Palasin eilen laivareissulta Maarianhaminasta, mikä oli käytännössä toinen kerta viikon sisään. Ensimmäinen oli omatoiminen ex tempore -matka kaupunkijuhannusta pakoon ja toinen jo pidempään kalenterissa ollut pressireissu Silja Linen kutsumana. Ensimmäinen olikin enemmän lepoa ja vähemmän maissa oloa, toinen taas aktiivireissu (maissaoloaikakin oli huomattavasti pidempi, mikä oli paljon kivempi).

Olen potenut todella kovaa reissukuumetta, eikä asiaa ole auttanut se, että ihan viime viikkoina todella moni (ainakin Instagramin perusteella) tuntuu lähteneen reissuun eteläiseen Eurooppaan. Itse koen, että vielä ei ole järkevää tehdä kaukomatkailua, mutta ehkä sitten kun molemmat rokotteet on saatu ja muutenkin mahdollisen kohdemaan tilanne vakaa. Tosin itseä matkailussa mietityttää myös esimerkki. Jos koronatilanne on vielä herkkä monissa paikoissa, haluanko välittää sellaista kuvaa, että on ok taas mennä ja tulla miten huvittaa. Uskon, että mitä useampi matkustaa, sitä enemmän se vetää myös muita valitsemaan samoin. Niinpä en ole vakavasti vielä ajatellut kaukokohteita, mutta toki haaveillut sitäkin enemmän. Niiden sijaa olen tähyillyt lähelle, tehnyt retkiä kotikaupungissa ja miettinyt potentiaalisia lomakohteita kotimaasta. Siinä Ahvenanmaa onkin ihana, se kun on vähän kuin ulkomailla kävisi!

Lisäksi laivamatka pakottaa rikkomaan arkirytmit ja ainakin itsellä ne siirsivät ajatukset hetkeksi ihanaan lomamoodiin, josta on itse asiassa ollut todella vaikeaa näinä viimeisenä parina päivänä yrittää keskittyä taas töiden tekoon. Onneksi töitä on näin heinäkuussa vähemmän!

Nämä kuvat on otettu Silja Serenaden kannella. Valoisuus oli huumaava, vaikka kello taisi olla lähempänä iltayhdeksää. Muutenkin sää oli koko viime reissun mieletön! Pysähdyin kerta toisensa jälkeen katselemaan tyyntä merimaisemaa, joka päivällä loisti kuin Karibialla olisi ja öisin oli kuin pastelliväreillä laveerattu kuva. En muista, olenko ikinä ollut avomerellä niin, että lämpö tuntuu ihanasti iholla vielä myöhäisillassa, eikä tuuli temmo hiuksia tai hameenhelmaa. Uskomattoman tyyntä ja kaunista, kesää kauneimmillaan!

Mekko: YAS / Sandaalit: Terhi Pölkki
Kuvat minusta: Souliina

Tuskin olen ainoa, joka on nauttinut viime päivinä täysillä helteestä! Ainakaan päätelleen ihmismäärästä rannoilla, kallioilla ja puistoissa. Hyvä niin, sillä nyt saakin nauttia. Olen yrittänyt viime aikoina opetella päivitettyä työviikkorytmiä ja parempaa kalenterinhallintaa, minkä tarkoituksena olisi taata vapaaviikonloppuja aiempaa enemmän. Tai oikeastaan niitä ei ole juurikaan aiemmin ollut, työt ovat kulkeneet mukana viikon ympäri vuoden ympäri. Tänä keväänä havahduin siihen, että näin ei ole hyvä, jossain taustalla häilyi uupumuksen uhka. Niinpä mentorini kanssa pysähdyttiin miettimään keinoja vaikuttaa arkeen ja kiitos niiden muutosten, tänä viikonloppuna olen tehnyt todella vähän töitä. Myönnän, olen tehnyt, mutta oikeasti alta pari tuntia, eli en varsinaisesti juurikaan ja se on iso muutos aiempaan.

Sen sijaan olenkin nauttinut säästä ja ulkoillut niin, että pohkeet huutavat kaikesta kävelemisestä. Eilen tutustuttiin miehen kanssa Aurinkolahteen ja ylipäätään Vuosaareen, tänään käveltiin pitkät lenkit ystäväpariskunnan kanssa Kulosaaressa sekä Herttoniemessä. On kiva syventyä asuinalueisiin, jotka ovat lähellä, mutta kuitenkin jääneet vieraaksi. Samalla tulee liikuttua ja nautittua kesästä. Myönnän myös, että taustalla motiivina on myös asuntokuumeeni. Selaan päivittäin asuntoilmoituksia ja koska sijoitusasuntobudjetti ajaa pois ydinkeskustasta (ellei halua komeron kokoista yksiötä, mikä ei ole ihan ykköstoiveena), on ollut hyvä tutustua ympäröiviin alueisiin ihan fyysisestikin. Etsinnässä on siis sijoitusasunto, mutta myös flippikohde kävisi. Tokikin asuntomarkkinat ovat tällä hetkellä melko kuumentuneet ja on paljon huomioon otettavaa, joten suhtaudun melko rennosti, jos ei tärppää niin ei tärppää. Kyseenalaista hankitaa ei kannata tehdä, joten mieluummin odottelen ja katselen rauhassa, mutta olen toki valmis toimimaan jos kuitenkin speksit täyttävä sattuisi vastaan. Ja olisihan se huippukivaa, jos tärppäisi!

