Lauantaina minäkin istahdin monen muun tavoin ruudun ääreen häitä katselemaan. Viime hetkiin asti koko touhu ei jaksanut kiinnostaa, mutta tapaaminen äidin kanssa aiemmin päivällä herätti pientä uteliaisuutta ja mukaani törkätty hääleivos (eli ihan vain tavallinen mansikkaleivos kun ne oikeat hääleivokset olivat kuulemma loppuneet Stockalta jo aamuvarhaisella, kuten myös prinsessakakut) sai minut istahtamaan hetkeksi tv:n ääreen herkuttelemaan. Loppujen lopuksi huomasin jumittuneeni tiirailemaan juhlallisuuksia pidemmäksikin aikaa ja kyynelehtiväni fiiliksissä seremonian aikana.:)
Sunnuntaina poikaystävä saapui kotiin viikonloppureissulta raahaten mukanaan jättimäistä tv:tä. Olin kyllä saanut aiemmin puhelun, että vanhalle tv:lle on löytynyt korvaaja (vaikka muistelen viime puheiden sisältäneen jotain tyyliin ”kyllähän siitä tv:stä voisi luopuakin..”, mutta ilmeisesti viimeistään tämä sai muuttamaan kannan), mutta tällaista rohjaketta (miten muutenkaan tätä hervotonta kapistusta voisi kuvailla?) en osannut odottaa – mihin tämän kokoista vempelettä edes tarvitaan? Sitä paitsi, edellinen tv oli mielestäni ihan hyvä – kuva näkyi ja ääni kuului!;)
Mittasuhdearvio meni ”pikkaisen” pieleen, eikä uusi telkku mahdu tv-kaappiimme vaikka miten yrittäisi (kuten kuvasta näkyy). En tiennyt itkeäkö vai nauraako kun poikaystävä lupasi hankkia uuden isomman kaapin tv:lle ”kuten jonkun tavallisen kaapin” – öö, jaiks – ehkä mietin vielä muita vaihtoehtoja…
Toistaiseksi olen vielä asiasta hilpeillä fiiliksillä, katsotaan kuinka pitkälle huumorilla pääsee…:)
