Päivän asu

31

Toppi: H&M
Paita: H&M
Farkut: Seppälä
Vyö: Pieces
Laukku: H&M
Tänään olikin ihanan lyhyt ja hiljainen työpäivä, joten päädyin pukeutumaan rennosti. Lähes koko muu toimisto on Tallinnassa konferenssissa viikon. Minä en ollut kiinnostunut lähtemään mukaan, joten nyt voinkin ottaa viikon rennosti! Hih.;)
Kuten olettekin jo huomanneet, minua harvoin farkuissa näkee. Eipä olekaan tainnut farkkuja päällä olla muutamaan kuukauteen. Hakusessa on täydellisesti istuvat farkut, mutta olen avuton farkkujen ostaja, joten voi mennä hetki ennen kuin sellaiset vaatekaappin päätyvät! Muutamat farkut toki kaapista löytyvät, mutta jotenkin ne eivät vain tunnu istuvan eikä tietenkään ikinä päälle päädy mitään sellaista, mikä ei vain jostain syystä tunnu hyvältä. Rakkaani yrittää kannustaa minua farkkujen käyttöön, mutta jostain syystä olo omistamissani farkuissa on epämukava, joten harmillista kyllä, nyt ne toimivat lähinnä kaapin täytteenä.
Valkoista oli siis tänäänkin päällä, lupaan, että huomenna en pukeudu yhteenkään kokovalkoiseen vaatekappaleeseen!:) Töissä topin päällä oli valkoinen paita pienillä kauluksilla, mutta helteen takia siitä kuoriuduttuani loppu päivän yläosana toimi valkoinen perustoppi.

Ihana kamala aurinko

30

Kesän pitkä odotus ja talvihorros on palkittu viime päivien kesäsäillä. Tämä päivä on kruunannut putken ja todistanut, että kesä on viimein saapunut! Minun suhteeni aurinkoon on hieman vino, oikeastaan sitä voisi kutsua viha-rakkaus -suhteeksi. Nautin kesästä ja minä, kuten moni muukin, tunnun heräävän silloin eloon. Valonmäärä tekee ihmeitä pitkän talven jälkeen. Pitkään aikaan aurinko ei ole ollut minulle vain positiivinen asia, sillä olen tiedostanut auringon vaarat ja sitä myötä keskittynyt suojelemaan ja peittämään ihoani auringon pistäviltä säteiltä.

On ihana olla auringossa, mutta enää en uskalla olla auringossa edes perus aurinkorasvojen turvin, vaan mieluummin hakeudun varjoon tai lämpimänäkin päivänä pidän pitkähihaista päällä. Siksipä minua ei näe ruskettuneena edes loppukesästä, mitä nyt joskus jaksan turvautua keinotekoiseen purkkirusketukseen. Aurinkoa ottamassa minua ei koskaan näe, eikä tulla näkemään. Minun silmissäni rannalla auringon ottaminen on pikemminkin itsemurha kuin nautinto. Siitä saatu rusketus on hetkellistä, mutta vauriot korvaamattomia. Ei sillä, rakastan oleskella rannalla, mutta aina suojassa ja suojattuna.

Kaikesta tästä vaarojen tiedostamisesta huolimatta ihmettelen, että vielä nykyäänkin jaksetaan grillata ihoa niinkin tehokkaasti vain typerän kauneusihanteen takia. Vaikka onneksi, jatkuvasti myös tietoisuus vaaroista lisääntyy. Vuosi ja neljä kuukautta sitten, ollessani vaihdossa Malesiassa, minulta löydettiin melanoomaa luomesta, joka näytti lääkäristäkin hyvinkin tavalliselta. Siitä seurasikin parin kuukauden lamaantuminen ja ”sairastaminen”, jäljelle jäi ikuiset näkyvät ja näkymättömät arvet sekä viiden vuoden seuranta. Minulle on jäänyt mieleen erittäin pätevän plastiikkakirurgini sanat, että itsessään aurinkoa ei tule pelätä, eikä ulkona oleilua unohtaa auringon takia, mutta auringonotto tulisi jättää suosiolla pois kenen tahansa.

