Syksyn värejä

12

Trenssi: Pimkie
Huivi: 2nd hand
Laukku: Ranskasta
Farkut: Zara
Kengät: H&M
Neule: Zara
Toppi
: H&M

Tämän päivän asuun inspiroidun kauniista aavistuksen rusehtavista, keltapunaisista vaahteranlehdistä, asfaltilla sateen jälkeen. Harmittaa, etten huomannut ottaa kuvaa näkemästäni, sillä näkemäni väripaletti sopii niin hyvin yksiin päivän asun kanssa!:) Ihana kaunis syksy! Ruskaa on ihana ihastella. Mutta tämä koleus! Joka vuosi tähän aikaan ihmettelen miten ihmeessä selviän talvesta kun jo tässä vaiheessa vuotta olen aivan jääpuikko.Talvi on viimansa takia minulle tuskaista aikaa, tuntuu, ettei mikään ole riittävän lämmintä ja paksua. Aina sitä kuitenkin jotenkin on selvitty.:)
Tänään pääsi käyttöön Wienistä ostamani pirteä keltainen trenssi. Ennen tätä yksilöä en olisi itselleni osannut kuvitella keltaista takkia, mutta tämä vei ensisilmäyksellä sydämeni. Väri on puhdas, muttei tunnu lainkaan liian räikeältä. Pieni piristysruiske tavallisten tummien takkien keskelle ja tihkusateeseen!
Kuvissa näkyvistä pillifarkuista ja H&M kengistä on tullut suursuosikkini. Joka päivä tekisi mieli laittaa ainakin jommat kummat päälle. Mutta yritän hillitä itseni, huomenna ei farkkuja!;)

Seuraavan ihana tunnustuksen sain Catch on -blogin Chicalta. Suuri kiitos!:) On aina yhtä lämmittävää saada pienikin tunnustus!

Laitan tunnustuksen eteenpäin MouMoulle, jonka blogia koukuttuneesti seuraan. Eteenpäin tunnustus menee myös Punaiset ballerinat blogin Ellalle, jonka uusia päivityksiä jo kovasti odottelen!;) Ja ehdottomasti myös Herttainen ansaitsee tämän tunnustuksen!

Business look

12

Tänään kävin työnpuolesta Finlandiatalon kekkereillä. Ja tänään, kuten jo niin monta kertaa aiemminkin pohdin kysymystä: ”kuinka paljon voi syödä herättämättä huomiota?”. Koska tarjoilu on yleensä tämänkaltaisissa tilaisuuksissa maittavaa ja sitä on reilusti, pohdituttaa väkisinkin kuinka monta santsikierrosta voi tehdä herättämättä huomiota ja kuinka monta jälkiruoka-annosta tyhjentää, jotta pysyy vielä ”normaalin” rajoissa. Missä vaiheessa pöydän ympärillä notkuminen alkaa vaikutta epäilyttävältä?

Joka kerta olen lappanut ruokaa kunnolla lautaselleni, usein hakenut lisääkin, mutta siitä huolimatta aina on jäänyt tunne, että kyllä vielä yksi kahvileipä tai creme brule olisi vielä mahtunut. Koska tämänkaltaisessa tilanteessa olen yksi niistä, joita varten tarjoilu on paikalle varattu, ei syömisestä pitäisi potea huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan halua herättää ajatusta, että ”taas se käy hakemassa lisää” tai ”tuliko se tänne vain syömään”…. Heh. Elämän suuria kysymyksiä. Ja kyllä, syömisestäkin voi tehdä numeron!;)
Peitelläkseni kuolaa suupielessä, yritän pukeutumisellani viestittää virallista ja asiantuntevaa linjaa. Varmat valinnat tähän tehtävään ovat valkoinen ja musta. Herkulliset värit ja yksityiskohdat voi suosiolla jättää muihin tilanteisiin.
Yllä kokonaisuudessaan eilisen asuni ja alla tämänpäiväinen asu.

