellä on muun muassa Kaupungintalo sekä Kuninkaan talo. Aukion ovat vallanneet katutaiteilijat ja turistit. Turistihinnoista huolimatta se tuntui hyvältä paikalta istahtaa syömään, olihan visiitti kuuluisassa kaupungissa lyhyt, joten miksei nauttia siitä kaupungin tunnetuimmilla kulmilla. Päivän alkaessa hämärtää palasimme autolle ja saavuimme sateen saattelemana Bruggeen, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, sitten myöhemmin.