Tästä huolimatta aurinko pelottaa minua ja oltuani suorassa auringossa hetken tai päivän ulkona tunnen kuvitellun epämiellyttävän tunteen ihollani, joka muistuttaa minua kaikista riskeistä. Melanooma on se vakavin tapaus, jonka onneksi kuitenkin suhteellisen harva, vaikkakin jatkuvasti kasvava, ihmisjoukko kokee, sen sijaan auringon ihoa vaurioittava ja vanhentava vaikutus koskee kaikkia. Itse en halua hetkellisen rusketuksen takia ottaa terveydellistä riskiä, ja koen myös, että mieluummin pidän ihoni rypyttömänä ja terveenä pitkään pienillä valinnoilla (vaikka se tarkoittaisi lakanan valkoista ihoa), kuin nautin kokovartalorusketuksesta muutaman hassun kuukauden vuodesta.
Tästä paatoksesta huolimatta aion nauttia auringosta ja valosta koko sen ajan kun sitä on tarjolla. Karsin vain pois auringon oton ja ruskettumisen, mutta muuten, antaa auringon paistaa vaikka kesän jokaisena päivänä tai ainakin jokaisena viikonloppuna!;)

Koti hakusessa

14

 

 

 

 

 

 

 


Yllä päivän asuni. Asun lähtökohta oli äidin kätköistä löytämäni 50-luvun pitsinen (alus)toppi. Arkailin ensin hieman alustopin käyttämistä työvaatteena, mutta yhdistin siihen kirppikseltä löytämäni Piecesin pitsisen vyön, joka toi toppiin ryhtiä. Päälle vielä neuletakki, jota pidin suurimman osan päivästä avonaisena päällä. Yhdistelmä toimi mielestäni yllättävän hyvin ja toppi tuntui ihanan sirolta päällä, joten luulenpa, että poikkean äitini luona penkomassa lisää vanhoja alustoppeja ja hameita yhditeltäväksi arkikäyttöön…:)

Kävimme (jälleen) yhdessä näytössä ja tällä kertaa asunto oli mitä suloisin! Tällaiset tapaukset antavat toivoa!:) Tämä viehättävä kaksio sijaitsi Helsingin Ullanlinnassa upeassa vanhassa kolmikerroksisessa talossa. Asuntoon vei ihanat leveät kierreportaat ja vanhaa ovea koristivat ihanat värilasilaatat. Ikkunat olivat suuret ja huonekorkeus ihailemani 3,5 metriä. Voih, tällaistä minä etsin! Mutta, kuten jo aiemmin totesin, aina on se mutta. Tällä kertaa se mutta oli poikaystäväni. Toki hänkin piti asunnosta (voisiko tuosta edes olla pitämättä?!?), ja erityisesti sijainnista, mutta hän ei sitten ollut tyytyväinen asunnon pohjaratkaisuun, joten se siitä asunnosta!:( Harmittaa, mutta ei auta muu kuin hyväksyä asia, sillä kun yhdessä muutetaan, täytyy asunnon olla molempien mieleinen!

Asuin ennen samaisen välittäjän välittämässä asunnossa Kruununhaassa, ja niiden parin vuoden aikana rakastuin alueeseen. Asunto itsessään oli korkea ja valoisa ja meri oli aivan vieressä. Tuntui mielettömän ihanalta lähteä kesäaamuisin liikkeelle kun ovesta ulos astuessaan näki satamaan ja keskustaan käveli hetkessä. Voih kumpa onni suosisi ja asunto, johon myös rakkaani olisi tyytyväinen, löytyisi aivan keskustan kupeesta.

Haaveilen korkeista huoneista ja valoisasta, avarasta vanhasta, mutta hyväkuntoisesta asunnosta. Rakastan pieniä yksityiskohtia, joita usein löytyy vanhoista asunnoista. Kaikkein vähiten haluaisin muuttaa uudehkoon valkoiseen kliiniseen asuntoon. Suosin kyllä uutta ja uudistettua, mutta asunnossa täytyy silti olla jokin juju… Etsintä siis jatkuu… Huoh.

Toppi: 2nd hand / Hollywood Vassarette
Vyö: Pieces

Housut: H&M
Neuletakki: Motivi
Kengät: Ellos
Laukku: 2nd hand
Korvakorut: H&M
Huivi: 2nd hand