Ylemmät kuvat:
Hame: Elements /Malesiasta
Sukat: Lindex
Kauluspaita: Zara
Kengät: Wienistä
Vyö: Äidin vanha
Neuletakki: Vero Moda
Kynttilänjalka: Löytöjä Hemtexistä
Alemmat kuvat:
Liivi: Malesiasta
Kaulakoru: Stockmannilta
Hame: H&M
Kengät: Vincci /Malesiasta

Tervetuloa kurkistamaan arkeeni

9

No niin, vihdoin olen saanut tehtyä postauksen arkipäivästäni kuvien kera! Tosin ajassa mennään jo viikon taakse, mutta eipä kai tuo haittaa?:) Kamera siis kiikkui mukana koko päivän, ja tältä päivä näytti:

Herätys klo 6.05. Aivan liian aikaisin. Tarvitsen aamuisin paljon aikaa, mutta silti tuntuu, etten saa mitään aikaan. Murokupin äärelläkin saatan kököttää tovin jos toisenkin, kuten tänä aamuna. Töissä. Toimistorutiinia: tietokoneruudun tuijotusta ja puhelimessa ajan kulutusta. Käytän lähes aina fandsfreetä, on paljon mukavempaa kun luuria ei tarvitse puristaa olkapäätä vasten kun samalla tekee jotakin muuta (kuten pyörii työtuolilla….).Rakastan Post it -lappuja, ja pöytäni notkuukin kaikenvärisiä papeinpalasia liimailtuna sinne ja tänne. Pitäisiköhän harkita muistilapputaulun ostoa?? Ja yleensä pöytädälläni vallitsee luova kaaos. Välillä hävettää…:)

Lähtö töistä klo 16.20. Viimeinen lähtijä?

Rakkaani poimi minut töistä ja yhdessä suuntasimme pienelle ostoskierrokselle huonekalukauppojen ihmeelliseen maailmaan. Viikonloppuautonani (ei siis oma, vain lainassa viikonloppuisin) toimii näppärä sininen Audi. Kummasti on liikkuminen helpompaa kun on auto alla, ja joka sunnuntai harmittaa ihan yhtä paljon palauttaa se omistajalleen! Noh, joku päivä….

Olin saanut päähäni raahata töistä suuren vanerilevyn. En raaskinut sen antaa mennä roskikseen ja ajattelin, että ehkä siitä on käyttöä sisustuksessa. Rakkaani ei tavallisuudesta poiketen kysnyt mitään, vaan änki hiljaisuuden vallitessa ylisuuren levyn auton takakontiin. Edistystä!
Ensin suunta kävi Bauhausiin, josta hankin suuren kasan ideoita ja mukavan tummanruskean sisustuslevyn, joka pääsi kirkastamaan keittiötasoni ilmettä.

Bauhausista suuntasimme Valilla Outlettiin ja löysin ilokseni itselleni ihanan verhokankaan.

Koska ostoksia on vaikea tehdä nälkäisenä, suuntasimme upouuteen Flamingoon syömään. Ensimmäinen etappimme oli Ristorante il Siciliano, mutta kun olimme 10 minuuttia odotelleet pelkkiä listoja, eikä loppuminuuttien huitomista tuntunut kukaan huomaavan, siirryimme protestiksi pois ravintolasta.

Koska nälkä oli kasvanut odotellessa, ei auttanut muu kuin turvautua helppoon ja nopeaan ratkaisuun ja suunnata Hesburgeriin. Koska olen monen mielestä ärsyttävän nirso ruoan suhteen, omasta mielestäni pikemminkin vain hieman valikoiva, ainoa mikä kelpasi, oli juustohampurilainen ja siitäkin lähtivät suolakurkut ruokaseuralaisen purilaisen täytteeksi.

Olen heikkona jäätelöön, joten en voinut kävellä tämänkään Spice icen ohi normaalisti. Mukaan tarttui jälkkäriksi yksi suosikeistani, dippisoftis. Nam!
Ravittuna jatkui ostosreissu viimeiseen etappiin, Ikeaan. Tällä reissulla oli tarkoitus tehdä ostoslista, jonka pohjalta sitten myöhemmin voi käydä varastosta suoraan hakemassa merkityt tuotteet.
Mutta voiko Ikeasta päästä pois ostamatta mitään?

Kotosalla poikaystäväni luona olimme vasta illan hämärtyessä ja olo oli aikas poikki. Onneksi edessä oli viikonloppu, eikä uusi työpäivä!
Tarkoitus oli mennä vielä katsomaan Töölönlahdella tapahtuvaa ilotulitusta, mutta emmehän me kumpikaan enää jaksaneet, joten päädyimme sohvannurkkaan nuokkumaan ja katselemaan laatuohjelmia….

Muutosta asti olleiden sekalaisten lakanoiden sekaan uppouduin rättiväsyneenä, ja taisinpa poikkeuksellisesti nukahtaa melkein heti! Lainassa poikaystävän t-paita.