Keskiviikko alkoi herätyksellä klo 4:45, eli aivan liian aikaisin. Ei auttanut muu kuin kömpiä ylös sängystä, suunnata suihkuun ja pukeutua. Unenpöppöröisenä kasasin tavarat kassiin ja juuri ja juuri ennätin nauttia aamupalaksi jugurttimyslin. Aamuheräämistä oli helpottamassa aivan upea sää. Pahimmat unihiekat karisivat silmistä kun tajusin jättäneeni kotiin sekä kotiavaimet (tarkoituksella) ja työpaikan avaimet (vahingossa). Yritin kiireessä soittaa poikaystävää heittämään työavaimia ikkunasta, mutta kulta oli käntänyt kylkeään lähdettyäni eikä äänetön kännykkä lähettänyt edes telepaattista herätystä. Koska olin niin varhain liikkellä, ei alaoven koodilukko toiminut, joten ei auttaa muu kuin jättää asia sikseen ja kiiruhtaa bussiiin samaan aikaan viestiä kullalle väsäten. Aamurutiineihin kuuluu Metro-lehden selailu bussimatkalla, joka toteutui myös keskiviikko aamuna.
Lähdin pariksi päiväksi työmatkalle Vaasaan, joten normaaliaamusta poiketen kömmin lentokoneeseen enkä toimiston ovelle.
Lento vie vain hetken, joten perillä olin jo varhain. Koska päivä oli täynnä töitä, ei auttanut muu kuin hakea aamutee seuraksi ja tarttua töihin.

Lounaaksi nappasin herkullisen mozzarellasalaatin, mutta iltapäivällä täytyi vielä piipahtaa kahviossa hakemassa pientä välipalaa.
Neljän hujakoilla päätin työpäiväni ja suuntasin hotellille.
Yövyin jo tutuksi tulleessa Radisson Blu -hotellissa, joka sijaitsee loistavasti keskellä kaupunkia, joten illaksi ei tarvitse sulkeutua neljän seinän sisälle vaan ohjelmaa on helppo keksiä.
Ja näkymää hotellin ikkunasta, ennen kuin hipsin kaupungille.
Koska aikaa oli hitunen ylimääräistä, en voinut vastustaa piipahtamista parissa alea huutavassa kaupassa, vaikka olenkin päättänyt pysytellä ennen matkaa säästölinjalla.
Mutta tietenkään en tyhjin käsin kaupasta lähtenyt. Löysin kaksi kevyttä mekkoa reissuun, joissa oletettavasti on mukava matkustaa, sekä myös yhden mekon töihin. Kaikki tulevat varmasti vilahtamaan päivän asuissa, joten tulevaisuudessa niistä siis parempia kuvia.
Olin onnekas ja viime tipan yhteydenotostani huolimatta talvella elämääni astunut blogituttavuus Vaasasta ennätti piipahtamaan kanssani kaupungille. Yhdessä nautimme jäätelöä upeassa säässä ja pääsin näkemään myös kaunista ranta-aluetta iltakävelyn merkeissä. Meri ja nurmikko tuoksuivat ja toivat mukanaan ihanan kesän tunteen, vain mansikat puuttuivat.:)
Hotellilla olin vasta illalla, joten melkeinpä saman tien suuntasin iltapesulle. Koska matkustin pelkin käsitavaroin, oli täytynyt huomioida nesterajoitukset, mutta hyvin sain silti mukaan kaiken tarvitsemani. Näppärään läpinäkyvän ”lentopussukan” pulloihin pullotin jo kotona shampoon, hoitoaineen ja hiuslakan, ja muut tarpeelliset löytyivätkin kotoa jo valmiiksi pienissä pakkauksissa.
Ja se yksi pakollinen kasvokuva….Iltapesun jälkeen ja yöpuulle menossa. Sivusilmällä vielä katselin tv:stä jotain elokuvaa ja yhden Mullan alla -jakson.
Aamulla herätys olisi ollut vasta 6.40, mutta hetäsin poikkeuksellisesti jo kuuden aikaan. Ennätinkin lojua rauhassa suihkussa, meikata ja nauttia ihanasta hotelliaamiaisesta.
Vaatteet olivat jo kotona valitut, joten niillä ei tarvinnut vaivata päätään lainkaan.
Sitten vain täytyi yrittää sulloa ostetut mekot jo muutenkin täyteen käsilaukkuun ja suunnata töihin.
Töissä ei jälleen tarvinnut potea tekemättömyyttä, joten päivä hurahti supernopeasti.
Puolilta päivin poikkesimme tiimini kanssa pitkällä lounaalla viehättävässä Strampen -ravintolassa. Lounas oli herkullinen, mutta paikka tupaten täynnä. Massiiviset jäätelöannokset siirryttiin syömään terassille, eikä ulkona tarvinnut kuin syödä jäätelö kun huomasin toimistolle päästyäni, että dekolteen alue punoitti ikävästi (ja on edelleenkin arka), ja sekös vasta harmitti kun olen yrittänyt niin varovainen auringon kanssa olla.
Puoli kuudelta lähti lento takaisin Helsinkiin, ja olin kyllä aivan puhki poikki.
Onneksi kerrankin sattui hyvin, ja bussi tuli juuri samalla hetkellä kun kävelin pysäkille ja sattui vielä olemaan se nopein bussi.
Että olikin ihanaa päästä kotiovelle, enkä malttanut odottaa sänkyyn pääsyä.
Poikaystäväni ei kuitenkaan ollutkaan vielä ennättänyt luokseni kotiin jääneiden avainteni kanssa, joten ei auttanut muu kuin istahtaa odottelemaan.
Ja mihinkäs muuhun bloggari käyttäisi luppoajan kuin turhaan itsensä kuvailuun…;)Onneksi ei tarvinnut kauaa odottaa kun kulta saapui raahaten mukanaan isoa tuuletinta. Se oli varsin mukava yllätys, sillä aurinko paistaa päivisin suoraan asuntooni, eikä edes verhot pitele kaikkea lämpöä ulkona. Lämpivetokaan kun ei aikaiseksi saa, niin asunto tosiaan on vähän turhan lämmin näin keskikesällä.

Pikapikaa napsaistiin vielä asukuvat ulkona ja sisällä lösähdin heti sänkyyn. Kone oli vielä hetkeksi pakko avata, jotta päästiin tarkastelamaan majoitusvaihtoehtoja matkaa varten.
Kulta patisti minut pysymään sängyssä ja valmisti meille iltapalaksi herkulliset vuohenjuustosalaatit.

Ilta oli jo sen verran pitkällä, että nukkumaan meno tuntui oikealta vaihtoehdolta. Aloitimme lukemaan uutta kirjaa…
…mutta taisin torkahtaa hyvin nopeasti.:)

 

Katso myös nämä

Ilahduta kommentilla!

Sähköpostiosoitetta ei julkaista.