Tämä kuvien asu on kesäkuun alusta, muistaakseni. Nyt viime aikoina on riittänyt lähinnä kepeä kesämekko, ja hetkittäin sekin on tuntunut liialliselta.

Farkkuhame: Monki / Pellavapusero: ByPias / Korikassi: & Other Stories / Sandaalit: Daneris

Olen viime päivinä tehnyt perusteellista siivousta. Remontin ja muuton jälkeen on jäänyt kulmia ja kaappeja, joihin on vain tunkenut tavaraa saadakseen jonkinlaista yleisjärjestystä aikaan, mutta ne ovat kuitenkin jääneet koko kevääksi sekalaiseen olomuotoonsa. Niinpä olen kaappi ja sohvan/lipaston/minkä lie alus kerrallaan järjestellyt, tyhjännyt ja ylipäätään siivonnut niitä pieniksi säläpesäkkeiksi muodostuneita kohtia. Ja miten ihanalta onkaan tuntunut saada alue kerrallaan siistiä! Tänään olin jo niin pitkällä, että lajittelin työkaluja ja pienremonttitarvikkeita muovilaatikoihin ja kiikutettavaksi kellariin. Vielä on pari maalin paikkausta jotka täytyy hoitaa, lisäksi muutama vastaava pikkujuttu, mutta sitten se on siinä!

Eniten valmis osa-alue on tällä hetkellä keittiö, mutta olohuone (jos sitä nyt huoneeksi voi kutsua) tulee hyvänä kakkosena (eikä kyllä mikään muukaan kaukana ole). Eilen siivosin keittiön viimeisen kaoottisen kohdan, eli kulmakaapin, ja kiitos sen, yhtäkkiä vapautui reilut pari hyllyä lisää säilytystilaa. Keittiö on muutenkin palvellut tällä hetkellä säilytystilan puolesta erinomaisesti. Kaikella on paikkansa, mutta väljyyttä riittää ja tilaa mahdollisille uusille astiahankinnoillekin on.

Pari viikkoa sitten viimeistelin myös keittiön tuolit. Olin ajatellut keittiönpöydän ääreen isoäitini vanhoja pinnatuoleja, mutta kun aikani katselin niitä pöytää vasten totesin, että ei vain toimi. Tuolit olivat liian matalat suhteessa pöytään ja lisäksi liian valkoiset. Keittiö on tällä hetkellä hyvin vaalea ja valoisa, mikä on ihanaa, mutta liika on liikaa. Kaipasin kotoisuutta ja lämpöä kaiken valkoisen rinnalle.

Aikani odottelin sopivia tuoleja tulevan vastaan Torista, mutta kun mieleistä mallia, väriä ja lukumäärää ei näkynyt, päädyin tilaamaan klassikkotuolien klassikkotuolit, eli TON nro 14 -wieniläistuolit. Koska olen (monen muun tavoin) mieltynyt rottinkiin, valitsin tuolit, joissa istuinosa on tukevaa rottinkia, joka luo yhtymäkohdan asunnon muihin osiin olematta kuitenkaan överi.

Tiesin jo tilausta tehdessä, että on olemassa riski, että tuolien sävy on liian vaalea, mutta elättelin silti toiveita, että todellisuus olisi lähempänä niitä kuvia, joissa sävy näyttäytyi tummempana. Niin ei tietenkään ollut. Käsittelemätön puupinta oli hyvin valju ja jopa hieman punertava, eli ei yhtään muuhun kokonaisuuteen istuva.

Puutuolien vahaus

Pohdin pitkään palauttamista, mutta huonekalujen palauttaminen tuntui ajatuksena raskaalle ja epäekologiselle, joten tartuin somen kautta tulleeseen vinkkiin, tuolien öljyämiseen. Tai oikeastaan vahaamisen. Domus Classicassa suositeltiin Osmon kirkasta puuvahaa, jossa yhdistyy öljy ja vaha juoksevaksi sekä likaa hylkiväksi kokonaisuudeksi.

Vähän jännitti iskeä pensselin kärki upouusiin tuoleihin, mutta onneksi varmuus löytyi parin vedon jälkeen. Puun sävy löysi kaipaamaani syvyyttä ja lopputuloksesta tuli todella nätti! Lämmin sävy, mutta ei kuitenkaan kellertävä. Nyt tuolien näkeminen ilahduttaa aina! Ne tuovat lämpöä keittiöön ja nivoutuvat muun asunnon väripalettiin. Kannatta siis nähdä vähän vaivaa, vaikka uudet kalusteet olivatkin kyseessä!

Kuvissa näkyy TON-tuolit ennen ja jälkeen vahauksen.